Näyttikö maailma teistä lapsena "maagisemmalle"?

Kyllä minä näen asiat maagisena. Esim. nyt kevään vihreyden, saniaiset ja mustikanlehdet ihan yliluonnollisen hohtavia vihreän sävyjä <3

Ilman muuta. Ja internetin myötä koko maapallolta on kadonnut mystisyys. Kuvittelin että musta tulee joku Indiana Jones.

Päinvastoin. Väkivaltaisessa kodissa kasvaessa maagisuus oli elämästä kaukana. Olin vakavasti masentunut jo pikkulapsena. Nyt aikuisena kun ei enää tarvitse elää pelossa, maailman ihmeellisyys ja kauneus usein melkein herkistää kyyneliin.

Tuntui että maailma on auki, täynnä mahdollisuuksia ja vain odottamassa milloin itse pääsen vaikuttamaan hienoilla ideoilla ja upeilla luomuksilla joita osaisin tehdä hyvän koulutuksen pohjalta parantamaan maailmaa ja viemään sitä eteenpäin.

Todellisuus on ollut pätkätöitä, tehostamista, burnouttisia työkavereita, ideavastaisuutta, rahan ylivaltaa ja kaiken kalleutta. Media suoltaa miten pitäisi olla seksikäs, dynaaminen, nuorekas ja mitä vielä, töissä pitäisi suorittaa olympiatason tuloksia minimipalkalla ja maksamattomilla ylitöillä, ja ympäriltä kaikki pariutuu, ostaa toista hienompia omistustalolinnoja, kaveripiirin kalleimman ruokaryhmän, hienoimman loman, isoimman auton jne jne jne. Kaikki on samalla liian täyttä (vaatimukset aina vaan korkeammat) ja liian tyhjää (miksi teen tätä). Minulla on nyt lapena haaveillut maisterintutkinto, ammatti, vakipaikka ja omistusasunto, mutta samalla tunne että edes näiden myötä ei ole vielä päässyt minnekään. Aikuiselämä on vain paikallaan lillumista ja jopa se on saavutus, että jo saavutettu taso ei putoa. Loputonta ylämäkeen ponnistulea vastatuulessa.

Ei vaan aikuisena silmäni ja ajatukseni ovat auenneet maailman kaikkeudelle ja sille, että elämää on ollut ennen minua ja sama vesi kiertää edelleen.

Todellakin. Entisen kotitaloni pikkuruinen metsikkö oli suuri aarniometsä, jossa leikittiin Tarzania ja käynnit Hgin keskustassa olivat aina jännittäviä seikkailuja, puhumattakaan nyt joulunvietosta ym. Toki löydän näin aikuisenakin maailmasta paljon maagista ja välillä oikein yritän tietoisesti katsella kaikkea ”lapsen silmin”.

Viihdyin pienenä rannoilla ja metsissä, yksin. Saatoin vaellella kaukanakin kotoa. Muistan, kun kerran seisoskelin sellaisessa tiheässä pienessä metsikössä hiljaa. Pieni lintu istui kädelleni eikä pelännyt yhtään. Tiainen oli, pieni ja valkomusta.  Lapsena maailma oli erilainen ja voi johtua myös siitä, että pienenä tuli kuljettua ilman kiirettä, suunnittelemattomasti mutkitellen, hitaammin ja vähän nykyistä alempana

Tietysti, lapsi katsoo maailmaa niin eri näkökulmasta kirjaimellisesti. Jopa aikuisten huonekalut ovat heille valtavan suuria.