Surettaa vieläkin, kun en saanut apua
Elämä lähti jo peruskoulussa alamäkeen, käytin päihteitä ja poissaolotunteja oli satoja eikä kukaan puuttunut asioihin! Jatkoin samaa rataa vielä vuosikaudet, välillä yritin olla jossain kouluissa, mutta en osannut. Yhden ammattikoulun aikana hakeuduin vihdoin mielenterveyspalveluiden piiriin, mutta sieltäkin mut "heitettiin" ulos ja jätettiin tyhjän päälle, kun sh:n mielestä en puhunut tarpeeksi. Vasta 30-vuotiaana sain hirveällä sinnillä ensimmäisen peruskoulun jälkeisen tutkinnon suoritettua loppuun. Usein mietin, että kuinka erilaista elämä olisi voinut olla, jos olisin saanut apua ja tukea.
Kommentit (11)
Opet keskittyy vaan tukemaan lahjakkaita eikä lahjattomia.
Vierailija kirjoitti:
Opet keskittyy vaan tukemaan lahjakkaita eikä lahjattomia.
Olet väärässä. Suomessa lahjakkaat eivät saa mitään opastusta. Huonosti pärjääville kyllä on tukea kaikki paikat täynnä.
Olitko j ännätyttö ja panitko jännixiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opet keskittyy vaan tukemaan lahjakkaita eikä lahjattomia.
Olet väärässä. Suomessa lahjakkaat eivät saa mitään opastusta. Huonosti pärjääville kyllä on tukea kaikki paikat täynnä.
Itse olin joku väliinputoaja. Numerot oli ihan hyviä ja se taisi olla ainoa hyvinvoinnin mittari 90-luvulla.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Olitko j ännätyttö ja panitko jännixiä?
En ollut.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olitko j ännätyttö ja panitko jännixiä?
En ollut.
Ap
Eli et jakanut toosaasi keskenkasvuisena (alle 25v)?
I14uyjfunsihmsgmxmlzcomzcl.hzl Cl g cz z .cz.cz .zc.z .vzdydtg
Onkohan nykyään asiat paremmin vai onko vielä mahdollista tippua kyydistä? Voisin kuvitella, että oppivelvollisuuden pidentäminen ainakin omalta osaltaan auttaisi..
Ap
Se tavallinen tarina.