Viime aikoina olen kuullut monen 50+ ikäisen irtisanoutuneen töistä

Nykyään sukupolvien välinen kuilu nuorien ja vanhojen työntekijöiden välillä on isompi kuin ennen. Nuorempi väki tekee itsekkyydellään ja typeryydellään viisikymppisen elon monella työpaikalla sietämättömäksi. Kolmekymmentä vuotta sitten pärjättiin paremmin yhdessä.

Sosiaaliturva on niin hyvä, että työttömänäkin elää hyvin ja onnellisesti.

Vierailija kirjoitti:

Perintöä tulee aika monelle viisikymppiselle.

Mitä perintöjä? Niiden vanhemmat asui homeissa omakotitaloissa syrjäseudulla, ei niistä taloista saa rahaa joutenoloon, enemmänkin ovat riesaksi.

Vierailija kirjoitti:

Eipä 50+ ikäisillä vaihtoehtoja ole. Potkitaan pihalle työpaikoista. Aina tulee uusia yt-neuvotteluita joissa vanhat työntekijät pistetään pihalle. Moni neuvottelee kultaisen kädenpuristuksen työnantajan kanssa. Munkin työpaikalla tätä tarjottiin yt:n yhteydessä kaikille yli 50-vuotiaille mutta ilmeisesti siinä oli jotain laitonta kun homma ei edennyt. Sitten ne yli 50 v tuli kuitenkin irtisanotuiksi yt-menettelyssä.

Olen havainnut että noin 55 vuoden ikä on suurissa organisaatioissa vaarallinen.  Silloin yritetään potkia pois vaikka tekosyyllä.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään sukupolvien välinen kuilu nuorien ja vanhojen työntekijöiden välillä on isompi kuin ennen. Nuorempi väki tekee itsekkyydellään ja typeryydellään viisikymppisen elon monella työpaikalla sietämättömäksi. Kolmekymmentä vuotta sitten pärjättiin paremmin yhdessä.

Onneksi on olemassa karma, joka iskee aina omaan nilkkaan. Ovat hetken päästä itse viisikymppisiä.

Ikä on siitä hassu juttu, ettei se Ile stabiili kenellekään ja jokainen joka elää saa, huomaa sen viimeistään nelikymppisenä että elämä on aika lyhyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä 50+ ikäisillä vaihtoehtoja ole. Potkitaan pihalle työpaikoista. Aina tulee uusia yt-neuvotteluita joissa vanhat työntekijät pistetään pihalle. Moni neuvottelee kultaisen kädenpuristuksen työnantajan kanssa. Munkin työpaikalla tätä tarjottiin yt:n yhteydessä kaikille yli 50-vuotiaille mutta ilmeisesti siinä oli jotain laitonta kun homma ei edennyt. Sitten ne yli 50 v tuli kuitenkin irtisanotuiksi yt-menettelyssä.

Olen havainnut että noin 55 vuoden ikä on suurissa organisaatioissa vaarallinen.  Silloin yritetään potkia pois vaikka tekosyyllä.

Parempi potkia hyvissä ajoin. Yli kuusikymppisen potkinen näyttäisi jo rumalta ja moraalisesti arveluttavalta.

Meillä on sijoitusasuntoja, mutta myös 3 lasta.

Meillä näytti aluksi koronan myötä työt vähenee.

Työparit ovat kummatkin yh äitejä. Jokainen sai 2 kk lomautuksen. Otin ne heiltä ja olin 6 kk kotona.

Nyt taas paiskitaan ylitöitä.

Haluan olla töissä. Lomautuksella sitä vaan tuli nukuttua pitkään, en saanut mitään tehtyä

Vierailija kirjoitti:

Meillä on sijoitusasuntoja, mutta myös 3 lasta.

Meillä näytti aluksi koronan myötä työt vähenee.

Työparit ovat kummatkin yh äitejä. Jokainen sai 2 kk lomautuksen. Otin ne heiltä ja olin 6 kk kotona.

Nyt taas paiskitaan ylitöitä.

Haluan olla töissä. Lomautuksella sitä vaan tuli nukuttua pitkään, en saanut mitään tehtyä

Työn orjiakin tarvitaan.

Eräs syy 50+ ihmisten halukkuuteen irtisanoutua voi olla sivuutetuksi tuleminen. Kun luulee olevansa huipulla, on kollegojensa arvostama ja tehnyt paljon työtä sekä ollut lojaali, niin esimieheksi nimitetään jokin 30+ henkilö. Tämä tietysti herättää kauhistelua työyhteisössä, mutta kaikki alistuvat lopulta.  - Itseasiassa tällainen on sääntö. Ei poikkeus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perintöä tulee aika monelle viisikymppiselle.

Mitä perintöjä? Niiden vanhemmat asui homeissa omakotitaloissa syrjäseudulla, ei niistä taloista saa rahaa joutenoloon, enemmänkin ovat riesaksi.

Ei läheskään kaikki 1970-luvulla syntyneet ole syrjäseuduilla syntyneitä. Itseasiassa 1970-luvulla muutettiin sankoin joukoin maalta kaupunkeihin ja lapset hankittiin usein vasta kaupungissa. 

50+-tyypit ovat ihan parhainta A-ryhmää työntekijöissä.

On kokemusta sekä työstä että elämästä, keskittyvät olennaiseen - eivätkä hötkyile.

Varsinkin jos kuuluvat siihen ryhmään joka on huolehtinut itsestään (kunnosta, jne) - ihan parasta sakkia.

Nuoremmat työntekijät saikuttaa, valittaa, vaihtaa paljon useimmin. 50+ sitoutuvat paremmin koska yleensä ovat työssä mistä aidosti pitävät.

Tuo kuilu 25-35 -vuotiaiden ja +50-vuotiaiden välillä on niin totta meidän työpaikassa. "Kokeneet" tekee töitä yli voimavarojensa ja "kokemattomammat" viettää aikaa suojatyöpaikassa. Aika kuitenkin kuluu ja karma is a bitch kuten joku jo sanoikin.

Viiskymppisellä voi olla työelämää takana jo enemmän kuin nuoremmalla työkaverilla elämää eli reilut 30v. Siinä ajassa on taatusti ehtinyt nähdä ja kokea kaiken työelämästä, hyvät ja huonot puolet. On myös nähnyt mihin suuntaan työelämä on menossa eli koko ajan vaaditaan enemmän ja nopeammin mutta pienemmällä palkalla. Esimiehet on mitä on ja yhteishenkeä ei työpaikoilla enää taida ollakaan. Lisäksi elämää on edessä vähemmän kuin takana ja ne edessä olevat vuodet on huonolaatuisempia (sairauksineen ja vaivoineen). Talo on maksettu, lapset maailmalla, ehkä sitä perintöäkin tullut ja säästöjä osattu kerätä työvuosien aikana. Kivut ja kolotukset repii kroppaa. Etenkin uskon että naisilla on se tilanne että silloin alkaa se kauan kaivattu OMA ELÄMÄ. Saa tehdä mitä haluaa kunhan pääsee vielä työnantajastakin eroon. Mikään työpaikka ei ole sen arvoinen että kannattaisi terveytensä sille menettää. Kekseliäs pärjää myös pienillä tuloilla. Näin minä ajattelin kun jäin työelämästä pois ja ikää 54v. 

Itse lähdin nelikymppisenä.

Kaikki maksettu ja liiton-, sekä myöhemmin kelan päivärahalla onnistuu eläminen, kun ei juurikaan kuluja.

Alaisia oli kymmeniä ja hyvä palkka. Kuitenkin oman elämään tyytyväisyys painaa kupissa enemmän, kuin materia/ raha.

Vierailija kirjoitti:

Viiskymppisellä voi olla työelämää takana jo enemmän kuin nuoremmalla työkaverilla elämää eli reilut 30v. Siinä ajassa on taatusti ehtinyt nähdä ja kokea kaiken työelämästä, hyvät ja huonot puolet. On myös nähnyt mihin suuntaan työelämä on menossa eli koko ajan vaaditaan enemmän ja nopeammin mutta pienemmällä palkalla. Esimiehet on mitä on ja yhteishenkeä ei työpaikoilla enää taida ollakaan. Lisäksi elämää on edessä vähemmän kuin takana ja ne edessä olevat vuodet on huonolaatuisempia (sairauksineen ja vaivoineen). Talo on maksettu, lapset maailmalla, ehkä sitä perintöäkin tullut ja säästöjä osattu kerätä työvuosien aikana. Kivut ja kolotukset repii kroppaa. Etenkin uskon että naisilla on se tilanne että silloin alkaa se kauan kaivattu OMA ELÄMÄ. Saa tehdä mitä haluaa kunhan pääsee vielä työnantajastakin eroon. Mikään työpaikka ei ole sen arvoinen että kannattaisi terveytensä sille menettää. Kekseliäs pärjää myös pienillä tuloilla. Näin minä ajattelin kun jäin työelämästä pois ja ikää 54v. 

Hitsin hyvin kuvailtu! Saatko työttömyyskorvausta vai elätkö pääomatuloilla?

Vierailija kirjoitti:

ja onnellisesti.

TÄSSÄ HYVÄ ESIMERKKI TYÖTTÖMÄSTÄ...

  Lentäjästä työttömäksi Whatsapp-viestill

Vierailija kirjoitti:

Eipä 50+ ikäisillä vaihtssä.

 Taas skitsoeläkkeellä oleva aloittaja-

rolli on sepustanut tällaisen tarinan tänään.

Kovasti teet kyllä töitä lietsoaksesi kateutta ja vihaa työttömiä köyhiä kohtaan.

Mahtaa sua työttömät ja köyhät-sitä ja tätä trollii ahistaa todella kovasti

kun kokoajan teet näitä työtön-köyhät-aloituksia ja ketjuja,joita

sitten käsivatkaten kikulifinniäs ja silmät kiiluen suu vaahdossa

trollaatjaspämmäät esiin kokoajan vastailemalla itse itsellesi.

Puhutaan sitten myös muista tuista! Kaikki tuet esiin!

Vierailija kirjoitti:

Lähtisin, jos voisin. Teen henet häkellyttävät edelleen. 

TROLLOLLOOO ONKS KIVA VASTAILLA ITSE ITSELLEEN JA TROLLATA KETJUA!!!

Tosi outoja kommnentteja täällä, mutta ei ole uutta.

Tarkennus: harkitsen irtisanoutumista, olen nyt 49v. akateemisessa hyväpalkkaisessa raatamistyössä.

Aion elää säästöilläni enkä yhteiskunnan tuilla.

Taas toi yksi punikkiskitso tuli riehumaan. :(

Mä olen 51 v, töitä tehnyt siinä 35 v, selkä rikki ja odotan kuin kuuta nousevaa asuntolainan loppumista, en jatka töissä yhtään ylimääräistä tuntia. Sellainen se työelämä nykyään on, sen tietäisi toi riehujakin, jos olisi töitä tehnyt.