Voiko miehellä olla oikeasti tunteita jos käyttäytyy, kuin pelimies ja tuntuu, että leikkii tunteilla

Totta kai se voi jatkaa sitä vaikka vuosia, koska pelimies saa nimenomaan kiksinsä tuosta toisen tunteilla pelaamisesta. 

Mitä sitten vaikka olisi tunteita, jos tilanne on tuo? Oletko tyytyväinen? Mikä olisi sinun ihannetilanteesi? Miksi roikut murusissa? Tuoko tilanne sinulle enemmän iloa vai murhetta?

Suhde on hämmentävän usein heti ensi hetkistä lähtien sitä, mitä se on tulevaisuudessakin. Vaikeaa tai helppoa. Kaaosta tai tasapainoa tuovaa. Iloa tai murhetta, huolta tai rauhaa, ystävyyttä tai hankaluutta.

Kannattaa hypätä itse ohjaamoon. Nyt siellä on mies joka ohjaa etänä, ja törmäilee minne sattuu koska hänellehän on ihan sama minne ties lepikkoon päätyy. Onko se okei ainutkertaisen elämäsi kohdalla?

Älä elätä turhaa toivoa.

Ei ne siitä muutu.

Ihminen on sillä tavalla ihmeellinen, että kun ulkopuolisena lukee näitä kuvauksia tällaisista suhteista, niin kuvio siinä taustalla on ihan selvä. Mutta kun sitä elää, niin sitä kuviota ei näe. Ja sitten kun siitä päästää ja pääsee irti, niin ihmettelee miksi käytti siihen niin paljon aikaansa ja ajatusenergiaansa. kun koko kuvio oli alusta pitäen selvä.

Olin noin vuoden suhteessa, joka tuntui sellaselta kissa ja hiiri leikiltä. Lopulta kyllästyin siihen, kun mies halusi suhteen haluamatta suhdetta. Eli halusi olla kuin seurusteltaisiin ilman että seurustellaan. En jaksanu sitä katsoa. Mulle olisi käynyt joko se seurustelu tai puhdas seksisuhde. Kumpaakaan en kuitenkaan saanut, vaan olisi pitänyt olla siinä välimuoto suhteessa. Kun olin lopettanut suhteen kokonaan meni jonkun aikaa ja sain sellasen itkukaipuu viestin mieheltä. Totesin sillon sitten, että ei se koskaan muutu.

Opetus: jos joku kertoo tai näyttää (käytös, toiminta...) sulle millainen hän on, usko se. Harvoin ihmiset muuttuu näissä asioissa.

Vierailija kirjoitti:

Olin noin vuoden suhteessa, joka tuntui sellaselta kissa ja hiiri leikiltä. Lopulta kyllästyin siihen, kun mies halusi suhteen haluamatta suhdetta. Eli halusi olla kuin seurusteltaisiin ilman että seurustellaan. En jaksanu sitä katsoa. Mulle olisi käynyt joko se seurustelu tai puhdas seksisuhde. Kumpaakaan en kuitenkaan saanut, vaan olisi pitänyt olla siinä välimuoto suhteessa. Kun olin lopettanut suhteen kokonaan meni jonkun aikaa ja sain sellasen itkukaipuu viestin mieheltä. Totesin sillon sitten, että ei se koskaan muutu.

Opetus: jos joku kertoo tai näyttää (käytös, toiminta...) sulle millainen hän on, usko se. Harvoin ihmiset muuttuu näissä asioissa.

Lisään vielä sen, että suhteen aikana en tajunnu suhteen outoutta täysin. Tiedostin sen, että on outoa ja mulla oli huono olo siinä lopulta. Kun aikaa kulu ja pääsin yli, oon ihmetelly miksi halusin roikkua siinä suhteessa. Ei siinä ollut oikeestaan mitään muuta hienoa kuin seksi. Vaikka se oli ihan hyvän näkönen ja osasi olla hauska ja mukava, niin ei se riitä korvaamana sitä sekavuutta ja epämääräsyyttä.

Opin kuitenkin paljon itsestäni suhteen aikana ja sen jälkeen. Että ei ollut ihan hukkaan heitettyä, mutta ei sen takia moisia suhteita kannata katsella.

Vierailija kirjoitti:

Ihminen on sillä tavalla ihmeellinen, että kun ulkopuolisena lukee näitä kuvauksia tällaisista suhteista, niin kuvio siinä taustalla on ihan selvä. Mutta kun sitä elää, niin sitä kuviota ei näe. Ja sitten kun siitä päästää ja pääsee irti, niin ihmettelee miksi käytti siihen niin paljon aikaansa ja ajatusenergiaansa. kun koko kuvio oli alusta pitäen selvä.

Näinhän se menee. Jälkeenpäin kun on miettinyt omia suhteitaan niin ei voi käsittää miten sokea on ollut alusta asti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin miehenä että vastaukset ovat ylianalysointia.

Tilanne on joko se ettei mies tiedä itsekään mitä haluaisi. Toinen voi olla että haluaa vain pesille. Joskus mies sotkee tunteensa ja seksuaalisen viettinsä. Toinen katoaa melko helpolla toimenpiteellä joksikin aikaa.

Tässäpä oiva esimerkki siitä miten miehet usein yrittävät selittää oman sukupuolensa huonon käytöksen pois päiväjärjestyksestä. Kommentit kuten "joskus mies sotkee tunteensa ja seksuaalisen viettinsä" ja "ei vain itsekään tiedä mitä tahtoo" maalailevat kuvaa viattoman tietämättömästä miehestä, jota naisen kuuluu vain loputtomasti ymmärtää. Eiköhän olisi jo korkea aika, että miehetkin alkavat kantamaan oman vastuunsa ja oppivat säätelemään paremmin tunne-elämäänsä, eivätkä enää jatkossa yritä vedota typeriin tekosyihin, joiden varjolla voivat jatkaa naisten kusettamista.

Hän on mies. Ei ole seurustellut miesten kanssa. Naiset oppii nämä kyllä useamman miehen kohdattuaan elämänsä aikana. Tämä mies tässä on ehkä kovin viaton, mutta tuolla elämässä on miehiä jotka ei todellakaan ole mitenkään epätietoisia tai pihalla itsestään ja käyttävät vain hyväksi naisen luuloa että mies on jotenkin emotionaalisesti sekaisin tai epävarma. Jos kumppaninne on yli 19v niin hän ei ole epävarma. Tietää tasan mitä tekee. Ja mitä vanhempi on ja parisuhteissa uitettu, sitä hiotumpi taktiikka.

Pelimanni. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joko on pelimies tai suunnattoman ujo.

Ei kannata sotkea ujouteen. Pelimies on pelimies.

Sellaisesta ei ole pelimieheksi, jonka naiset pelimieheksi tunnistavat.

Tämähän se on aihepiirin ikuinen dilemma.

Naiset rakastuvat niihin itsevarmoihin hurmaajamiehiin, jotka ovat huomioivia, kuuntelevia ja tuntuvat vastaavan naisen toiveita unelmamiehestä melkein joka osa-alueella. Kun kunnolla kolahtaa, niin ei siinä aleta pelimieheksi epäillä, sillä tässähän on nyt se mitä on aina halunnut ja odottanut. Mies näyttää ihanteelliselta siihen saakka, kunnes nainen on totaalisen retkahtanut ja haluaisi edetä syvempään suhteeseen. Se on tapauskohtaista, missä pelimiehellä menee raja. Jotkut tapailevat kuukausia, jotkut seurustelevat intensiivisesti aikansa. Jotkut vierailevat muutaman kerran pedissä. Jossain vaiheessa mies yhtäkkiä vaan vaimenee tai ghostaa tai ottaa etäisyyttä tai laittaa poikki - tai mikä pahinta, jää kiinni toisista rinnakkaissuhteista. Nainen ei välttämättä tässäkään kohtaa tajua, mitä tapahtui. Nokkelampi tai kyynisempi tunnistaa pelimieheksi - kun se on jo auttamatta liian myöhäistä ja emotiaalinen vamma on jo syntynyt. Kaava on se, että pelimies katoaa, kun on saavuttanut tavoitteensa. Saanut naisen koukuttumaan itseensä. Sen jälkeen kiinnostus lopahtaa ja nainen saattaa jäädä enintään varalle, jos joskus sattuu seksiä tarvitsemaan eikä muualta saa.

Samaan aikaan yritetään sitten etsiä pelimiehen merkkejä niistä miehistä, jotka eivät ole täydellisiä; eivät itsevarmoja ja aina naista kaikin tavoin miellyttäviä, joilla on ehkä omia komplekseja tai traumoja, jotka haluavat tutustua hitaammin ja epäröivät suhteessa etenemistä, jotka ovat luonteeltaan erikoisempia, joilla on itsenäinen ja riippumaton persoona eli siis omaa elämää ja yksityisiä mielenkiinnonkohteita yhtä aikaa, eikä nainen mene kaiken muun ohi, jotka voivat olla ujoja tai jollain ihmisyyden tasolla ja parisuhdeasioissa kokemattomia jne. Siis tavallisista miehistä tavanomaisine heikkouksineen. 

Täydellinen mies on yleensä se peluri ja sellainen, jossa on jotain askarruttavaa tai pientä vikaa hyvien puolien lisäksi, yleensä ei, vaan hän on vain normaali ihminen ja tavallinen mies. Ja peluritutkansa kanssa häärivät ovat kalibroineet anturinsa tasan väärin päin. He tarttuvat miehen tai tämän käytöksen outouksiin, ja kavahtavat näitä, jollaisia roolisuoritusta vetävä peluri nimenomaan ei esitä. Pelurit voittavat aina, kun tilanne on näin. Mitä sinnikkäämmin nainen yrittää tunnistaa erikoisesti käyttäytyvän miehen peluriksi, sitä varmemmin epäonnistuu. Peluri paitsi osaa esittää, myös peilaa koko ajan naisen toiveita ja reaktioita niin kauan kuin peli on käynnissä. Jos nainen alkaa kokea jonkin piirteen häiritsevänä, peluri muuttaa roolinsa käsikirjoitusta. Aito ihminen ei sellaista juurikaan voi tehdä. Mutta tietysti on niinkin, että olipa kummasta tahansa kyse, jos käytös on häiritsevää ja este suhteen syvenemiselle, sitten kyseessä ei varmaankaan ole tavoittelun arvoinen suhde.