Ärsyttää kun äitini, mummoni ja siskoni eivät yhtään iloitse puolestani kuin pääsin vihdoin töihin

Vierailija kirjoitti:

No mutta oikeassahan he ovat, huonoissa töissä oleminen näyttää pahemmalta CV:ssä kuin vaikka itsensä kehittäminen ja lisää opiskelu.  Taidat kuitenkin halua vain alisuorittaa elämääsi?

Huonoissa töissä oleminen näyttää siltä, että työmotivaatio on kunnossa.

Ja kun on työssä niin on helpompi päästä niihin ”hyviin” töihin.

Onnea!! Muista, että elät vain itsellesi loppupeleissä. Tärkeintä on se mitä sinä haluat!

Mun lapsi ei menny lukion jälkeen mihinkään vaan jatko hesessä töitä ja on nyt vuoropäällikkö.

Sanot heille vain neutraalisti, että sait kivan työn, etkä puhu siitä sen tarkemmin.

Vierailija kirjoitti:

No mutta oikeassahan he ovat, huonoissa töissä oleminen näyttää pahemmalta CV:ssä kuin vaikka itsensä kehittäminen ja lisää opiskelu.  Taidat kuitenkin halua vain alisuorittaa elämääsi?

Sinulta on tainnut mennä koulutus ja sivistys ihan hukkaan kun kommenttisi on tätä tasoa.

Vierailija kirjoitti:

No mutta oikeassahan he ovat, huonoissa töissä oleminen näyttää pahemmalta CV:ssä kuin vaikka itsensä kehittäminen ja lisää opiskelu.  Taidat kuitenkin halua vain alisuorittaa elämääsi?

Töissä käyminen on parasta mahdollista itsensä kehittämistä, jos haluaa jatkossakin päästä töihin. 

Minullekin äitini sanoi kun sain vihdoin työn ” ”ethän sinä tuohon työhön aio jäädä...”

Itse on käynyt vain keskikoulun ja oli sihteeri. Ja kehtaa vielä arvostella muiden töitä?

Mutta äitini onkin pitänyt itseään aina vähän parempana ihmisenä.

Eniten raivostuttaa se heidän asenne joka on suoraan jostain 80-luvulta, eivätkä ole heränneet nykypäivään. Kun kerron, että oman alan akateemisia töitä ei tällä hetkellä yksinkertaisesti ole, niin äiti suorastaan raivostuu ja huutaa että "Kyllä niitä ihan varmasti on, kun vaan menet ja kysyt!". Ei, ei niitä ole. Projekteja on harvassa, niihin on satoja hyviä hakijoita, ja nekin kestävät vain sen 3-6 kk.

Onnea ap. Todellakin mikä tahansa työ on parempi CV:ssä kuin ei mitään työtä.  Ja varsinkin isossa firmassa voi tulla paikkoja hakuun sisäisesti joten sellaisesta kannattaa napata huonompikin työ...

Muiden vähättely on merkki huonosta itsetunnosta.

Onnittelut!

Minä pääsin yliopiston jälkeen kovan työnhaun jälkeen lopulta kaupan kassalle töihin. Ei todellakaan ollut mikään läpihuutojuttu, kun hakijoita oli jopa pari tuhatta. 

Vanhemmat suhtautui ihan samalla tavalla kuin ap:n perhe. Jopa jotain äidin tuttavia jos tuli vastaan niin järkyttyneen oloisena huudahtivat "Mitä ihmettä! Täälläkö sinä nyt olet töissä???? Miten sinä nyt tänne olet joutunut????".

Tuo niin tyypillistä 60+ ikäisten asennoitumista omiin lapsiinsa. 

Vierailija kirjoitti:

Eniten raivostuttaa se heidän asenne joka on suoraan jostain 80-luvulta, eivätkä ole heränneet nykypäivään. Kun kerron, että oman alan akateemisia töitä ei tällä hetkellä yksinkertaisesti ole, niin äiti suorastaan raivostuu ja huutaa että "Kyllä niitä ihan varmasti on, kun vaan menet ja kysyt!". Ei, ei niitä ole. Projekteja on harvassa, niihin on satoja hyviä hakijoita, ja nekin kestävät vain sen 3-6 kk.

Isäni on esimies yhden vuoden merkonomikoulutuksella ja äitini oli taloussihteeri keskikoulupohjalta.

Ennen muinoin ihmiset pystyivät valitsemaan mihin menee töihin. Ja töihin pääsi ilman koulutustakin.

Todennäköisimmin saisin oman alan töitä jos suuntaisin työnhaun ulkomaille.  Olen tämän myös maininnut äidilleni, ja tästäkin on raivo revennyt. Olen hemmoteltu itserakas nulikka jos pitää lähteä johonkin ulkomaille rilluttelemaan ja hylkään perheeni. Kyllä niitä töitä vaan Suomessakin on enemmän kuin tarpeeksi!

Oma perhe suhtautui ihan neutraalisti. Tosin he ovat itsekin duunareita. Minua itseä vähän harmitti tehdä muita töitä kuin mihin koulutus on, ja tuntuu että töissäkin monet oli sillä asenteella että mitä sinä oikein teet TÄÄLLÄ. En kaikille jaksa selittää nykymaailman työtilannetta joten lakkasin kertomasta taustojani yliopistossa enää töissä muille.

Ap, tulossa on lama - pistä kädet kyynärpäitä myöten ristiin kiitollisuudesta, että sinulla nyt on työ.

Oma lapsi valmistui kauppakorkeasta tässä Koronan keskellä, ja sai onneksi 'suorittavan' työn yhdestä kohtuullisen kokoisesta firmasta - pohti jonkin aikaa "kannattaako työ ottaa vastaan" mutta minä ainakin voimakkaasti neuvoin, että kannattaa. Kyllä niihin oman alan töihin sitten pätevät tyypit valikoituu, kun niitä aukeaa - ja sen työn nappaa joku, joka on jOSSAIN töissä eikä vain kotona odottamassa sitä unelmien työpaikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mutta oikeassahan he ovat, huonoissa töissä oleminen näyttää pahemmalta CV:ssä kuin vaikka itsensä kehittäminen ja lisää opiskelu.  Taidat kuitenkin halua vain alisuorittaa elämääsi?

Töissä käyminen on parasta mahdollista itsensä kehittämistä, jos haluaa jatkossakin päästä töihin. 

Oman alan lisäkouluttautuminen on parasta mahdollista itsensä kehittämistä työllistymisen kannalta. Mitä enemmän sinulla on alan erikoisosaamista sitä halutumpi työntekijä olet. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mutta oikeassahan he ovat, huonoissa töissä oleminen näyttää pahemmalta CV:ssä kuin vaikka itsensä kehittäminen ja lisää opiskelu.  Taidat kuitenkin halua vain alisuorittaa elämääsi?

Töissä käyminen on parasta mahdollista itsensä kehittämistä, jos haluaa jatkossakin päästä töihin. 

Oman alan lisäkouluttautuminen on parasta mahdollista itsensä kehittämistä työllistymisen kannalta. Mitä enemmän sinulla on alan erikoisosaamista sitä halutumpi työntekijä olet. 

Toisaalta ei sekään mitään auta jos niitä oman alan töitä ei yksinkertaisesti ole. 

Töissä oppii sentään ns. "transferable skills" eli taitoja mitä voi soveltaa kaikkiin maailman töihin: ihmisuhdetaidot, ajankäyttö, paineensietokyky jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mutta oikeassahan he ovat, huonoissa töissä oleminen näyttää pahemmalta CV:ssä kuin vaikka itsensä kehittäminen ja lisää opiskelu.  Taidat kuitenkin halua vain alisuorittaa elämääsi?

Töissä käyminen on parasta mahdollista itsensä kehittämistä, jos haluaa jatkossakin päästä töihin. 

Oman alan lisäkouluttautuminen on parasta mahdollista itsensä kehittämistä työllistymisen kannalta. Mitä enemmän sinulla on alan erikoisosaamista sitä halutumpi työntekijä olet. 

Tämä on toisaalta totta, toisaalta täysin väärin.

Jos ihminen kuvittelee pätevöityvänsä lisää ja lisää koulutus kerrallaan ILMAN työkokemusta, eli tajua siitä, miten taitojaan soveltaa, tulee hänestä vain lopulta "mitään osaamaton ylikouluttautunut työtön". Sen takia jopa se "hesen kassa" on arvokas lisä CVssä nykyään (ennen olikin ihan toisin)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mutta oikeassahan he ovat, huonoissa töissä oleminen näyttää pahemmalta CV:ssä kuin vaikka itsensä kehittäminen ja lisää opiskelu.  Taidat kuitenkin halua vain alisuorittaa elämääsi?

Töissä käyminen on parasta mahdollista itsensä kehittämistä, jos haluaa jatkossakin päästä töihin. 

Oman alan lisäkouluttautuminen on parasta mahdollista itsensä kehittämistä työllistymisen kannalta. Mitä enemmän sinulla on alan erikoisosaamista sitä halutumpi työntekijä olet. 

Toisaalta ei sekään mitään auta jos niitä oman alan töitä ei yksinkertaisesti ole. 

Töissä oppii sentään ns. "transferable skills" eli taitoja mitä voi soveltaa kaikkiin maailman töihin: ihmisuhdetaidot, ajankäyttö, paineensietokyky jne.

Niin no jos töitä ei tosiaankaan ole niin silloin ehkä kannattaa suunnitella kokonaan uudelleen kouluttautumista. Mutta jos olet ollut vaikka projektipäällikkönä töissä niin kyllä sinulla varmasti on jo tarpeeksi ihmisuhde- ja ajankäyttötaitoja sekä paineensietokykyä eikä niitä tarvitse mennä hakemaan esim. kaupan kassalta tai siivoustöistä. En siis mitenkään tuomitse, jos noita duunaritöitä haluaa tehdä , mutta mielestäni ei niistä kyllä mitään arvokasta tule oppimaan jos on kerta ollut jo paljon vaativimmissa hommissa.