Lue keskustelun säännöt.
Mikä on tehnyt nykyvanhemmista niin suojelevia
21.05.2021 |
(Sanottakoon ensin, että en tiedä onko suojeleva oikea termi, ehkä joku voisi jopa sanoa ylisuojeleva)
Mutta olen vain kiinnittänyt huomiota siihen, miten vanhemmat reagoivat asioihin nykyään, verrattuna siihen, miten asioihin reagoitiin omassa lapsuudessani joitain vuosikymmeniä sitten.
Ensinnäkin voisin mainita sadut. Ennen lapsille luettiin satuja, joissa saattoi olla pelottavaa sisältöä (esim punahilkka, jossa susi syö kaikki), eikä sitä pidetty pahana, että lapsi kohtaa sadussa myös ikäviä asioita. Mutta nykyisin vanhemmat järkyttyvät paljon vähäisemmistäkin negatiivisista asioista saduissa.
Ja toinen hyvä esimerkki on onnettomuudet. Aiemmin sitä pidettiin ihan normaalina, että lapset leikkiessään silloin tällöin satuttavat itseään, ja tällaista saattaa tapahtua myös hoitopaikassa. Eikä se ollut mikään iso asia, ellei sitten kyse ollut jostain todella vakavasta loukkaantumisesta. Mutta nykyisin pieninkin haava ja kolhu on ihan suunnaton asia, ja vanhemmat suunnilleen haastamassa päiväkotia tai koulua oikeuteen.
Ja vastaavia tapauksia on varmaan lukuisia muitakin
Siitä en osaa sanoa, että kumpi suhtautumistapa on parempi, mutta sitä olen ihmetellyt,että mikä tämän muutoksen on aiheuttanut
Kommentit (23)
Omasta kokemuksesta ainakin itsellä nousee osa huolehtovaisuudesta. Kun on aikuisena aivotärähdyksen jälkeen todennut, että kypärästä olisi ehkä ollut hyötyä, mieluusti totuttaa oman lapsensa sen käyttöön vauvasta lähtien.
Tai vaikka kymmenen vuotta nuorempi pikkuveli katselikin samoja leffoja isompien kanssa ja hoki tappamista kun puhumaan oppi, en näkisi sitä omille lapsilleni hyväksi.
Joissakin asioissa tieto on lisääntynyt ja sitä kautta huolehtiminenkin, esim. uv-säteilyn riskit (ja varmaan säteilymäärätkin) on eri tasolla esillä kuin omassa lapsuudessa. Tai hampaidenhoitoakin tunnutaan painottavan eri lailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä onkin jo ollut paljon hyviä esimerkkejä. Onnettomuuksiin, kuolemaan, vammautumiseen ja sairauksiin suhtaudutaan eritavoin nykyisin kuin vaikka 30-50 vuotta sitten. Ennen ne olivat enemmän elämään kuuluvia asioita ja nykyisin niitä yritetään monin tavoin välttää. Monella tapaa se on hyvä asia, mutta saattaa mennä myös överiksi. Eikä tämä koske pelkästään lapsia ja heidän vanhempiaan. Kun ajattelee esimerkiksi tuota sammakon rääkkäys ketjua. Asiaan ei olisi mitenkään suhtauduttu noin tuomitsevasti esimerkiksi 80-luvulla. Eläimiä, luontoa ja lapsia ainakin yritetään suojella nykyisin enemmän kuin ennen.
Luojan kiitos vanhemmat ovat nykyään valveutuneita. Ei ainakaan itseäni kukaan suojellut mm. väkivaltapeleiltä lapsena. Pelasin ns. tappopelejä jo 7-vuotiaana. Sekö on tervettä?