Tuttava on epälooginen ja poukkoileva puhuessaan, mutta

Olenkohan se minä? Olen tosi hyvä kirjoittamaan mutta kun puhun tulee yhtä sekasotkua.

No kuule, monille se kirjallinen ilmaisu on helpompaa. Puhumisen vaikeus voi johtua vaikka siitä, että puhe kumppani pitää häntä epäloogisena ja poukkoilevana (kyllä, se todellakin näkyy, kun ajattelet näin).

Luulen, että on yleisempää olla hyvä jommassakummassa. Se on poikkeuksellista, jos osaa sekä sekä puhua että kirjoittaa hyvin. 

Kirjallinen ja kielellinen ilmaisu ovat kaksi erilaista taitoa, joita molempia voi harjoitella. Toisilla toinen taidoista on luontaisesti vahvempi. Esimerkiksi ammattikirjailija ei välttämättä ole lainkaan luonteva puhuja, sillä tekstin jäsenteleminen ja muotoileminen on erilaista kuin puheen tuottaminen. Toisaalta taas luontaisella puhujalla voi olla vaikkapa erityisen paha lukihäiriö. Sitten on niitä onnekkaita, jotka hanskaavat molemmat taidot kuin vettä vaan 😊

Olen itse samanlainen, parempi kirjoittamaan kuin puhumaan. Kirjoittaessa on helpompi editoida pois turhat asiat, jäsennellä ajatukset ja minulla on enemmän aikaa miettiä. Kun puhun niin en ehdi miettimään mikä on olennaista ja mukaan tulee paljon turhaa asiaa. Sitä on vaikea kontrolloida. On vain liikaa ajatuksia.

Kirjoittaessa pystyn tarkistamaan, mikä se ajatuksen alku olikaan. Puhuessa punainen lanka hukkuu kun tulee sata ajatusta ja toiset sata aasinsiltaa ihan muihin aiheisiin, pahimmillaan unohdan koko keskustelun aiheen tai mitä minulta kysyttiinkään.

Tosin sairastelu ja stressi ovat heikentäneet huomattavasti myös kirjallista ulosantiani.

Poukkoilen puheissani, kun tahdon aikaa ajatella mitä toinen tarkoitti. Pidän tajunnanvirrasta. Jos kuuntelisin pitkää jaarittelua ilman keskeytystä, ehtisin unohtaa omat mielleyhtymäni. Minun täytyy linkittää ne jotenkin keskusteluun. Kaikki liittyy kaikkeen.

Minulla ei ole aina tapana kertoa, kun jään  pohtimaan jotain, mutta minua tuntevat tietävät keskustelutyylini. Voin palata johonkin  esim seuraavana päivänä, kun olen pohtinut aihetta tarpeeksi / alitajuntani on työskennellyt tarpeeksi aiheen parissa, vaikka keskustelun aikaan olisin ohittanut aiheen silmiäni räpäyttämättä. Mieluummin kuin jaarittelen, pohdin yksin ollessani. Rekisteröin  SIIS kuulemani paremmin kuin minua tuntematon arvaakaan. 

Yksi kaveri on just tuollainen puhuessaan. Hyppii asiasta toiseen, saattaa ensin sanoa, että on väsynyt ja masentunut ja lihonut, mutta kohta kertookin kaikista kivoista asioista, mitä on tehnyt ja miten on urheillut paljon, siivonnut ja leiponut jne. Ei siitä koskaan ota selvää, että mitä oikeasti kuuluu. Ei se varmaan itsekään tiedä, onko sillä asiat hyvin vai huonosti.

Suurin osa naisista on tuollaisia.

Up.

Vierailija kirjoitti:

Yksi kaveri on just tuollainen puhuessaan. Hyppii asiasta toiseen, saattaa ensin sanoa, että on väsynyt ja masentunut ja lihonut, mutta kohta kertookin kaikista kivoista asioista, mitä on tehnyt ja miten on urheillut paljon, siivonnut ja leiponut jne. Ei siitä koskaan ota selvää, että mitä oikeasti kuuluu. Ei se varmaan itsekään tiedä, onko sillä asiat hyvin vai huonosti.

Ajattelitko, että ihmisille kuuluu aina vain joko puhtaasti huonoa tai hyvää? Tai että yhdellä tapaamiskerralla saisi ilmaista vain hyviä tai huonoja uutisia? Minusta tuon kaverin ilmaisu antaa ymmärtää, että on haasteita, mutta on ilojakin. Että vaikka jakaa murheita, niin kyllä tässä vielä porskutetaan! 

Ainakin omiin päiviini ja viikkoihini mahtuu kaikenlaista tunnetta ja tapahtumaa. 

Vierailija kirjoitti:

Yksi kaveri on just tuollainen puhuessaan. Hyppii asiasta toiseen, saattaa ensin sanoa, että on väsynyt ja masentunut ja lihonut, mutta kohta kertookin kaikista kivoista asioista, mitä on tehnyt ja miten on urheillut paljon, siivonnut ja leiponut jne. Ei siitä koskaan ota selvää, että mitä oikeasti kuuluu. Ei se varmaan itsekään tiedä, onko sillä asiat hyvin vai huonosti.

Ja sitten jos kertoisi sinulle vain kivoja juttuja ja kuulisit muualta hänen vaikeuksistaan, niin syyttäisit valehtelijaksi. Koskaan ei voi tehdä oikein. 

Riippuu mielentilasta. Välillä jos olen kuormittunut, niin puhe menee tuollaiseksi poukkoiluksi, koska ajatukset poukkoilee. Tai jos näen ystävää pitkästä aikaa, niin kaikki kuulumiset pyrkii samaan aikaan suusta ulos ja voi mennä sikinsokin asiat. Sellaista se välillä vain on, ei sitä kannata niin vakavasti ottaa. 

Voithan ilmoittaa ystävillesi, että toivot heidän valmistautuvan tapaamisiisi huolellisesti, jotta heidän suullinen ilmaisu olisi valmiiksi pureksittua ja rakentaisivat eheän kokonaisuuden draamankaarineen. Itse nimittäin valmistelen työtapaamiset tuolla tavoin, onneksi omilla ystävillä on matalammat vaatimukset puheen laatuun vapaa-ajalla. 

Ainakin minä saan puhuessani paljon assosiaatioita ja alan selittää, sitten unohdan alkuperäisen jutun, kunnes kenties taas kesken kaiken muistan sen uudelleen. Kirjoittaessa on helpompi keskittyä.

Koronan aikana mun puhe on ainakin mennyt sata kertaa huonommaksi. Tuntuu kuin olisin tynnyristä ulos kaivautunut peikko enkä osaa edes kahvilassa tilata luontevasti. Ihana kuulla, että en ole ainoa kompastelija. 

Se onkin sitten vallan hauskaa, kun hyvät puhujat valitaan viestinnän työtehtäviin loistavan ulosantinsa vuoksi ja töissä he tekevät sitten yhdyssanavirheitä ja teksti on täysin jäsentelemätöntä. Tyypillistä järjestöissä ja startupeissa

Vierailija kirjoitti:

Se onkin sitten vallan hauskaa, kun hyvät puhujat valitaan viestinnän työtehtäviin loistavan ulosantinsa vuoksi ja töissä he tekevät sitten yhdyssanavirheitä ja teksti on täysin jäsentelemätöntä. Tyypillistä järjestöissä ja startupeissa

No se johtuu siitä, että oikolukuohjelmia voi käyttää, jos tulee typoja ja jossain startupissa front-matskut menee copywriterin kautta / luetaan läpi joukolla. Niitä sujuvia puhujia tarvitaan, koska suurin osa noiden töiden onnistumisesta tapahtuu puheen kautta. Ei se puhuminen ole aina hauskaa lahjakkaalle puhujallekaan, hän yleensä joutuu hikisimpiin tilanteisiin pitchaamaan ja rekryämään porukkaa. Niitä kielentarkastajia on sitten yleensä pilvin pimein tarjolla. Suomessa on hirveä pula hyvistä myyjistä. 

Ei tuossa ole mitään kummallista. Tekstiä tuottaessa on paljon enemmän aikaa harkita mitä kirjoittaa, sen sijaan jos puhuessa pitää edes 5 sekunnin tauon virkkeiden välissä ihmiset pitävät omituisena ja hidasälyisenä.