Lue keskustelun säännöt.
Arvostan ihmisiä, jotka jaksavat olla kotiäiteinä. ov
18.08.2006 |
On ihanaa, kun saa hoitaa omia lapsiaan ja seurata heidän kehitystään tarkkaan. Ja lapsen etu on, että saa olla kotihoidossa.
Mutta kyllä nyt tuntuu kahden kotivuoden jälkeen, että ihanaa päästä pois kotoa! Jotenkin vähän syyllinen olo, kun nautin siitä ajatuksesta, mutta toisaalta haluaisi vielä olla kotonakin, koska surettaa laittaa lapset (kaksivuotiaat) hoitoon.
Todella ristiriitaisia tunteita ja vaikea elämänvaihe!
Mutta kyllä todellakin arvostan niitä, jotka pystyvät olemaan kotona monta vuotta ja vielä ottamaan vieraita lapsia lisäksi hoitoon, että saavat olla kotona, omien lasten vuoksi. Olette uskomattomia. Olette parhaita äitejä!
Kommentit (4)
rankkaa tää on mutta päivääkään en vaihtaisi pois ja olenpahan ollut aina paikalla kun lapseni ovat jotain uutta oppineet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kohta kolme vuotta kotona ja ainakin vielä vuosi edessä että voin ajatella laittavani nuorimmaisen hoitoon. On ihanaa saada olla lasten kanssa niin paljon mutta voi luoja kuinka kaipaan välillä omaa aikaa/aikuista seuraa!
Kauhea huoli siitä, miten lapset sopeutuvat tilanteeseen ja miten hoitopaikassa sujuu, ja vahditaanko meidän vilkkaita kaksosia tarpeeksi, etteivät singahda auton alle... Kauhukuvat vilisee mielessä ja ikävä on kova.
Toisaalta taas haastava työ ja opiskelut alkamassa, sekä oma mielenkiintoinen ja rakas projekti työn alla: yhtäkkiä kaikkia aikuisten juttuja, haastavia, mielenkiintoisia asioita ja ihmisiä. Jännittää, mutta energiaa riittää kummasti näihin uusiin kuvioihin. Ja into on kova!
Ja kaiken päälle vauvakuume, joka vain odottaa lupaa aloittaa kolmannen yrittämisen!
Tuo kyllä lämmitti mieltäni =o)