Onko normaalia, että äiti pakottaa 28 vuotiasta tytärtä pukeutumaan nätimmin?

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos sanoisit, että olen 28 v ja toivon, että pukeutumistani ei arvosteltaisi.

Itse toki huomioisin, ettäjos menen jouluksi jonnekin, missä pukeudutaan jouluksi hienommin, niin toimisin sen mallin mukaan. Meillä pukeudutaan jouluna juhlavammin, niin olihan se outoa kun eräs avoliiton kautta sukuun tullut nainen pukeutui pyjamaan ja johonkin kauhtuneeseen villatakkiin jouluaterialle. Ei siitä kukaan mitään sanonut, mutta antoi huonon kuvan.

Kiva, puoliso heitti sit tuolla lailla uuden tulokkaan dösän alle...

Käyttäjä34334 kirjoitti:

Kyllä meillä on aina pukeuduttu sekä jouluaaton illalliselle että joulupäivän lounaalle.

Meillä on joulupäivä vuoden ainoa ja virallinen pyjamapäivä. Aattona pukeudutaan siistimmin. 

Ei, sun pitää vaan osata olla kovempi mielipiteilläsi ja pukeutua miten haluat. Jos äitis nostaa siitä jonkun metelin nii kysy että meinaatko ihan oikeesti että kangas joka peittää sun kehon on noin iso asia perhejuhlissa. Oot aikuinen nainen, ja valinta on täysin sun.

Ostin itsekin aidon yli 200 euron nahkatakin, vastoin äitini tahtoa. Mutta mikäs siinä: itse tienatut rahat työllä ja teen niillä mitä haluan. Tee sinä samoin!

M25

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos sanoisit, että olen 28 v ja toivon, että pukeutumistani ei arvosteltaisi.

Itse toki huomioisin, ettäjos menen jouluksi jonnekin, missä pukeudutaan jouluksi hienommin, niin toimisin sen mallin mukaan. Meillä pukeudutaan jouluna juhlavammin, niin olihan se outoa kun eräs avoliiton kautta sukuun tullut nainen pukeutui pyjamaan ja johonkin kauhtuneeseen villatakkiin jouluaterialle. Ei siitä kukaan mitään sanonut, mutta antoi huonon kuvan.

Kiva, puoliso heitti sit tuolla lailla uuden tulokkaan dösän alle...

Tämä uusi tulokas kylläkin noudatti linjaansa kaikki vuodet, kunnes erosivat. Että ihan oma protestinsa taisi olla.

Ei varmaan kovin normaalia. Äitini tekee samaa edelleen. Narisee milloin mistäkin, mikä on elämässäni hänen mielestään pielessä. Kun on käymässä tai minä olen siellä käymässä niin kovaan ääneen päivittelee vaatteitani ja tyyliäni ja hiuksetkin on letitetty väärällä tavalla. Olen nyt 30- vuotias kahden lapsen äiti ja nyt alkaa tuntumaan, ettei hän ihan niin kovasti kehtaa käydä hermoilleni - kun minulla on muutakin ajateltavaa. Päivittelee kanssa miestäni, kun ei ole lääkäri tai sinisilmäinen arjalainen ja kuulemma aivan liian nokkela olevinaan.

Tyylini on aika tavallinen, siisti. Meikkaan hyvin kevyesti lähtiessäni "ihmisten ilmoille" ja minulla on pitkät, hyväkuntoiset oman väriset vaaleat hiukset. Mutta aijai, silti monesti kommentoi hyvin ikävään sävyyn "miten kehtaat pitää farkkuja kun sinulla on niin pieni ja lattee pylly" "Olisit voinut laittaa sivuletin noiden wednesday addams lettien sijasta niin olisit edes vähän tyylikkäämpi"

Oon vaan todennut, että hän on yksinäinen ja elää omissa maailmoissaan niin paljon ja hänellä itsellään on todella huono itsetunto ja projisoi omia epävarmuuksiaan minuun. Jos hänelle erehtyy sanomaan hänen käyttäytymisestään niin tulee se klassinen "säähän oletkin niin täydellinen"

Ainiin.

Joskus kun olin vielä teini, niin se monesti valitsi minulle vaatteita ja sitten pahimmillaan kaupungilla kävellessä kertoi miten eri-ikäiset miehet tuijottivat minua ja kehittyviä muotojani ihan eri tavalla kuin häntä.

T: nr.25

Olen ollut aika pitkään sitä mieltä, että jos omat vanhemmat on jääneet keskenkasvuisen tasolle aivotoiminnaltaan, niin aikuinen ihminen ei vaan lähde niihin höpinöihin mukaan vaan vetää rajat. Ikävä kyllä ihan usealla on se tilanne edessä aikuistuessa, että pitää ns. kasvaa vanhempiensa ohi, eikä siinä kannata junnata liian pitkäön. Oman ukkoni äitee on sitä mallia, joka arvostelee kaikkia ja kaikkea, varsinkin aikuisia lapsiaan ja näiden puolisoja. Otin itsekin siitä hernettä nenään, kunnes tajusin, ettei se liity varsinaisesti minuun, hänelle kukaan ei ole riittävän hyvä ja hän tulee elämään elämänsä loppuun siinä harhaluulossa, että itse tietää sen oikean totuuden ja tavan, miten elää (hyvin konservatiivinen, hyvin keskiluokkainen tapa). Hän luulee, että se on vain palvelus, kun hän naureskelee 40-vuotiaan poikansa heviäijä-parralle tai pitkille hiuksille ja jakaa kuvia jostain Ronaldosta tms miten tämän nyt pitäisi stailata itsensä. Niin, itse olen tikahtua noissa vaan nauruun. Mutta myös napsautan aika suoraan, jos menee kiusaamisen puolelle. Pöllöpäätä ei voi pöllöydestä parantaa, mutta rajat pitää laittaa. Jos itselle on tärkeää aikuistuessa luoda omat joulunviettorutiinit ja vanhemmat ei tätä ymmärrä, niin se on voi voi niille vanhemmille. Ei siinä sen kummempaa. Ihmisen pitää elää omaa elämäänsä, holhoavista vanhemmista voi kantaa taakkaa ja yrittää ’taistella’ oikeuksistaan koko ikänsä tai sitten vaan tajuta, ettei mitään taistelua ole. Sinä elät elämääsi. Vanhempasi voivat halutessaan elää omissa kuvitelmissaan koko ikänsä, se on sitten heidän elämänsä. Nostat vaan pään ja lopetat sen äitisi sanoille liian painoarvon antamisen. Aikuinen valitsee itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten hän sunt pystyy pakottamaan? Aikuisen ihmisen ?

Mutta toki kyllä jos on 'juhlakattaus' niin perheeltäkin voi edellyttää siistimpää pukeutumista, ihan etiketin tapaan.

Voi toki pyytää, mutta ei kannata ihmetellä miksei kukaan tule paikalle kun ei jaksa leikkiä tiukkapipoa kun pitäisi olla rentoa ja mukavaa yhdessäoloa.

Rentoa ja mukavaa yhdessäoloa on kavereiden kanssa kaljaterassilla. Perhejutuissa ikävä kyllä mennään talon ehdoilla. Monet kyllä laittaa terassillekkin jotain kivaa päälle.

Siis jos tulee muita vieraita niin on kohteliasta pukeutua hiemommin, muuten ei. 

Reikäisissä haisevissa pieruverkkareissa tukka sekaisin ja muutenkin ojasta heränneen näköisenä juhlapöytään, "koska minulla on oikeus!"

Vierailija wrote:

Olen ollut aika pitkään sitä mieltä, että jos omat vanhemmat on jääneet keskenkasvuisen tasolle aivotoiminnaltaan, niin aikuinen ihminen ei vaan lähde niihin höpinöihin mukaan vaan vetää rajat. Ikävä kyllä ihan usealla on se tilanne edessä aikuistuessa, että pitää ns. kasvaa vanhempiensa ohi, eikä siinä kannata junnata liian pitkäön. Oman ukkoni äitee on sitä mallia, joka arvostelee kaikkia ja kaikkea, varsinkin aikuisia lapsiaan ja näiden puolisoja. Otin itsekin siitä hernettä nenään, kunnes tajusin, ettei se liity varsinaisesti minuun, hänelle kukaan ei ole riittävän hyvä ja hän tulee elämään elämänsä loppuun siinä harhaluulossa, että itse tietää sen oikean totuuden ja tavan, miten elää (hyvin konservatiivinen, hyvin keskiluokkainen tapa). Hän luulee, että se on vain palvelus, kun hän naureskelee 40-vuotiaan poikansa heviäijä-parralle tai pitkille hiuksille ja jakaa kuvia jostain Ronaldosta tms miten tämän nyt pitäisi stailata

Eri asia kun toi ei ole äitis. Miksi sen tarttiskaan silloin niin satuttaa.

Vierailija wrote:

Olen ollut aika pitkään sitä mieltä, että jos omat vanhemmat on jääneet keskenkasvuisen tasolle aivotoiminnaltaan, niin aikuinen ihminen ei vaan lähde niihin höpinöihin mukaan vaan vetää rajat. Ikävä kyllä ihan usealla on se tilanne edessä aikuistuessa, että pitää ns. kasvaa vanhempiensa ohi, eikä siinä kannata junnata liian pitkäön. Oman ukkoni äitee on sitä mallia, joka arvostelee kaikkia ja kaikkea, varsinkin aikuisia lapsiaan ja näiden puolisoja. Otin itsekin siitä hernettä nenään, kunnes tajusin, ettei se liity varsinaisesti minuun, hänelle kukaan ei ole riittävän hyvä ja hän tulee elämään elämänsä loppuun siinä harhaluulossa, että itse tietää sen oikean totuuden ja tavan, miten elää (hyvin konservatiivinen, hyvin keskiluokkainen tapa). Hän luulee, että se on vain palvelus, kun hän naureskelee 40-vuotiaan poikansa heviäijä-parralle tai pitkille hiuksille ja jakaa kuvia jostain Ronaldosta tms miten tämän nyt pitäisi stailata

No mites sitten kun mun äitini sanoi kun oli ollut puhetta, että menisimme golf-klubille, jossa hän pelaa, syömään, että pukeutuisin vähän siistimmin. Mulla ei siis ikinä ole mitään epäsiistejä tai räväköitä vaatteita, kuljen aina siisteissä farkuissa ja puserossa. 

Otin tuon loukkauksena. 

Sanoin siitä hänelle, että enköhän mä osaa pukeutua niin hän suuttui siitä, että ns. sanon vastaan tai pidän häntä töykeänä. 

Jos olisin mennyt, niin hän olisi saattanut sanoa siellä myös kesken kaiken jotain, mikä muistuttaisi tuosta loukkauksesta. Sellaistenko kuunteleminen on ihan ok? Ei minusta todellakaan ole. 

En sitten mennyt ollenkaan, mutta pidän ratkaisua ja lopputulosta ihan typeränä, ihan hyvin olisin voinut mennä, jos toinen osaisi käyttäytyä. Ja siis itsehän hän kuvittelee nimenomaan olevansa se aina parhaimmin ja tahdikkaimmin käyttäytyvä. 

Olin käynyt siihen astisen elämäni aikana _useita kertoja_ paljon hienomman ja perinteikkäämmän golf-klubin ravintolassa, nimittäin mummini kanssa. Eikä ikinä ollut häneltä tullut kommenttia siitä, miten mä pukeuduin. Vaikka mummini oli ns. Stockman röyva.

Minä äitinä en pystynyt pakottamaan edes 18-vuotiaana yhtään mihinkään. Olen kateellinen sille äidille, joka voi tehdä sitä tuon ikäiselle.

Miksi antaa kenenkään pakottaa yhtään mihinkään? Ellet sitten menisi paikalle jotenkin tosi härössä ja paljastavassa asussa. 

Ei ole normaalia että äitisi yrittää pakottaa, muttei myöskään se, että annat hänen pakottaa.

Vierailija wrote:

Minä äitinä en pystynyt pakottamaan edes 18-vuotiaana yhtään mihinkään. Olen kateellinen sille äidille, joka voi tehdä sitä tuon ikäiselle.

Olisit ennemmin iloinen, että sinä tai kukaan muukaan ei voi pakottaa lastasi tekemään asioita joita hän ei halua. Tuskin kukaan tahtoo huomata kasvattaneensa kynnysmaton?

(Poikkeuksena jos lapsi oikeasti täysin pois raiteiltaan ja tarvitsee hoitoa yms)

Vanhempiaan tulee kunnioittaa. Kyllä minäkin oletan että aikuiset lapset pukeutuvat siististi kun meillä on juhlahetkiä. Miksi se on sulle aloittaja niin hankalaa? Tuleeko traumoja jos joudut hetken miettimään muita kun itseäsi kenties? Veikkaan että saavut valmiiseen pöytään kun äitisi on raatanut keittiössä? 

Jos äitisi laittaa ruuat ja muut tarjottavat koko perheelle ja saunakin lämpiää ym. vieraanvaraista löytyy ja äiti+isä maksavat kaiken, onko liikaa pyydetty, että vedetään ylle se parempi vaatekerta isäntäväen niin halutessa? Erityisesti jouluna ja juhannuksena vierailulle mennessä voisi ottaa tuon toiveen huomioon.

Jos mieluummin olet yksiksesi yksiössäsi pukeutuneena haluamallasi tavalla, se on sitten sinun valintasi!

Ei kauniissa ja tilanteen mukaisissa vaatteissa ole mitenkään vaikeaa olla. Hanki reilua kokoa ja asennoidu tarvittaessa niin, että kyseistä asua käytetään vain silloin, kun se on se mitä odotetaan - unohda ns. aikuisuutesi hetkeksi, niin tulet oikeasti aikuiseksi.

Sehän on jokaisen perheen oma asia. Kun lapset muuttavat pois he tekevät omat jouluperinteensä. Sukujoulut joko yhdistävät perheitä tai erottavat. Meillä oli kutsuja, joka halusi, että kaikki pitävät tonttulakkeja päässään. Ei järin mukavaa, mutta koska oli nähnyt niin paljon vaivaa joulun kanssa, kaikki piti tonttulakkiaan mukisematta. 

Ihinen on 18 v.täysikäinen ja tekee omat päätökset puketuminen ,asuminen. Jos elät lapsuuskoti ilmaisiksi sinulla ei kuitenkaan täysikäisenä siellä ole sana valtaa itsestäsi.