Sijaiseni on superihminen ja nyt pelkään paikkani puolesta

Miten tiedät noin hyvin mitä töissä tapahtuu? Minulla oli tumpula sijainen ja esimies toivoi että palaisin, jos mahdollista mahdollisimman pian töihin. Ei sekään olut kivaa.

Valitset perinteisen tyylin: Ala levittää ikäviä juttuja sijaisestasi. Toki sillä tavalla taitavasti, että kukaan ei oikein tajuakaan sinun olevan juttujen lähde.

Sinun erottamiseesi täytyisi kumminkin olla laillinen peruste, oli sijaisesi miten pätevä tahansa.

No sulla on vakipaikka. Jos tykkäävät sijaisesta, tarjoavat hälle jatkoa jollain muulla vakanssilla.

Vierailija kirjoitti:

Valitset perinteisen tyylin: Ala levittää ikäviä juttuja sijaisestasi. Toki sillä tavalla taitavasti, että kukaan ei oikein tajuakaan sinun olevan juttujen lähde.

Varmaan trollasit, mutta sanon silti että kiitos ja ei kiitos :D sijaiseni on ihana tyyppi ja ansaitsee kaiken kiitoksen mitä hänen suuntaansa tulee.

Ollaan esihenkilöni kanssa jutuissa melkein viikon välein ja hän aina kertoo selvästi mitä mieltä on ja miten menee. Siitä tiedän aika paljon.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitset perinteisen tyylin: Ala levittää ikäviä juttuja sijaisestasi. Toki sillä tavalla taitavasti, että kukaan ei oikein tajuakaan sinun olevan juttujen lähde.

Varmaan trollasit, mutta sanon silti että kiitos ja ei kiitos :D sijaiseni on ihana tyyppi ja ansaitsee kaiken kiitoksen mitä hänen suuntaansa tulee.

Ollaan esihenkilöni kanssa jutuissa melkein viikon välein ja hän aina kertoo selvästi mitä mieltä on ja miten menee. Siitä tiedän aika paljon.

ap

Ehkäpä kehuukin sen takia, että tulisit paremmilla mielillä töihin ettei sun tarvitse pelätä että sijainen olisi laittanut kaikki systeemit mullin mallin ja sun olisi vaikea jatkaa siitä kun palaat töihin.

Yleensä äitiysvapaan työpanosta ei juuri tarkkailla, kunhan palaa ja vaikuttaa taas asettuneen töihin. Harva vertailee sijaiseen. Jos saat taas toisen lapsen esim. puolen vuoden tai vuoden päästä, lähinnä usein vaan jojottavat sijaista, että saako sama edes palata.

Minulla oli sama tunne kun vuoden vaihteessa palasin hoitovapaalta töihin. Sijaiseni on minua 30 vuotta vanhempi joten tietenkin on kokemustakin enemmän ja työkuvat ovat niin paljon vaihtunut että se tunne häiveni ja opin paljon uutta sijaiseltani. Parempi näin, alkuun ajattelin miten kova työ pitää tehdä takaisin palattua jos olisi sijainen ollut joku vähemmän osaava.

Tuollaiset supertyöntekijät ovat yleensä niitä burnoutin saavia, vuosi tai pari voi mennä erittäin hyvin, sitten alkaa kuukausien sairauslomat.

yleensä subernaiset pätee hetken jossain työssä tai koulutuksessa ja sitten häipyy yllättäen kun aviomies on suomen suurlähetystön pomo tokiossa.

Vierailija kirjoitti:

Sinun erottamiseesi täytyisi kumminkin olla laillinen peruste, oli sijaisesi miten pätevä tahansa.

Tässä laillinen peruste: Pikku-yyteet käyntiin ja mammalomailija toisiin tehtäviin.

Mulla oli ns. sijainen, ei suoraan mun sijainen, mutta määräaikainen joka hoisi mun poissaollessa tiettyjä mun toimenkuvan juttuja. Hän oli tietyissä spesifeissä jutuissa ihan tosi paljon parempi kuin minä ja vähän samoja fiiliksiä koin.

Mutta tosiasiassa sitten kun palasin, työkaverit oli helpottuneita kun hommat alkoi taas rullaamaan ja ei sijasella ollut mun kokemusta ja otetta kokonaisuuteen. Edelleen toivon ja muutkin meillä toivoo, että hän saisi meidän organisaatiosta joskus töitä, joissa pääsisi tekemään tuota tiettyä hommaa, oli siinä poikkeuksellisen hyvä. Mutta ihan turhaan siis vertailin itseeni, mulla muita vahvuuksia, joita työssä todella tarvitaan. Eiköhän näin ole aloittajankin kohdalla.

Ihan ensinnäkin lopeta tuo viikottainen yhteydenpito esimieheesi. Turhaan stressaat itseäsi. Olet äitiysvapaalla. Ymmärtäisin kuulumisten kyselyn vaikka parin kuukauden välein, mutta kerran viikossa tuntuu aika paljolta. Lisäksi se aiheuttaa sinulle turhaa kateutta/mustasukkaisuutta työpaikastasi. Itsetuntosikin taitaa olla huono, kun vertailet itseäsi muihin. Keskity nyt perheeseesi ja uuteen vauvaan. Se on työsi äitiysvapailla.

Purat myös turhaan katkeruutta sijaiseesi. Ei hän ole viemässä työpaikkaasi. Hänelle voidaan mahdollisesti tarjota muuta työtä firmastanne, mutta hän ei ole syrjäyttämässä sinua.

Meille tuli töihin äitiyslomansijainen, joka oli selkeästi parempi työssään ja myös mukavampi kuin sijaistettava. Oli kivaa tehdä vähän aikaa hänen kanssaan töitä, mutta ei ketään loppujen lopuksi haitannut sekään, että se vakityyppi tuli aikanaan takaisin. Semmoista se voi olla työelämässä, että samassa tehtävässä olevien ihmisten välillä on eroja. Mutta ei sillä loppujen lopuksi ole niin suurta merkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Ihan ensinnäkin lopeta tuo viikottainen yhteydenpito esimieheesi. Turhaan stressaat itseäsi. Olet äitiysvapaalla. Ymmärtäisin kuulumisten kyselyn vaikka parin kuukauden välein, mutta kerran viikossa tuntuu aika paljolta. Lisäksi se aiheuttaa sinulle turhaa kateutta/mustasukkaisuutta työpaikastasi. Itsetuntosikin taitaa olla huono, kun vertailet itseäsi muihin. Keskity nyt perheeseesi ja uuteen vauvaan. Se on työsi äitiysvapailla.

Purat myös turhaan katkeruutta sijaiseesi. Ei hän ole viemässä työpaikkaasi. Hänelle voidaan mahdollisesti tarjota muuta työtä firmastanne, mutta hän ei ole syrjäyttämässä sinua.

Olemme aika kaverillisia, enemmän se menee niin päin että hän kyselee miten menee ja kertoilee sitten. Hankalaa välillä rajata työjuttuja pois koska sitä kautta me kuitenkin tunnetaan. Mutta totta, mun kannattaa rajata tuota keskustelua harvempaan, tai ainakin selvemmin kääntää puhetta ihan vapaa-ajan juttuihin. 

Olet siis ihan oikeassa, mutta tuota katkeruusjuttua en ymmärrä. Kuten sanoin, hän on ihana tyyppi ja hän ansaitsee vakipaikan. Kolikon ikävä kääntöpuoli on se, että pelkään samalla työpaikkani puolesta, koska ala on niin kilpailtu. Vaikka tiedän ettei hän mua ole syrjäyttämässä, koska laki, niin olen kuitenkin sen verran realisti että tiedän, että en voi tuudittautua ajatukseen, että mulla on työpaikka seuraavaksi 10 vuodeksi. Näin on tietty monilla muillakin aloilla. Mutta se on eri asia kuin kyynisyys tai katkeruus. 

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitset perinteisen tyylin: Ala levittää ikäviä juttuja sijaisestasi. Toki sillä tavalla taitavasti, että kukaan ei oikein tajuakaan sinun olevan juttujen lähde.

Varmaan trollasit, mutta sanon silti että kiitos ja ei kiitos :D sijaiseni on ihana tyyppi ja ansaitsee kaiken kiitoksen mitä hänen suuntaansa tulee.

Ollaan esihenkilöni kanssa jutuissa melkein viikon välein ja hän aina kertoo selvästi mitä mieltä on ja miten menee. Siitä tiedän aika paljon.

ap

Viikon välein? Mitä äitiyslomaa tuo on?

Minä olin aikoinani se sijainen, joka haluttiin varsinaisen viranhaltijan (oi niitä aikoja kun oli vielä virkoja meilläkin) sijasta. Ensin olin äitiysvapaasijainen, sitten perhevapaasijainen ja kun alkuperäinen tekijä alkoi kysellä palkattoman virkavapaan perään, silloinen pomoni sanoi että joko tulet takaisin töihin tai lähdet (meillä oli muutamia tapauksia, jossa ihmiset olivat olleet palkattomalla vapaalla vuosikausia). Hän valitse lähtemisen, jonka seurauksen olin vielä se henkilö, joka haki paikkaa, jota oli sijaistanut erinäisiä vuosia, ja saikin sitten sen, yllätys, yllätys.

En minä kuitenkaan useimmissa asioissa ollut ollenkaan ylivoimainen edeltäjääni nähden ollut, lähinnä syynä oli se että toimenkuvaan oli kirjoitettu sisään kehittävä ote, joka edeltäjältä puuttui, ja minulla on vähän tarpeettomankin paljon (en tässä nyt ala luettelemaan kuitenkaan huonoja puoliani), jota kuitenkin tarvittiin pienessä yksikössä, joka toimi hyvin nopeasti muuttuvassa ympäristössä. Olen samoissa töissä edelleen, vaikka organisaatio alla on muuttunut ja viimeksi eilen sitä kehittävää otetta kaivattiin - tänään tein vain rahoitushakemuksia.

Täm nyt ei ollut kovin rohkaisevaa, ja tunnen itseni ikään kuin perheenrikkojaksi. Nykyisessä organisaatiossa hyvät sijaiset tai harjoittelijat napataan nopeasti muihin aukioleviin tehtäviin (kun tuntevat jo talon), oten meillä ei todennäköisesti tarvitisis oman paikkansa puolesta olla huolestunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitset perinteisen tyylin: Ala levittää ikäviä juttuja sijaisestasi. Toki sillä tavalla taitavasti, että kukaan ei oikein tajuakaan sinun olevan juttujen lähde.

Varmaan trollasit, mutta sanon silti että kiitos ja ei kiitos :D sijaiseni on ihana tyyppi ja ansaitsee kaiken kiitoksen mitä hänen suuntaansa tulee.

Ollaan esihenkilöni kanssa jutuissa melkein viikon välein ja hän aina kertoo selvästi mitä mieltä on ja miten menee. Siitä tiedän aika paljon.

ap

Minulle kävi niin, että äitiyslomalla ollessani sijaiseni levitti inhottavia tarinoita minusta. Niinpä hän sai viran ja minä en, vaan sain alkaa äitiyslomalta etsimään muita töitä.

Siitä oli yli 10 v ja nyt olen onnellinen, että en ole enää siellä töissä, mutta oli se katkeraa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitset perinteisen tyylin: Ala levittää ikäviä juttuja sijaisestasi. Toki sillä tavalla taitavasti, että kukaan ei oikein tajuakaan sinun olevan juttujen lähde.

Varmaan trollasit, mutta sanon silti että kiitos ja ei kiitos :D sijaiseni on ihana tyyppi ja ansaitsee kaiken kiitoksen mitä hänen suuntaansa tulee.

Ollaan esihenkilöni kanssa jutuissa melkein viikon välein ja hän aina kertoo selvästi mitä mieltä on ja miten menee. Siitä tiedän aika paljon.

ap

Minulle kävi niin, että äitiyslomalla ollessani sijaiseni levitti inhottavia tarinoita minusta. Niinpä hän sai viran ja minä en, vaan sain alkaa äitiyslomalta etsimään muita töitä.

Siitä oli yli 10 v ja nyt olen onnellinen, että en ole enää siellä töissä, mutta oli se katkeraa.

Huh. En osaa sanoa muuta kuin että olen tosi pahoillani sun puolesta. Mulla oli yläasteella vastaava keissi: yksi puhui pahaa ja valehteli musta selän takana ja menetin kaveriporukkani. Olin käytännössä yksin kasi- ja ysiluokan. Vieläkin elän sellaisen sisäistetyn pelon kanssa, että joku voi koska tahansa syrjäyttää mut.

No tämä meni jo vähän ohi aiheen. Kuitenkin siis uskomatonta, että vielä aikuisenakin jotkut alentuu tuommoiseen. 

ap

Minä olin itse sairasloman sijaisena, ja se ketä sijaistin, sydämistyi siitä tosi pahasti. Hän oli burnoutlomalla, ja hänelle oli räätälöity työ johon saattoi palata asteittain. Hän kävi kuitenkin meidän henkilöstöpalaverissa nyppimässä minun töitäni ja sanomassa miten ne pitäisi tehdä. Sitten hän puhui minusta pahaa, ja lopulta itse lähti toiseen työpaikkaan. Oli kyllä aika helvetillinen sijaistettava. Minä olin tosiaan vain määräaikainen hänen sijaisena, ja hänellä oli vakipaikka.