Minkälaisia ruokailusääntöjä teillä on 3-vuotiaiden kanssa?

Tässä aloittamassani keskustelussa korostui nyt kaksi linjaa: boheemi ja tiukkapipoinen, jossa etenkin tiukkapipot korostivat sitä, että " meillä syödään, kiitetään ja poistutaan pöydästä" . Onko siis ketään sellaista, joka HALUAISI, että homma toimisi näin, ja joka YRITTÄÄ opettaa ruokatapoja, mutta jonka mielestä se on ÄÄRIMMÄISEN HAASTAVAA?

olen ihan varma että ei kenelläkään se ruokaillu aina niin auvoisasti mene.



Lapset ovat kovin erilaisia mutta usko pois että jos pidät linjastasi kiinni niin kyllä se kantaa hedelmää!



Vastaan tuohon meillä syödään että meillä ei joskus syödä mitään. Uhmaikäinen saa päähänsä että en syö. Sitten maistaa eikä syö ja that' s it. En tee asiasta suurempaa numeroa. Kiittäminenkin joskus omasta takaa unohtuu mutta sitten ilman sen traagisempaa numeroa sanon että " mitä sanotaan ruuan jälkeen" ja sieltä se kiitos tulee.



Mutta usko pois, välillä mnusta tuntuu että tuon keskimmäisen kanssa ei kovinkaan moni asia tuota hedelmään mutta kyllä se sieltä. Meillä esim vihanneksia ja hedelmiä on tarjottu iät ajat ja vasta joskus 5-vuotiaana esikoinen niitä rupes edes vähän syömään.

että meidän entisessä naapurissa asui poika joka oli 5v kun tavattiin. Hän oli sillon ihan älyttömän villi ja rikko kaikkea ja riehu ja aina kun lapset leikki niin meidän lapset tuli itkien kotiin. Ilkeä hän ei kuitenkaan ollut ja ihmettelin että miten se poika oikeastaan on sellanen kun ne vanhemmat kasvattaa sitä minun mielestä tosi hienosti ja ns. oikein ottein. Mutta siinä mä nyt huomaan että kyllä on kasvatus tuottanut tulosta, poika täyttää pian 9v, on mielettömän kohtelias, hyvätapainen ja huomio pienempiä todella hienosti. Toki hän on eläväinen yhä mutta olen ollut aina sitä mieltä että pitää vain yrittää olla pitkäjänteinen, sitähän tämä vanhemmuus on, kauskantoista ja kärsivällisyyttä vaativaa hommaa =))

Meillä on ollut kausia (pitkiäkin sellaisia) jolloin pojan syöminen on ollut todella syvältä. Itse asiassa poika söi hyvin 1 v ikään saakka ja ehkä jostain keväästä alkaen on syöminen sujunut kuin tanssi. Melkein 2 vuoden ajan meillä oli siis vaikka millaisia ongelmia tossa ruokapöydässä. Suurin ongelma oli se, ettei poika halunnut syödä tai olisi syönyt vain, jos syötetään (ja kyllä me syötettiinkin, kun ei todellakaan muuten syönyt). Poika olisi halunnut aina vain leikkiä, eikä olisi useinkaan halunnut tulla ruokapöytään. Siksi hänet vietiin sinne vaikka väkisin, mutta syödä ei ollut pakko. Lelujen ja muiden viihdykkeiden avulla olisin saanut hänet varmaan himpun paremmin syömään, mutta sille tielle en halunnut lähteä. Viime aikoina sekä ruokapöytään tuleminen että syöminen on sujunut ilahduttavan hyvin ja on kyllä ihanaa, kun ei tarvitse tapella syömisen kanssa! Sitä kyllä itsekin ihmettelen, että poika on kaikesta huolimatta käyttäytynyt ruokapöydässä suurimmaksi osaksi aina tosi nätisti. KOSKA muiden asioiden kanssa meillä on pojan kanssa tosi vaikeaa. Poika on niin tottelematon tietyissä asioissa, etten ole montaakaan samanlaista lasta tavannut, vaikka ole lapsia työkseni hoitanut useita vuosia. Eli ruokapöydässä poika on tosi nätisti, mutta muualla ei... Teillä on ehkä toisten päin.

Meillä syödään ja jutellaan, kiitetään ja jokainen vie astiansa koneeseen.

Ei mitään sen monimutkaisempaa.

vastasi nimi Koo- samoin meillä:)

Kiitos kyselijöille- meillä ei siis syödä mitenkään boheemisti, mutta ei siitä mitään suurta numeroa tehdä ja tuijotella miten kukakin käyttäytyy. Mutta ehkä se pitkä selostus tosiaan hämäsi ja ne asiat isommassa perheessä hoituvat luonnollisesti ja siinä sivussa ilman että joka asiaa ehtisi tarkkailla:)

Usein käy tosiaan niin että kun rupeaa tarkasti kuvaamaan vaikka omaa päiväänsä ja tekemisiään niin saattaa tuntua kauhean monimutkaselta ja mietityltä ja järjestetyltä vaikka oikeastaan sitä vaan on tehnyt niin kun oikealta tuntuu! Esim kun fassiloora taisi kirjottaa että jos ruualla pelleillään niin sitten lautanen vedetään ensin vähän kauemmas ja palautetaan hetken päästä. Tavallaan kuulostaa että onpa se mietitty huolella mutta sitten kun ajattelin niin varmaan aika moni vetäsee lautasen kauemmas jos sillä ruvetaan leikkimään.



Muuten Fassiloora, aivan sama meidän keskimmäisen kanssa että yksivuotiaaksi poika oli oikea syöppö ja melkeen aina ruinaamassa ruokaa. Sitten vähitellen alko kausi että kaikki en enää maistunutkaan, ja sitten ei yhtäkkiä mikään olisi maistunutkaan, aina oli jotain tärkeempää tekemistä kun syöminen. Nyt on toivottavasti taas ylämäkeä vaikka aika nihkeästi menee alas. Kuopus on nyt 16kk ja syö tällä hetkellä tosi hyvin ja valtavia määriä, saa nähdä millon rupeaa tökkimään...