Listataan asioita jotka EIVÄT olleet ennenvanhaan normaalia toimintaa, mutta nykynuorille on

Kuvan ottaminen omasta perseestä ja sen julkiselle alustalle asettaminen vapaaehtoisesti ja omasta toimestaan kaikkien tiirailtavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Kuvan ottaminen omasta perseestä ja sen julkiselle alustalle asettaminen vapaaehtoisesti ja omasta toimestaan kaikkien tiirailtavaksi.

Siinä edellisessä olikin, että jos ennen somea vaikka kaupan ilmoitustaululle olisi liimannut kuvan ahteristaan, olisi kyyditty lähimpään mielisairaalaan :D

Ap, on aina tyhmää tehdä yleistyksiä yksittäisen ihmisen perusteella... sitäpaitsi mistä sinä tiedät mitä ne siskonlapsesi tekee normaalisti.

Se, ettei kavereita enää katsota silmiin puhuessa vaan tuijotetaan ja räplätään elotonta esinettä.

Ainakin se, että pitää olla koko ajan ja joka hetki  vanhempien tavoitettavissa. 80-luvulla leikittiin tunteja putkeen ulkona, välillä käytiin ostarilla kioskilla, välillä vaikka koulun kentällä pelaamassa jne, eikä näistä käyty erikseen kotona raportoimassa. 

Ennen pidettiin arvossa hyvää soitto- ja laulutaitoa. Nykylapset jumaloivat typeryyksiä höpöttäviä räppäreitä, jotka eivät laula eivätkä soita. Taustat tehdään rumpukoneella.

Jos huulia olisi törötetty ankka-asennossa valokuvissa, olisi pidetty ainakin jollain tapaa vajaana.

Puhelinta pidetään kädessä lähes kaikkialla. Outoa olisi ollut lankapuhelimen aikaan moinen touhu.

Juuri tuo jatkuva valvonnan alla oleminen isojenkin lasten kohdalla. Meillä töissä yksi ihminen soittaa joka iltapäivä 15-vuotiaalle lapselleen, pääsikö hän varmasti turvallisesti koulusta kotiin. Ja asumme ihan pikkukylässä omakotitalo-alueella, lapsen koulumatka n. 400 metriä.

Kumitissit ja tatuoinnit ovat kuulemma nykyään normaali juttu. Ennen eivät olleet.

Ravintolassa eteen tuodusta ruoka-annoksesta otettiin aika harvoin valokuvia ja lähetettiin kavereille.

Vierailija kirjoitti:

Ainakin se, että pitää olla koko ajan ja joka hetki  vanhempien tavoitettavissa. 80-luvulla leikittiin tunteja putkeen ulkona, välillä käytiin ostarilla kioskilla, välillä vaikka koulun kentällä pelaamassa jne, eikä näistä käyty erikseen kotona raportoimassa. 

Toivottavasti ymmärrät, että on vanhempia jotka yhä toivovat, että he olisivat voineet katsoa lastensa menoja ja tietää missä he ovat noina aikoina.

Vaikkakin ei niin yleistä, on silti yhä useita lapsia, joille tapahtui noina aikoina hirveitä asioita ja jotka eivät enää ole elossa. 

Tälläistähän eivät ne tajua tai ymmärrä, joilla on ollut hyvä lapsuus, eikä mitään pahaa tapahtunut. 

Monissa perheissä lapsille (pojille) on ostettu pyörätuolia muistuttava huonekalu pelaamista varten. Lapsi/nuori retkottaa kokovartalotuettuna kuulokkeet korvilla ja huutelee kavereilleen, jotka on kytketty vastaaviin pyörällisiin pehmoalustoihin toisissa pikkukopperoissa.

Vierailija kirjoitti:

Juuri tuo jatkuva valvonnan alla oleminen isojenkin lasten kohdalla. Meillä töissä yksi ihminen soittaa joka iltapäivä 15-vuotiaalle lapselleen, pääsikö hän varmasti turvallisesti koulusta kotiin. Ja asumme ihan pikkukylässä omakotitalo-alueella, lapsen koulumatka n. 400 metriä.

Muutin 15-vuotiaana lukioon toiseen kaupunkiin. Ja niin muutti moni ystävänikin.

N42

Opettajille räkyttäminen.

Opettaja oli auktoriteetti.

M47

Omista henkilökohtaisista asioista avaudutaan estoitta blogeissa ja tubevideoissa.

Aiemmin ne pidettiin omana tietona tai kerrottiin ainoastaan parhaalle ystävälle.

Ennen oli koulun pihalla naljailua.

Nykyään hakataan tai jopa puukotetaan.

Lapsille kauppalista ja rahat käteen, pulkka mukaan tai sitten fillarilla hakemaan ostokset.

Nykyään tehtäisiin lasu.

Avoimuus ja rohkeus olla oma itsensä. Aiemmin oli merkittävässä osassa se, mitä muut ajattelevat.

Löysät vaatteet on nyt muotia nuorten keskuudessa. Slim fit farkut kuulemma noloja. Kun olin yläasteella ja lukiossa 2010 - luvulla niin homma oli täysin päinvastainen.

M25