ekaluokkalaisella ongelmia jaada kouluun. itkua kanssa jaa. parhaiten meni aamut, jolloin olin eteisessa viitisen minuuttia auttamassa lasta tossujen sun muitten kanssa. Sitten me

Eikös koulua ole ollut jo monta päivää? Mikä siinä voi enää jännittää, jos iltapäivällä on sitä mieltä, että oli kivaa! Tiedätkö, että lapsi itkee pitkään, jos jätät hänet? Mistä tiedät? Itse saattaisin lapsen koulun portille ja keskittyisin positiiviseen: muistatko kuinka kivaa siellä on, eikös tuolla ole tuo Niina, menepä Niinan kanssa sisään jne.



Juttelin juuri yhden kerho-ohjaajan kanssa, joka sanoi, että pahinta on aina se kun jotkut äidit eivät vaan päästä irti. Tunkevat mukaan kerhoon, sitten parin kerrän jälkeen jäävät vielä käytävälle odottamaan. Koko tämä show sotkee kerhon systeemit kun yksi tietää, että äiti on nurkan takana ja muut tietävät, että tuon yhden äiti roikkuu tuolla. Nykyaikana kun on kännykät, niin äidille voidaan heti soittaa jos itku jatkuu pitkään.

Pääasiallisesti ujotkin lapset rohkaistuvat jäämään itsenäisesti kouluun.



Edelleen suosittelen maanantaina reipasta vilkutusta ovelta, ja niin, että asia on lapsen kanssa juteltu ennakolta.

Kyllä ope lohduttaa

Muistelette yhdessä miten kivaa on, ketä kavereita siellä on ja mitä siellä tehdään. Aamulla sanot koulun ovella, että " äiti jää nyt tähän ja sinä osaatkin hienosti mennä tästä muiden mukana. Hauskaa koulupäivää!" Ja sitten OIKEASTI lähdet. Et jää katsomaan säälivästi perään tai odottamaan itkua.

En olisi yhtä tiukka. Kevätpuolella alkaisin vähitellen vaatia reippaampaa otetta.

älyttömän jännittävää, kun äiti hyörii ja järjestelee. Entäs jos isä toimisi saattajana ensi viikolla, onnistuisiko? Ehkä teidän rutiiniksi ehti jo viime viikolla tulla se itkuinen olo, jospa isän kanssa lähtisi kouluunjääminen ns. puhtaalta pöydältä ja reippaammin.

itkee jo illalla, mutta ei tiedä, mikä koulussa olisi hassusti, kivaa kuulemma on.

kaikkein paras tapa, olipa kyseessä 1v, 3v, 6, tai 8v. Mitä pidemmät jäähyväiset, sitä vaikeampi erota.

eikä lähteä palkoon mukaan!

saatan niin pitkälle, että näkee opettajan ja sitten menee opettajan kanssa luokkaan tai sisälle.

Olen itse päiväkodissa työskennellessäni todennut, että itkut menee nopeimmin ohi, kun äiti tai isä lähtee mahdollisimman nopeasti. Lapsi ei itke enää vanhemman poistuttua ja lopulta oppii jäämään, kun siihen ei liiemmin kiinnitetä huomiota. Sama pätee varmasti koululaiseenkin.

keksiä jotain ajatukset vievää tekemistä itselle ja sisaruksille päiväksi, ettei tarvitse jännittää koko päivää, että miten koulussa menee... tAP

Sovitte lapsen kanssa, että jos hän jää kouluun reippasti (et siis mene sisälle), saa hän esim. tarran tai jotain muuta pientä kivaa mistä lapsesi pitää. Asiasta kannattaa muistuttaa vielä ennen kuin lähdet. Usein ekaluokkalaisilla nämä palkitsemiset toimii käskyjä/kieltoja paremin. Ja sitten kun kouluunjäänti alkaa sujua, voi palkinnon hiljalleen jättää pois, kun lapsi ei sitä enää kaipaa/muista pyytää.



Ja ope lohduttaa hädän tullen, kuten joku kirjoittikin.



terveisin ekaluokan ope, joka myös lohduttaa

Lupaatko tulla mukaan sisälle? Laittaa tossut? Mitä puhut? Tarkoitan vaan, että olisi kiva kuulla, että miten reagoit ja siitä voisi vähän antaa vinkkejä uuteen lähestymistapaan.

Ja kerrot vaan, että tästä lähtien et tule enää sisälle.

Itse kokeilisin tuota palkitsemista...pieni mutta monesti niin hyvä konsti.





ope