Uskaltaako 35-vuotiaana neitsyenä edes yrittää treffailua?
Kommentit (105)
Nainen.
Onko sillä merkitystä?
Ap
Hö. Sanot vaan että viime kerrasta on aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen.
Onko sillä merkitystä?Ap
Ai, että onko sillä merkitystä? Olet tulikuumaa valuuttaa deittimarkkinoilla tuon neitsyytesi puolesta. Mutta ulkonäölliset seikat ovat aika varmasti johtaneet tuohon, että olet yhä neitsyt, joten... Tai sitten olet täysin vastaan seksuaalista kanssakäymistä ja etsit kaveria, kuten 89 prosenttia naisista tekee deittimarkkinoilla.
No en tiennyt tuota.
En kyllä ole kedon kaunein kukka, totta, mutta toivottavasti en nyt se pahimman näköinen myöskään...
Mutta eikö kokemattomuus haittaa?
Kun ei osaa temppuja ja hermostuttaa.
Taasko?
Ei kaikki tuon ikäiset ole enää niin kiinnostuneita seksistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen.
Onko sillä merkitystä?Ap
Ai, että onko sillä merkitystä? Olet tulikuumaa valuuttaa deittimarkkinoilla tuon neitsyytesi puolesta. Mutta ulkonäölliset seikat ovat aika varmasti johtaneet tuohon, että olet yhä neitsyt, joten... Tai sitten olet täysin vastaan seksuaalista kanssakäymistä ja etsit kaveria, kuten 89 prosenttia naisista tekee deittimarkkinoilla.
Juu, tosi tulikuumaa, mutta vain hetken. Miehiä ei kiinnosta kuin se neitsyys.
jos et tee siitä numeroa niin ilman muuta kannattaa treffailla ja vaikak kokeilla miltä se hommailu tuntuu.
olen noin 40 vuotias mies ja minulla on neitsyys tai siis koska olen mies, niin paremmin sanottuna poikuus tallella. Olen eläessäni kyllä tavannut ja treffannut useammankin kerran eri naisia. Kaikki he ovat olleet joko niin tahdikkaita ja huomaavaisia, etteivät ole asiasta (poikuudestani) huomauttaneet, enkä minä vastaavasti tuonut asiaa esiin. Miksi olisin? - Mitä se vaikuttaisi tai muuttaisi?
Ei se, että itselläni on poikuus -tallella ole mikään erityinen ansio tai ollut ikinä mikään erityinen päämäärä säilyttää se, johonkin hetkeen. Se ei ts. myöskään kerro vakaumuksestani (En ole eriyisen uskovainen)
En koe, että minulla olisi erityisen vääristynyt kuva sen paremmin itsesäni kuin mahd. kumppanistani. Ei mahd. seksikumppanin tarvitse olla jonkin tietyn näköinen, mutta jotain erityistä hänessä täytyisi olla, että tilanne saattaisi edetä luontevasti ja mutkatomasti siihen, että saattaisimme edetä yrittämään seksiä yhdessä.
Joskus olen täällä kysynyt, että mistä muka joku saattaisi erottaa sen kuka (tai ketkä) ovat neitsyitä tai kenellä on (ns.) poikuus -tallella, niin vastaukseksi olen saanut enemmän ja vähemmän typeriä ennakkoluuloja.
Hämmenynyt, hyvin hämmentynyt olen ollut aina silloin olen kohdannut kirjoituksia, joissa kehoitettu lähtemään vaikka Thaimaahan, jos ai kun ei ole täällä (Suomessa) napannu ja onnistunut harrastamaan seksiä kumppanin kanssa. - Miksi näin tekisin?
Kyllä hyvää elämää voi elää ja kokea ilman kokemusta seksistä, kumppanin kanssa. Mutta toki välillä syyhyää ja kutiaa oikein kunnolla. Tai sisällä pistää ja läikähää pieni kateuden puuska kun tosinaan näkee pareja, jotka jakavat aikaa yhdessä, näyttäen samalla sille kuin jokin magneei vetäisi heitä yhteen.
En koe tai tunne olevani myöskään aseksaali. - Ja ennenkuin joku kysyy, niin en ole myöskään homoseksuaali, joka ei edes osaa tai kykene olemaan itselleen avoin ja rehellinen siiä, että millaisen kumppanin haluaisi löytää ja saada rinnalleen, jos sellainen olisi mahdollista tässä ja nyt.
Ihan uteliaisuudesta: miksi haluaisit aloittaa treffailun juuri nyt 35-vuotiaana? Kun et siis aiemmin ilmeisesti ole miehiä tapaillut?
En kyllä itse kaipaa naiselta mitään temppuja, vaan korkeintaan kiinnostusta minuun ja seksiin. Jos olet harjoitellut esim. dildolla, ettei paikat ihan suorilla kramppaa/repeä, niin siitä vaan seuraavalle tasolle.
Ap, missäpäin Suomea asut?
Kiinnostukseni heräsi....
Hienoa, että on sinunlaisia naisia.
Turn off jos kerrot olevasi kokematon tai selittelet asiaa miehille. Pitävät outona.
Vierailija kirjoitti:
Ihan uteliaisuudesta: miksi haluaisit aloittaa treffailun juuri nyt 35-vuotiaana? Kun et siis aiemmin ilmeisesti ole miehiä tapaillut?
Nainen voi olla niin tasokas, että vastaava miestä ei löydy. Jossain vaiheessa nainen ajattelee on pakko laskea laskea hieman rimaa, koska muuten jää ilman.
Vierailija kirjoitti:
olen noin 40 vuotias mies ja minulla on neitsyys tai siis koska olen mies, niin paremmin sanottuna poikuus tallella. Olen eläessäni kyllä tavannut ja treffannut useammankin kerran eri naisia. Kaikki he ovat olleet joko niin tahdikkaita ja huomaavaisia, etteivät ole asiasta (poikuudestani) huomauttaneet, enkä minä vastaavasti tuonut asiaa esiin. Miksi olisin? - Mitä se vaikuttaisi tai muuttaisi?
Ei se, että itselläni on poikuus -tallella ole mikään erityinen ansio tai ollut ikinä mikään erityinen päämäärä säilyttää se, johonkin hetkeen. Se ei ts. myöskään kerro vakaumuksestani (En ole eriyisen uskovainen)
En koe, että minulla olisi erityisen vääristynyt kuva sen paremmin itsesäni kuin mahd. kumppanistani. Ei mahd. seksikumppanin tarvitse olla jonkin tietyn näköinen, mutta jotain erityistä hänessä täytyisi olla, että tilanne saattaisi edetä luontevasti ja mutkatomasti siihen, että saattaisimme edetä yrittämään seksiä yhdessä.
Joskus olen täällä kysynyt, että mistä muka joku saattaisi erottaa sen kuka (tai ketkä) ovat neitsyitä tai kenellä on (ns.) poikuus -tallella, niin vastaukseksi olen saanut enemmän ja vähemmän typeriä ennakkoluuloja.
Hämmenynyt, hyvin hämmentynyt olen ollut aina silloin olen kohdannut kirjoituksia, joissa kehoitettu lähtemään vaikka Thaimaahan, jos ai kun ei ole täällä (Suomessa) napannu ja onnistunut harrastamaan seksiä kumppanin kanssa. - Miksi näin tekisin?
Kyllä hyvää elämää voi elää ja kokea ilman kokemusta seksistä, kumppanin kanssa. Mutta toki välillä syyhyää ja kutiaa oikein kunnolla. Tai sisällä pistää ja läikähää pieni kateuden puuska kun tosinaan näkee pareja, jotka jakavat aikaa yhdessä, näyttäen samalla sille kuin jokin magneei vetäisi heitä yhteen.
En koe tai tunne olevani myöskään aseksaali. - Ja ennenkuin joku kysyy, niin en ole myöskään homoseksuaali, joka ei edes osaa tai kykene olemaan itselleen avoin ja rehellinen siiä, että millaisen kumppanin haluaisi löytää ja saada rinnalleen, jos sellainen olisi mahdollista tässä ja nyt.
Kannattaa nyt vaihtaa taktiikkaa tai jotain. Miten pitkälle asia eteni niitten treffikumppaneitten kanssa? Pohditko tätä asiaa liikaa kenties?
Vierailija kirjoitti:
Ihan uteliaisuudesta: miksi haluaisit aloittaa treffailun juuri nyt 35-vuotiaana? Kun et siis aiemmin ilmeisesti ole miehiä tapaillut?
Lyhennettynä: huono itsetunto, eristäydyin maailmasta, enkä ennen uskonut että olen rakkauden arvoinen.
Luulin että parisuhteet on jotain mitä kaikki muut tekevät, paitsi minä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan uteliaisuudesta: miksi haluaisit aloittaa treffailun juuri nyt 35-vuotiaana? Kun et siis aiemmin ilmeisesti ole miehiä tapaillut?
Lyhennettynä: huono itsetunto, eristäydyin maailmasta, enkä ennen uskonut että olen rakkauden arvoinen.
Luulin että parisuhteet on jotain mitä kaikki muut tekevät, paitsi minä.Ap
Kiitos vastauksesta! Mikä sitten sai mielesi ja tilanteesi muuttumaan juuri nyt?
Vierailija kirjoitti:
Ihan uteliaisuudesta: miksi haluaisit aloittaa treffailun juuri nyt 35-vuotiaana? Kun et siis aiemmin ilmeisesti ole miehiä tapaillut?
Saanko tähän vastata ulkopuolisena ja miehenä? - Vastaan, että ei kai siihen ikärajaa ole, milloin on "valmis" tai halukas aloittamaan tai mahd. jatkamaan treffailua.
Itse olen noin 40 vuotias ja olen toki vuosien saatossa treffaillut naisia, erityisesti opiskeluaikoinani. Sen jälkeen siihen on tullut hyvin pitkä tauko. Ei siihen ole mitään eriyistä syytä ole; ellei sitten se, että viihdyn ja nautin myös sinkkuna olemisesta,
vaikka en koe tai tunne itseäni mitenkään erityisen introvertiksi. - Luojan kiitos minulla ei ole myöskään katkeria ja/tai karvaita muistoja naisista, joiden seurauksena kokisin nyt katkeruutta.
Päinvastoin olen iloinen siitä, että vaikka kokemus seksistä naisen kanssa puuttuu, niin olen iloinen ja erinomaien hyvilläni siitä, että lähipiiriini kuuluu niin miehiä kuin naisia, joiden kanssa olen voin ja olen voinu viettää eritavoin aikaa muutoin.
Olen kyllä viime aikoina löyäny iseni aattelehtimasta, että mitä jos elän ja olen loppuikänikin sinkku ja vailla kokemusta seksistä yhdessä naisen kanssa. - Olisiko se oikeasti ni-in kauheaa? Seksi on yksi maailman luonnollisimmista asioista joten en haluaisi sitä ny erityisesti korostaa.
Enemmän kaipaan ja tai toivon, että vasaisuudessakin minulla olisi läheisiä, joiden kanssa voisin jakaa eriasioita. Vaikka ymmärränkin, että on asioita, jotka kuuluvat vain ja ainoastaan parisuhteeseen kahden ihmisen välille. - Tiedän kyllä, että kaikille tällainen asia ei ole esimerkiksi seksi kumppanin kanssa, vaan ova valmiit ja halukkaita hakemaan sitä, äärimmillään vaikka väkisin tai erilaisten säätöjen kautta.
Olisihan se kuitenkin enemmän kuin mukavaa löyää ja kohdata se yksi ja erityinen, jolle voisi itse olla mahd. jotain vastaavaa. Mutta jaksaisnko tai viitsisinkö laittaa itseni likoon ja esille vaikka inderiin tai netin deittipalvelimelle. Toistaiseksi en ole ja kun en käy juurikaan baareissa tai yökerhoissa vaikka saunnaisa seuraa olen niistä (lähes) aina saanu halutessani saanutkin, niin onko oikeastaan ihme, etä olen sinkku ja seksuaalisesti verraten kokematon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan uteliaisuudesta: miksi haluaisit aloittaa treffailun juuri nyt 35-vuotiaana? Kun et siis aiemmin ilmeisesti ole miehiä tapaillut?
Lyhennettynä: huono itsetunto, eristäydyin maailmasta, enkä ennen uskonut että olen rakkauden arvoinen.
Luulin että parisuhteet on jotain mitä kaikki muut tekevät, paitsi minä.Ap
Kiitos vastauksesta! Mikä sitten sai mielesi ja tilanteesi muuttumaan juuri nyt?
Ei ole ihan juuri nyt tapahtunut tämä muutos, muutaman vuoden tullut vain tietoisemmaksi ja nyt haluaisin vähän alkaa elämään elämääni.
Ja juu, kokeilla ehkä jopa treffailua.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Turn off jos kerrot olevasi kokematon tai selittelet asiaa miehille. Pitävät outona.
Henkisesti kypsälle miehelle tuo ei ole mikään turn off. Päinvastoin, sellainen osaa arvostaa ihmistä, joka kulkee omia polkujaan välittämättä yhteiskunnan sosiaalisista normeista. Jotkut myös tarvitsevat enemmän aikaa kypsymiseen eivätkä välttämättä ole kakskymppisinä kiinnostuneita deittailusta. Toki jos ihminen on vastentahtoaan neitsyt niin onhan se ikävää, mutta kaikki eivät tässä maailmassa ole tässäkään asiassa yhtä onnekkaita.
Mä en ole neitsyt, mutta pystyn kyllä ymmärtämään ihmisiä joilla SE on edelleen kokematta.
M30
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
olen noin 40 vuotias mies ja minulla on neitsyys tai siis koska olen mies, niin paremmin sanottuna poikuus tallella. Olen eläessäni kyllä tavannut ja treffannut useammankin kerran eri naisia. Kaikki he ovat olleet joko niin tahdikkaita ja huomaavaisia, etteivät ole asiasta (poikuudestani) huomauttaneet, enkä minä vastaavasti tuonut asiaa esiin. Miksi olisin? - Mitä se vaikuttaisi tai muuttaisi?
Ei se, että itselläni on poikuus -tallella ole mikään erityinen ansio tai ollut ikinä mikään erityinen päämäärä säilyttää se, johonkin hetkeen. Se ei ts. myöskään kerro vakaumuksestani (En ole eriyisen uskovainen)
En koe, että minulla olisi erityisen vääristynyt kuva sen paremmin itsesäni kuin mahd. kumppanistani. Ei mahd. seksikumppanin tarvitse olla jonkin tietyn näköinen, mutta jotain erityistä hänessä täytyisi olla, että tilanne saattaisi edetä luontevasti ja mutkatomasti siihen, että saattaisimme edetä yrittämään seksiä yhdessä.
Joskus olen täällä kysynyt, että mistä muka joku saattaisi erottaa sen kuka (tai ketkä) ovat neitsyitä tai kenellä on (ns.) poikuus -tallella, niin vastaukseksi olen saanut enemmän ja vähemmän typeriä ennakkoluuloja.
Hämmenynyt, hyvin hämmentynyt olen ollut aina silloin olen kohdannut kirjoituksia, joissa kehoitettu lähtemään vaikka Thaimaahan, jos ai kun ei ole täällä (Suomessa) napannu ja onnistunut harrastamaan seksiä kumppanin kanssa. - Miksi näin tekisin?
Kyllä hyvää elämää voi elää ja kokea ilman kokemusta seksistä, kumppanin kanssa. Mutta toki välillä syyhyää ja kutiaa oikein kunnolla. Tai sisällä pistää ja läikähää pieni kateuden puuska kun tosinaan näkee pareja, jotka jakavat aikaa yhdessä, näyttäen samalla sille kuin jokin magneei vetäisi heitä yhteen.
En koe tai tunne olevani myöskään aseksaali. - Ja ennenkuin joku kysyy, niin en ole myöskään homoseksuaali, joka ei edes osaa tai kykene olemaan itselleen avoin ja rehellinen siiä, että millaisen kumppanin haluaisi löytää ja saada rinnalleen, jos sellainen olisi mahdollista tässä ja nyt.
Kannattaa nyt vaihtaa taktiikkaa tai jotain. Miten pitkälle asia eteni niitten treffikumppaneitten kanssa? Pohditko tätä asiaa liikaa kenties?
Pohdin ja pohdin. - Harvoin näin laajasti. Ongelma varmaan olisi eriyinen, jos tavoitteeni olisi ollu yksinomaan tavoitella sitä, että pääsisin joko (a) päästä harrastamaan seksiä nais(t)en kanssa. Tai jos (b) tavoitteeni olsi ollut löytää ja saada kumppani itselleni.
Olen käynyt treffeillä lähinnä avoimesti ja ennakkoluulottomasti ja halusta tutustua uusiin ihmisiin ilman eriyisiä tavoitteia tai päämääriä; askel, askeleleelta edeten.
Toki joskus on tuntunut pahalta, hyvinkin pahalta kun on huomannut, että mahdollinen ihastumiseni (en ole kokenu eriyistä veoa kaikkiin reffikumppaneihini siksi vain mahdollinen) on kuitenkin ollut enempi yksipuolista. Tai sitten meistä kumpikaan ole osannut viedä suhdettamme "erityisen syvälle" , vaan
minusta on naisen kanssa tullut parhaimmasskin tapauksessa vain hyvin läheiset ystävät.
Arvostan ja kunnioitan ysävyydet hyvin korkealle, mutta aina joskus siä olsi oivonut jotain paljon enemmän (tai erilailla enemmän...)
Yhtä kaikki. Kyllä minä olen useita kertoja niin halannut kuin suudellutkin naista, vaikka jaettu kokemus yhdynnästä puuttuukin - Vaikka tällaisen sanomien nyt saattanee kuullostaa kiukuttelevala kil-tin pojan ulinalta, joka katselee vierestä kuinka "taas" hänen ihastuksensa lähti toisen matkaan...
Oletko mies vai nainen?