Kultainenoutaja vai dalmatialainen?

Nämä ovat niin erilaisia rotuja että vaikea uskoa että valintaa tehdään juuri näiden kahden rodun väliltä. Minulla on kultsu, joka on ikänsä ollut helppo ja mukava koira, mutta ei ole esim. juoksukaverina toiminut, koska on vähän raskastekoinen, vaikka sitä pitäisi pienemmässäkin painossa. Minulla on myös spanieli, joka on aavistuksen tuota kultsua vilkkaampi ja liikunnallisempi ja sen kanssa voi käydä juostenkin lenkillä. Molemmat ovat erittäin helppoja kotikoiria ja osaavat myös löhöillä pahimpina sadepäivinä.

Vierailija kirjoitti:

Koiran ei tulisi koskaan joutua olemaan yksin omistajan työpäivän ajan. Paljon liikuntaa tarvitseva koira tarvitsee paljon liikuntaa päivittäin, eikä vain silloin, kun omistajalla on aikaa lähteä vaeltamaan.

Kuinka monella tämä onnistuu aina? Itse on myönnettävä, että nyt lasten muutettua kotoa pois, koira joutuu olemaan 2-3 päivänä viikossa noin tasan 8 tuntia yksin. Tiedän, että se on ehkä vähän väärin, mutta ei voi tehdä jatkuvasti etätöitäkään.

Onhan se totta, että työikäisellä ei periaatteessa pitäisi olla ollenkaan koiraa, jos käy töissä. Mutta en nyt kymmenen vuoden ikäistä koiraa haluaisi laittaa poiskaan sen takia.

Vierailija kirjoitti:

Jostain muistan lukeneeni, että dalmatialainen pystyy juoksemaan 80 kilometriä ennen kuin se hengästyy. Tämä kannattaa pitää mielessä, varsinkin kerrostaloasujan.

Hmmm. Mites pienellä kaupunkiomakotitalossa asuvalla on etua tähän? Mulla oli dalmis kerrostalossa, joka arkipäivä tehtiin kahden tunnin lenkkejä(10-15km) ja viikonloppuna usein tuntien lenkkejä.  Koira eli 13 onnellista vuotta, ja oli timmissä kunnossa. MItäs se omakotitalo olisi tähän ollut lisää?

Miksi dalmatiankoirat täytyy pukea talvella mutta suomenajokoirat pärjää pukematta? Ne on suunnilleen samankokoisia ja niillä on samanlaiaet turkit mutta koskaan ei ole vastaan tullut puettua suomenajokoiraa?

Meillä dalmiksen kanssa tehdään juoksulenkkejä, valjaiden, kumiliinan ja vetovyön kera. Tykkää juoksemisesta yli kaiken, kotona yleensä pötköttelee sohvalla kun saa tarpeeksi tekemistä ja liikuntaa. Vaelluksillakin käydään mutta ohut turkki on talvella rajoittava tekijä, vaatteista huolimatta. Luonteeltaan erikoisin omistamani koira.

Jos vaeltaminen on tärkein kriteeri niin kannattaa valita se kultainen noutaja.

Vierailija kirjoitti:

Kultaisella noutajalla on enemmän jalostuksesta johtuvia ongelmia, mm. lonkkaviat ovat hyvin yleisiä. Suosittelen dalmatialaista, jos tahdot terveen ja pitkäikäisen koiran.

Dalmiksista tuli joskus 60-70-luvulla sairas ja sisäsiittoinen rotu kun tuli se satajayksi dalmatialaista. Vai oliko se sata? Voi hyvinkin olla että kanta on tervehtynyt.

Kutsuissa oikeastaan sama - rotu on suosittu -> paljon sairauksia -> sittemmin määrätietoista työtä kannan tervehdyttämiseen. Noutajat on mukavia mutta vaativat siks paljon puuhaamista että pysyvät järjissään. Tämä taitaa koskea myös dalmiksia?

Itse ottaisin mieluummin dalmiksen. Kutsun karva on rasittavaa! Dalmatialainen kuitenkin on haastava rotu, ei laiskalle.

Vierailija kirjoitti:

Itse ottaisin mieluummin dalmiksen. Kutsun karva on rasittavaa! Dalmatialainen kuitenkin on haastava rotu, ei laiskalle.

Kummatkin mukavia rotuja. Koiran ottavan kannattaa muistaa, ettei pelkkä lenkkeily todellakaan riitä. Koirapuistossa käyminen on iso plussa. Lisäksi on tärkeätä antaa aivopuuhaa koiralle ihan kotioloissakin. Samoin antaa sen koiran haistellakin ulkona ihan rauhassa, monet tuntuvat nykyään vetävän koiraa perässään kun toinen haluaisi haistella ja viestitellä muille koirille. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koiran ei tulisi koskaan joutua olemaan yksin omistajan työpäivän ajan. Paljon liikuntaa tarvitseva koira tarvitsee paljon liikuntaa päivittäin, eikä vain silloin, kun omistajalla on aikaa lähteä vaeltamaan.

Kuinka monella tämä onnistuu aina? Itse on myönnettävä, että nyt lasten muutettua kotoa pois, koira joutuu olemaan 2-3 päivänä viikossa noin tasan 8 tuntia yksin. Tiedän, että se on ehkä vähän väärin, mutta ei voi tehdä jatkuvasti etätöitäkään.

Onhan se totta, että työikäisellä ei periaatteessa pitäisi olla ollenkaan koiraa, jos käy töissä. Mutta en nyt kymmenen vuoden ikäistä koiraa haluaisi laittaa poiskaan sen takia.

Olen tästä eri mieltä. Kyllä koira pärjää just sen kahdeksan tuntia yksin, jos sen vaan pennusta asti opettaa siihen. Mutta ei todellakaan mitään kymmenen tunnin päiviä. Illalla pitää sitten viettää aikaa sen kanssa kunnolla, eikä todellakaan niin, että käydään nopeasti pissalla ja sitten lähdetään taas jonnekin.

Dalmis. Mutta on sitten oikeasti aktiivinen.

Kultsua en ikinä ottaisi, susi lampaiden vaatteissa, kaikenmaailman terveysongelmia, inhottava turkki jne.

Kultsun omistajat alapeukuttaa, mutta ominaisuuksiltaan on kaikin tavoin huono.

Joissakin keskinkertainen, suurimmaksi osaksi niin huono että melkeinpä mikä tahansa muu rotu on parempi.

Itse noilla perusteilla kallistuisin kultsuun.. Dalmatialainen on todella, todella aktiivinen koira.. Onko kokemusta koirista? Jos ei niin kultsu koulutuksenkin osalta olisi parempi valinta..ja nii kuin joku jo mainitsi että jos et metsästä älä ota metsästyslinjaista koiraa..

Vierailija kirjoitti:

Itse noilla perusteilla kallistuisin kultsuun.. Dalmatialainen on todella, todella aktiivinen koira.. Onko kokemusta koirista? Jos ei niin kultsu koulutuksenkin osalta olisi parempi valinta..ja nii kuin joku jo mainitsi että jos et metsästä älä ota metsästyslinjaista koiraa..

Jos ei metsästä, niin mahdollisimman "ei metsästyslinjainen". Mulle tuli mutkan kautta ysärillä metsästyslinjainen kultsu, hitto että se oli hankala kaupungissa juuri sen takia. 

Itseäkin kiinnostaisi dalmis. Ei taida kuitenkaan olla kerrostalokoirana hyvä? Muutin omakotitalosta kerrostaloon viime syksynä, ja vaikka niin moni on koiran hankkimista kerrostaloon vastaan, niin kyllä se on niin monella onnistunutkin hyvin. Liikuntaa ja toimintaa pystyn tarjoamaan koiralle kyllä paljon, teen paljon etätöitä ja lapsetkin jo aikuisia, joten aikaa on. Mutta ehkä dalmis on sitten liian aktiivinen kaupunkiin? Kokemusta on kolmesta eri koirasta, kultsusta sekarotuiseen hollanninpaimenkoira/sakemanniin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse noilla perusteilla kallistuisin kultsuun.. Dalmatialainen on todella, todella aktiivinen koira.. Onko kokemusta koirista? Jos ei niin kultsu koulutuksenkin osalta olisi parempi valinta..ja nii kuin joku jo mainitsi että jos et metsästä älä ota metsästyslinjaista koiraa..

Jos ei metsästä, niin mahdollisimman "ei metsästyslinjainen". Mulle tuli mutkan kautta ysärillä metsästyslinjainen kultsu, hitto että se oli hankala kaupungissa juuri sen takia. 

Itseäkin kiinnostaisi dalmis. Ei taida kuitenkaan olla kerrostalokoirana hyvä? Muutin omakotitalosta kerrostaloon viime syksynä, ja vaikka niin moni on koiran hankkimista kerrostaloon vastaan, niin kyllä se on niin monella onnistunutkin hyvin. Liikuntaa ja toimintaa pystyn tarjoamaan koiralle kyllä paljon, teen paljon etätöitä ja lapsetkin jo aikuisia, joten aikaa on. Mutta ehkä dalmis on sitten liian aktiivinen kaupunkiin? Kokemusta on kolmesta eri koirasta, kultsusta sekarotuiseen hollanninpaimenkoira/sakemanniin.

Kyllä kerrostaloonkin voi hankkia, eihän koiraa sisällä liikuteta. Minulla on ollut saksanpaimenkoira ja dobermanni ennen dalmatialaista, näihinkin verrattuna on hyvin aktiivinen ja toimelias. Kouluttaminen ei onnistu samalla tyylillä kuin palveluskoirien kanssa, mutta jos on kekseliäs ja kärsivällinen, niin saa kyllä kelpo koiran.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse noilla perusteilla kallistuisin kultsuun.. Dalmatialainen on todella, todella aktiivinen koira.. Onko kokemusta koirista? Jos ei niin kultsu koulutuksenkin osalta olisi parempi valinta..ja nii kuin joku jo mainitsi että jos et metsästä älä ota metsästyslinjaista koiraa..

Jos ei metsästä, niin mahdollisimman "ei metsästyslinjainen". Mulle tuli mutkan kautta ysärillä metsästyslinjainen kultsu, hitto että se oli hankala kaupungissa juuri sen takia. 

Itseäkin kiinnostaisi dalmis. Ei taida kuitenkaan olla kerrostalokoirana hyvä? Muutin omakotitalosta kerrostaloon viime syksynä, ja vaikka niin moni on koiran hankkimista kerrostaloon vastaan, niin kyllä se on niin monella onnistunutkin hyvin. Liikuntaa ja toimintaa pystyn tarjoamaan koiralle kyllä paljon, teen paljon etätöitä ja lapsetkin jo aikuisia, joten aikaa on. Mutta ehkä dalmis on sitten liian aktiivinen kaupunkiin? Kokemusta on kolmesta eri koirasta, kultsusta sekarotuiseen hollanninpaimenkoira/sakemanniin.

Kyllä kerrostaloonkin voi hankkia, eihän koiraa sisällä liikuteta. Minulla on ollut saksanpaimenkoira ja dobermanni ennen dalmatialaista, näihinkin verrattuna on hyvin aktiivinen ja toimelias. Kouluttaminen ei onnistu samalla tyylillä kuin palveluskoirien kanssa, mutta jos on kekseliäs ja kärsivällinen, niin saa kyllä kelpo koiran.

Voihan sen hankkia mutta ei se oikein koiralle sovi olla sisällä.

Osa kuulee toisten koirien ääniä, alkaa haukkua, tulee vielä lähtö koiralle ja muille asukeille. Osa ikävissään ulvoo kun ei edes ulos pääse eikä ketään laumasta paikalla.

Meillä oli dalmatialainen kun olin lapsi. Oli se kyllä tosi aktiivinen, isä lenkitti sitä pitkiä lenkkejä polkupyörällä, silti leikki loputtomalla energialla meidän lasten kanssa. Aikuisena ollut yksi kultainen noutaja, oli tosi hyvä perhekoira, lasten kanssa oli parhaimmillaan. Eli ihan kunnon kokemusta ei ole dalmiksesta, mutta hyvä koira se oli, olin tosin vasta 12v kun tämä kuoli - tavallaan osittain kasvattikin minut.

En ole omistanut kumpaakaan, mutta molemmista pidän. Kultaisistanoutajista enemmän kokemuksia ja ne vaan kuolee ihan sikana verrattuna moniin pystykorviin jne. En tiedä kuolaako dalmatialaiset saman verran? Mulle on ehkä jäänyt ylikorostunut inho kultaistennoutajien kuolaamiseen kun lapsena vielä kaverilla syödessä monesti kultsu, kiltti kun ei päätä yrittänyt pöydälle, kuolasin ihan kybällä... siis sellaista sylkeä roikkui molemmista suupielistä pitkät rihmat ja koko ajan lisää. Siitä jäi paha ällötys ko. rotuun. En ees tiedä onko ne aina niin pahoja, se kuitenkin oli.

Vierailija kirjoitti:

En ole omistanut kumpaakaan, mutta molemmista pidän. Kultaisistanoutajista enemmän kokemuksia ja ne vaan kuolee ihan sikana verrattuna moniin pystykorviin jne. En tiedä kuolaako dalmatialaiset saman verran? Mulle on ehkä jäänyt ylikorostunut inho kultaistennoutajien kuolaamiseen kun lapsena vielä kaverilla syödessä monesti kultsu, kiltti kun ei päätä yrittänyt pöydälle, kuolasin ihan kybällä... siis sellaista sylkeä roikkui molemmista suupielistä pitkät rihmat ja koko ajan lisää. Siitä jäi paha ällötys ko. rotuun. En ees tiedä onko ne aina niin pahoja, se kuitenkin oli.

Kuolee? Perinnöllisiä sairauksia nykyään? Meillä kultainen noutaja eli 15-vuotiaaksi. Oli hyvä koira, eikä kuolannut ihan hirveästi. Olen kyllä tuntenut paljonkin kuolaavia kultsuja.

Vierailija kirjoitti:

Koiran ei tulisi koskaan joutua olemaan yksin omistajan työpäivän ajan. Paljon liikuntaa tarvitseva koira tarvitsee paljon liikuntaa päivittäin, eikä vain silloin, kun omistajalla on aikaa lähteä vaeltamaan.

Mihin koira pitäisi viedä työpäivän ajaksi?

Vierailija kirjoitti:

Koiran ei tulisi koskaan joutua olemaan yksin omistajan työpäivän ajan. Paljon liikuntaa tarvitseva koira tarvitsee paljon liikuntaa päivittäin, eikä vain silloin, kun omistajalla on aikaa lähteä vaeltamaan.

Eli vain eläkeläiset voisi ottaa koiran.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koiran ei tulisi koskaan joutua olemaan yksin omistajan työpäivän ajan. Paljon liikuntaa tarvitseva koira tarvitsee paljon liikuntaa päivittäin, eikä vain silloin, kun omistajalla on aikaa lähteä vaeltamaan.

Mihin koira pitäisi viedä työpäivän ajaksi?

Olen varmaan toiminut väärin, ollut 20 vuoden ajan koiria, ja ovat kyllä olleet usein yksin työpäivän ajan. En kyllä koskaan kuullut naapureilta valitusta, että olisivat haukkuneet tai mitään muutakaan. Illat sitten tehtiinkin kaikkea yhdessä ja koirat oli mukana vähän kaikkialla. Vaikea sanoa, mutta ihan onnellisen elämän omasta mielestä elivät kummatkin.