20- vuotiaiden vanhemmat - onko teillä tällaista?
Meillä aina ollut läheiset ja avoimet välit lapsen kanssa, hän asui hetken jo muualla, mutta Koronan alkaessa palasi takaisin tänne ns lapsuuden kotiin, jossa asun minä ja hänen siskonsa.
Tuntuu, että tämän aikuisen lapsen kanssa on ajoittain asiat vaikeampi kuin nuoremman teinin:
Pääsääntöisesti hyvällä tuulella, omaa hyvät tavat- auttaa siivoamisessa, käy kaupassa jne, mutta myös välillä hyvin vastahakoinen ja puheissaan töykeä. En ole ollenkaan tottunut tähän ja välillä ihan itkettää ja surettaa. Tuntuu ettei minua arvosteta enää missään, kaikista asioista tiedetään kaikki ja mun valintoja pidetään tyhmänä ja hölmöinä. Ei varsinaisesti sano aina niin, mutta käytös on ylimielistä ja huomauttelee kurjasti asioista, jos en heti kaikkea muista. Ei oikein halua ottaa neuvoja vastaan, on nyt niin aikuinen.
Ja sitten taas välillä todella ystävällinen ja ymmärtäväinen.
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
20-vuotiaan ei kyllä enää kuulu nuohota vanhempiensa nurkissa vaan asua itsenäisesti.
Mistä työtön nuori saa asunnon?
Osta kämppä ja vuokraa. Työtön saa asumistuen ja maksaa kämppäsi pois.
Nyt heti taksilla turvakotiin ja sieltä ilmoitat puhelimitse erosta.
Ihan kohtelias ja ystävällinen poikani kyllä minulle on nyt 20-vuotiaana, mutta ei ole aina aikaisemmin ollut. Asuu kotona nyt, syksyllä lähtee opiskelemaan, mutta varmasti edelleen paljon käy. Olen aikanaan sanonut suoraan, millaista käytöstä edellytän - ja olen myös itse hänelle kohtelias. Kannattaa rauhallisesti keskustella asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Aikuiset lapset taantuvat äidin seurassa. Luonnon laki. Kolmekymppisestäkin tulee teini.
Ei ole luonnonlaki. Hyvin kasvatettu, älykäs ihminen ei taannu, jos suhde on terve ollut ja siinä on irti päästetty ja luotu aikuisten välinen ihmissuhde.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on se vaihe "kaikentietävä kakskymppinen". Kun tulee 3kymppiin, ymmärtää hän ettei ymmärräkään mistään mitään.
Mutta sitä kolmekymppistäkin tulee tympäisemään ihan yhtä lailla, jos vanhemmat edelleen kuvittelevat tietävänsä kaikesta lapsiaan enemmän vain, koska ovat Vanhempia.
Se vaa on sillä tavalla, että jos ”lapsi ” on jo 20 v ja asuu kotona, tai tulee olemaan pidemmäksi aikaa kotiin, on hänen ymmärrettävä kunnioittaa kodin tapoja ja sääntöjä.
Silloin on noudatettava sitä siisteyttä ,mikä siellä normaalisti on ja niitä tapoja mitä siihen kotiin kuuluu. Tämä siis puolin ja toisin. Aivan sama ,jos vanhempi menee jo kotoaan muuttaneen jälkeläisen kotiin asumaan, ei hän voi siellä sikailla ja määräillä, miten asiat hoidetaan siinä huushollissa.
Meillä kävi niin, että yli 30v perillinen joutui asumaan muutaman kuukauden lapsuuden kodissaan ja asui kuin pellossa. Siisteydestä ei kotitöiden tekemisestä ei tullut hänellä mitään.
Arvatenkin riitahan siitä tuli. Huah, ei ikinä enää?