Olen yksinhuoltaja ja kyllä on alkanut ahdistaa kaikesta huolehtiminen

Lapset kädettömiä? En ole koskaan asunut yksin, joten en ole koskaan myöskään tehnyt kaikkea yksin.

T. Yh

Vierailija kirjoitti:

Lapset kädettömiä? En ole koskaan asunut yksin, joten en ole koskaan myöskään tehnyt kaikkea yksin.

T. Yh

Laiskoja ovat, niiden kanssakin olen koettanut kaikenlaista, mutta olen niin loppu jo muutenkin. Myönnän, että menen sieltä missä aita on matalin niiden kanssa.

Lohduttaudu sillä, että aika kuluu oikeasti nopeasti ja kohta lapset on lähteneet omaa elämäänsä elämään. Mutta se mitä mietin ja mikä sinua varmasti kuormittaa on nuo muut olosuhteet elämässä. Onko pakollista asua tuossa okst:ssa ja miten se liittyy siihen, että lasten kanssa siinä on asuttava?! Ei varmasti kukaan sitä vaadi eikä voikaan tilanteessasi eli oletko muodostanut siitä itse jonkinlaisen pakon mielessäsi? Se on ensimmäinen asia, minkä laittaisin mahdollisimman nopeasti vaihtoon!

Exäni yritti myös aikanaan, että olisin jäänyt lasten kanssa silloiseen vanhaan rintamamiestaloon keskenään. Itselleni oli selvää, etten sitä riesaa enää muuten kuormittavaan elämäntilanteeseen harteilleni ottanut vaan muutin rivitaloon ja tämä on ollut loistava ratkaisu. Helpota sinäkin elämääsi tuolta osin. En yhtään ihmettele, että tunnet vielä ylimääräistä kuormitusta, kun on talon hoito kaiken päälle. Ei se okt ole mikään itseisarvo.

Menisikö yhden vanhemman lapsen perheillä paremmin, jos se ainoa vanhempi olisi mies?

https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/6a5653e2-b253-4818-8a9b-024a…

Naiset kylvää lähinnä sitä uhriasennetta.

Vierailija kirjoitti:

Lohduttaudu sillä, että aika kuluu oikeasti nopeasti ja kohta lapset on lähteneet omaa elämäänsä elämään. Mutta se mitä mietin ja mikä sinua varmasti kuormittaa on nuo muut olosuhteet elämässä. Onko pakollista asua tuossa okst:ssa ja miten se liittyy siihen, että lasten kanssa siinä on asuttava?! Ei varmasti kukaan sitä vaadi eikä voikaan tilanteessasi eli oletko muodostanut siitä itse jonkinlaisen pakon mielessäsi? Se on ensimmäinen asia, minkä laittaisin mahdollisimman nopeasti vaihtoon!

Exäni yritti myös aikanaan, että olisin jäänyt lasten kanssa silloiseen vanhaan rintamamiestaloon keskenään. Itselleni oli selvää, etten sitä riesaa enää muuten kuormittavaan elämäntilanteeseen harteilleni ottanut vaan muutin rivitaloon ja tämä on ollut loistava ratkaisu. Helpota sinäkin elämääsi tuolta osin. En yhtään ihmettele, että tunnet vielä ylimääräistä kuormitusta, kun on talon hoito kaiken päälle. Ei se okt ole mikään itseisarvo.

Tämä on totta! Nyt on asunnoille hyvät markkinat ja talon saisi varmastikin kaupaksi. Mutta jotenkin vaan siihen rumbaan lähteminenkin tuntuu todella raskaalta. Myynti, uudenasunnon etsiminen, pankin kanssa vääntäminen ja muutto. Hui.

Mä kieltäydyin aikoinaan muuttamasta omakotitaloon. Ihan siksi, että musta ei olisi hoitamaan omakotitalon asioita yksin. Siis eronneena tai leskenä. Monen mielestä viheliäisin asumismuoto on rivitalo, mutta mulle tämä sopii kuin nenä päähän. Saan toteutettua olematonta puutarhurin viettiäni pienellä pihallani ja grillata perinteisellä hiiligrillillä, mutta huoltoyhtiö hoitaa kaikki kiinteistöön liittyvät asiat. 

Onko erostanne vasta vähän aikaa? Kapinoivatko lapsesi eronne vuoksi? Saisitko puhuttua heidän kanssaan, jotta osallistuisivat ilman vääntämistä kotitöihin? Mä erosin lasten ollessa alle kouluikäisiä ja sen vuoksi ei koskaan ollut ongelmaa kotitöiden kanssa, koska lapset joutuivat oppimaan kotitöihin osallistumisen jo varhain. Varsinkin, kun heidän ollessaan alakoululaisia  lähdin työn ohessa opiskelemaan toiselle, paremmin palkatulle alalle. Ei mulla olisi ollut mahdollisuutta käydä töissä, opiskella ammattikorkeakoulussa, tehdä kaikkia kotitöitä ja hoitaa vielä eläintarha, joka meillä siihen aikaan oli (koira, kaksi kissaa ja kaksi hamsteria). 

Anna miehen olla ja tehdä mitä haluaa, siivoa mielestäsi kokonaan.

Rakennat lastesi kanssa toimivan arkielämän. Ja todellakin valjasta ja vastuuta lapset myös mukaan hommiin, vai oliko tarkoituksesi juosta myös opiskelijaboxejasiivoamassa ja sielläkin ruokaa laittamassa?

Mikäli talosta koituu liian suurta työtaakkaa, niin talo lihoiksi eli myyntiin vaan. Ylisuuria tarpeettomia kustannusneliöitä ei kannata sisällä eikä ulkona pitää, hermotkin säästyvät sekä jaksaminen. Sinä maksat talosta ja kulutat itseäsi sen ylläpidossa, joten itse myös päätät jos muuttaa haluat, eivät lapset suinkaan.

Ja jos mahdollista, niin yritä elää "nyt kun" - elämää "sitkun" sijasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lohduttaudu sillä, että aika kuluu oikeasti nopeasti ja kohta lapset on lähteneet omaa elämäänsä elämään. Mutta se mitä mietin ja mikä sinua varmasti kuormittaa on nuo muut olosuhteet elämässä. Onko pakollista asua tuossa okst:ssa ja miten se liittyy siihen, että lasten kanssa siinä on asuttava?! Ei varmasti kukaan sitä vaadi eikä voikaan tilanteessasi eli oletko muodostanut siitä itse jonkinlaisen pakon mielessäsi? Se on ensimmäinen asia, minkä laittaisin mahdollisimman nopeasti vaihtoon!

Exäni yritti myös aikanaan, että olisin jäänyt lasten kanssa silloiseen vanhaan rintamamiestaloon keskenään. Itselleni oli selvää, etten sitä riesaa enää muuten kuormittavaan elämäntilanteeseen harteilleni ottanut vaan muutin rivitaloon ja tämä on ollut loistava ratkaisu. Helpota sinäkin elämääsi tuolta osin. En yhtään ihmettele, että tunnet vielä ylimääräistä kuormitusta, kun on talon hoito kaiken päälle. Ei se okt ole mikään itseisarvo.

Tämä on totta! Nyt on asunnoille hyvät markkinat ja talon saisi varmastikin kaupaksi. Mutta jotenkin vaan siihen rumbaan lähteminenkin tuntuu todella raskaalta. Myynti, uudenasunnon etsiminen, pankin kanssa vääntäminen ja muutto. Hui.

Olet väsynyt ja kuormittunut ja siksi kaikki tuntuu vähän vaikealta. Kuitenkin, jos tuon vaivan viitsit nähdä niin se helpottaa elämääsi suuresti. Jopa jo nyt tämän kesän aikana, koska kesällä ihmiset muuttavat ja etsivät uusia koteja. 

Eihän sinun tarvitse pankin kanssa sitten sen kummemmin mitään vääntää. Kun talo on arvioitu niin tiedät paljonko suunnilleen olet siitä saamassa. Sen jälkeen alat katsomaan omaan budjettiin sopivia rivitalo- tai kerrostaloasuntoja lähialueilta. Kun saat myyntirahat nykyisestä niin kuittaat uuden asunnon. Sinulla on sinänsä asiat hyvin, ettei tarvitse hakea mitään ensilainoja ja pelata käsirahojen yms. kanssa. 

Nyt tuumasta toimeen ja elämää helpottamaan. Jää sitten aikaa muullekin, vaikka ihan itsellesi tehdä jotain mielekästä mukavaa :)

terkuin kolmonen

Mitäs läksit. Maapallo oli liikakansoitettu jo 20v sitten.

Tämä on varmaankin aika yleistä että nuoriso on nykyään laiskaa. Monenkaan ikäihmisten omakotitalon ylläpidossa ei näy lapsia tai lapsenlapsia, nuorisoo yhtään auttamassa. Rahaa ja lahjoja ne kyllä on pyytämässä. 

Meillä oli sellainen perinne että jos sai rahaa niin piti jotain aputöitäkin tehdä. Ajella nurmikot, kitkeä rikkaruohoja kasvimaista, siivota, tehdä ruokaa, lumitöitä, ihan kaikkia kodin töitä. Rahaa ei tyhjästä tippunut. Oli todella hyvä systeemi ja kasvatti ettei raha tipu tyhjästä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lohduttaudu sillä, että aika kuluu oikeasti nopeasti ja kohta lapset on lähteneet omaa elämäänsä elämään. Mutta se mitä mietin ja mikä sinua varmasti kuormittaa on nuo muut olosuhteet elämässä. Onko pakollista asua tuossa okst:ssa ja miten se liittyy siihen, että lasten kanssa siinä on asuttava?! Ei varmasti kukaan sitä vaadi eikä voikaan tilanteessasi eli oletko muodostanut siitä itse jonkinlaisen pakon mielessäsi? Se on ensimmäinen asia, minkä laittaisin mahdollisimman nopeasti vaihtoon!

Exäni yritti myös aikanaan, että olisin jäänyt lasten kanssa silloiseen vanhaan rintamamiestaloon keskenään. Itselleni oli selvää, etten sitä riesaa enää muuten kuormittavaan elämäntilanteeseen harteilleni ottanut vaan muutin rivitaloon ja tämä on ollut loistava ratkaisu. Helpota sinäkin elämääsi tuolta osin. En yhtään ihmettele, että tunnet vielä ylimääräistä kuormitusta, kun on talon hoito kaiken päälle. Ei se okt ole mikään itseisarvo.

Tämä on totta! Nyt on asunnoille hyvät markkinat ja talon saisi varmastikin kaupaksi. Mutta jotenkin vaan siihen rumbaan lähteminenkin tuntuu todella raskaalta. Myynti, uudenasunnon etsiminen, pankin kanssa vääntäminen ja muutto. Hui.

Olet väsynyt ja kuormittunut ja siksi kaikki tuntuu vähän vaikealta. Kuitenkin, jos tuon vaivan viitsit nähdä niin se helpottaa elämääsi suuresti. Jopa jo nyt tämän kesän aikana, koska kesällä ihmiset muuttavat ja etsivät uusia koteja. 

Eihän sinun tarvitse pankin kanssa sitten sen kummemmin mitään vääntää. Kun talo on arvioitu niin tiedät paljonko suunnilleen olet siitä saamassa. Sen jälkeen alat katsomaan omaan budjettiin sopivia rivitalo- tai kerrostaloasuntoja lähialueilta. Kun saat myyntirahat nykyisestä niin kuittaat uuden asunnon. Sinulla on sinänsä asiat hyvin, ettei tarvitse hakea mitään ensilainoja ja pelata käsirahojen yms. kanssa. 

Nyt tuumasta toimeen ja elämää helpottamaan. Jää sitten aikaa muullekin, vaikka ihan itsellesi tehdä jotain mielekästä mukavaa :)

terkuin kolmonen

Kiitos kolmonen ja myös muut kauniisti kommentoineet <3 <3 <3

Oikeasti tuli kyynel silmään kun luin näitä. Pitää vaan nyt jostain kerätä voimavaroja ja toteuttaa tämä. 

Ehdota isommalle lapselle, että muuttaa omaan kotiinsa ja muutatte toisen lapsen kanssa kerrostaloon. Lapselle lista kotitöistä, jotka hänen pitää tehdä itse. Ainakin omat pyykit ja huone pitää itse siivota tuon ikäisen, mutta useimmat osaavat laittaa jo ruokaakin. Jos lapsi purnaa niin voit uhata, että joutuu sijoitusperheeseen tai lastenkotiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset kädettömiä? En ole koskaan asunut yksin, joten en ole koskaan myöskään tehnyt kaikkea yksin.

T. Yh

Laiskoja ovat, niiden kanssakin olen koettanut kaikenlaista, mutta olen niin loppu jo muutenkin. Myönnän, että menen sieltä missä aita on matalin niiden kanssa.

Kunnon rangaistukset käyttöön, niin kyllä teininkin saa nöyrtymään. Tosin mieluiten se tottelemisen tapa olisi pitänyt opettaa niille jo pienestä pitäen.

Mitä töitä on sellaisia mitä on pakko tehdä?

Jos esim on puusauna tai puulämmitystä, kiertävä vuoro kuka nuorista hakee puut sisään koulusta tullessa kuivumaan.

Ilmalämpöpumpun asentaminen maksaa vain n 2000 ja osan saa takaisin kotitalousvähennyksistä.

Lumityöt ja ruohonleikkuun delegoit myös.

Samoin laitat käymään kaupassa aina välillä, ja viikoittain joku lapsista laittaa ruuan joku päivä.

Einekset ei ole häpeä.

Kukin pesee pyykkinsä itse. Hommaa kuivuri, niin ei tarvitse sitä ripustelu- ja silitysrumbaa.

Siivoamisesta voi vähän tinkiäkin.

Viikkosiivouksessa voivat kukin valita homman, mitä inhoavat vähiten.

Noin muuten olen myös sitä mieltä, että rivitalossa on ihan riittävästi nurmikkoa ja terassia. Monen rivarin pihaan mahtuu jopa tramppa. Sekin aika on yllättävän lyhyt. Jos jalkapalloa haluavat pelata, niin polkevat kentälle.

Sinun ei tarvitse budjetoida että saat sen perherivarin maksettua omaksi ikinä. Otat pitkän laina-ajan ja sovitat tasaerän niin että pystyt sen hyvin maksamaan. Kun lapset ovat omillaan, myyt liian ison asunnon, ja ostat yhdelle ihmiselle sopivan, jossa voit halutessasi olla sitten eläkkeelläkin. Rivari on ihan kiva mummolakin, eikä lapsillasi ole huolta sinun talosta omiensa lisäksi.

Voiko ne laittaa kesätöihin? Mummolaan?

Saisit tilaa ja aikaa.

Mulla vähän samaa ja kerrostaloon vaan.

Niin kauan kuin saman katon alla asutaan, tekee jokainen jotakin.

Teltta on aina vaihtoehto.

Ymmärrän Ap sinua hyvin. Mulla on vielä bonuksena, että teen kaiken yksin, mutta lapsen isä ei pelkästään loista poissaolollaan, vaan toteuttaa vanhemmuuttaan etsimällä minusta vikoja. Raskasta, todella raskasta.

Vierailija kirjoitti:

Ehdota isommalle lapselle, että muuttaa omaan kotiinsa ja muutatte toisen lapsen kanssa kerrostaloon. Lapselle lista kotitöistä, jotka hänen pitää tehdä itse. Ainakin omat pyykit ja huone pitää itse siivota tuon ikäisen, mutta useimmat osaavat laittaa jo ruokaakin. Jos lapsi purnaa niin voit uhata, että joutuu sijoitusperheeseen tai lastenkotiin.

Uhkailua lastenkodilla en kannata, koska se ei ole realismia. Mutta talon myynnillä olen koettanut "uhkailla", vaikka se ei oikeasti edes ole uhkailua, jos en vaan jaksa kaikkea hoitaa. Umpikuja sekin.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän Ap sinua hyvin. Mulla on vielä bonuksena, että teen kaiken yksin, mutta lapsen isä ei pelkästään loista poissaolollaan, vaan toteuttaa vanhemmuuttaan etsimällä minusta vikoja. Raskasta, todella raskasta.

Jaksamista <3