Huolestuttava merkki on, ettei nuori ilmaise ollenkaan tunteitaan.

Miten siitä teinistä saa mitään irti, jos ei puhu?

Varmasti tulee ongelmia, jos nuori ei osaa kommunikoida. Eihän se tule pärjäämään yhtään missään kun valitettavasti pelien ja kännykän kanssa ei ihmiskontakteja hoideta.

Pitääkö olla huolissaan

https://areena.yle.fi/1-50484149

Kannattaa katsota tuo, siitä saa ajattelmisen aihetta.

Lapsia ei sais totuttaa siihen, että peliaikaa on ylettömästi. Se heikentää sosiaalisia taitoja aika nopeasti. Ei ihme että ne ahdistuu sitten teininä kun eivät osaa ilmaista tunteitaan.

On järkevää piilottaa tunteensa. Erityisesti Tinder-ajan parisuhdepeleissä kannattaa pitää omat kortit piilossa.

Vierailija kirjoitti:

Pitääkö olla huolissaan

PITÄÄ!

Ei sitä keskustelua aloitetakaan sitten kun lapset on teinejä, vaan pienestä lähtien. Olen yllättynyt kuinka vähän ihmiset juttelevat lastensa kanssa! Ettekö istu yhdessä kaikki edes kerran päivässä alas vaikka ruokailemaan ja keskustelemaan?? Ja viikonloppuisin?

Todella moni näyttää elävän sellaista elämää, että eletään ja asutaan yhdessä ja jokaisella täysin omat jutut eikä kukaan oikeasti tiedä mitä muille perheenjäsenille edes kuuluu.

Sen ymmärtää, että murkuilla ja teineillä on jo suurempi tarve yksityisyyteen ja kaipaavat paljon sitä omaa tilaa, se pitää toki mahdollistaa myös.

Minä: Moi kulta, mitä kuuluu/kuinka voit/miten menee?

Teini: Normaalia, ok, ei mitään, jooo, normaalisti, älä kysele/mitä sä kyselet, jotakin.

T. Kahden aikuisteinin äiti

Ja 10 lisää, että kyllä, meillä on aina ollut se yhteinen ateriahetki alkuillasta ja lisäksi kuulleet vauvasta asti päivittäin, että rakastan.

-10-

Olen jo vanhempi ihminen ja omat lapset elivät onneksi vähän erilaisessa ympäristössä aikanaan. Joidenkin kotona näyttää tilanne olevan se, että jopa ruokapöytään kaikki tuovat omat laitteensa ja sitten vietetään "muka" yhteistä aikaa. Mitään ei keskenään puhuta. Erittäin huolestuttavaa.

Vierailija kirjoitti:

Miten siitä teinistä saa mitään irti, jos ei puhu?

Miksi joku olisi luonut kotiin sellaisen ympäristön, jossa teini ei uskalla puhua?

Sitten on jo jaskat housussa ja tullaan tänne itkemään että mitä tehdään.

Vierailija kirjoitti:

Lapsia ei sais totuttaa siihen, että peliaikaa on ylettömästi. Se heikentää sosiaalisia taitoja aika nopeasti. Ei ihme että ne ahdistuu sitten teininä kun eivät osaa ilmaista tunteitaan.

Ei peliaikaa, vaan ruutuaikaa. Pelaaminen on edes jollain tasolla hyödyllistä, somessa ja netissä pyöriminen ajan kuluksi ei koskaan. Tietenkin myös pelaaminen on haitallista, jos sitä tekee liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Miten siitä teinistä saa mitään irti, jos ei puhu?

Ei tee mieli puhua asioista mitään tai ilmaista tunteita millään tavalla koska narsistiset vanhemmat iskee samantien.

Harvinaisen hyvä juttu Iltalehdeltä.

Oma lapsi on juuri sellainen puhumaton, helppo lapsi. Tekee tunnollisesti sen mitä häneltä odotetaan eikä väitä vastaan.

Koulussa yritin saada hänelle tukea ja yritin saada häntä terapiaankin. Aina nousi seinä pystyyn. Ei huolta, ei hätää. Lapsi on kignitiivisesti kyvykäs, pärjää koulussa hyvin, ei häiriköi. Äiti vaan turhaa huolehtii.

Teini-ikään kun tultiin, niin lapsi ei yhtäkkiä pystynyt menemään kouluun. Masentui ja ahdistui jo pelkästä ajatuksesta. Niin se yleensä menee jos jää ilman tukea - jossain vaiheessa romahtaa ihan pohjaan.

Siinä vaiheessa vasta alettiin tutkimaan mikä voisi olla vialla. Ensin tietenkin vikaa etsittiin kotoa, ja vasta sen jälkeen alettiin tutkimaan oikeasti. Löytyi autismi. Kaikki ne asiat joista olin ollut huolissani olivat autistista oireillua.

Jos tukea olisi löytynyt varhaisemmassa vaiheessa, oltaisiin selvitty kevyellä tuella. Mutta kun tilanne ehti kriisiytyä on tuen tarve ollut hyvin voimakasta.

Ensin piti saada lapsi poistumaan omasta huoneestaan, kuntoutumaan niin paljon että pystyi osallistumaan ruokailuun oman perheen kanssa. Sitten harjoiteltiin ulos menemistä ja sen jälkeen kaupassa käymistä.

Ne harjoitukset ovat raskaita koko perheelle, ja yhteiskunnalle kalliita.

Ensi vuonna olisi tarkoitus harjoitella koulussa käymistä. Edes viisi minuuttia päivässä. Edes yhtenä päivänä viikossa.

Olen itse joutunut jäämään työstä pois, jotta voin opettaa lasta kotona, jotta hänellä olisi mahdollisuus saada elämästä kiinni sitten kun vointi paranee.

Aikuiset on ihan pihalla nuorten maailmasta. Ei he ymmärrä, eikä pelkkä puhuminen mitään auttaisi muutenkaan. Itse on selvittävä.

Voi teitä nro 17!

itsekin olen huomannut, että apua saa vasta sitten, kun tilanne on täysin päällä. Vanhempia pitäisi kuunnella jos he ottavat asiantuntijaan yhteyttä.

Vierailija kirjoitti:

Minä: Moi kulta, mitä kuuluu/kuinka voit/miten menee?

Teini: Normaalia, ok, ei mitään, jooo, normaalisti, älä kysele/mitä sä kyselet, jotakin.

T. Kahden aikuisteinin äiti

Oletko sellainen helikopterivanhempi?

Tuleeko jaettua neuvoja vaikka niitä ei pyydetä?

Taidat ainakin kysellä liikaa jos vastaukset aikuisilta lapsilta ovat tuommoisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä: Moi kulta, mitä kuuluu/kuinka voit/miten menee?

Teini: Normaalia, ok, ei mitään, jooo, normaalisti, älä kysele/mitä sä kyselet, jotakin.

T. Kahden aikuisteinin äiti

Oletko sellainen helikopterivanhempi?

Tuleeko jaettua neuvoja vaikka niitä ei pyydetä?

Taidat ainakin kysellä liikaa jos vastaukset aikuisilta lapsilta ovat tuommoisia.

Veikkaan päinvastaista. Se on kysyny mitä kuuluu ja lapsi (joo, tämä on alkanut jo kun lapset olleet pieniä) on sanonut "ihan ok" ja tuo äiti on keskittynyt itseensä tyytyväisenä.

Ei ole ehdottanu "Hei, mitäs jos lähdettäis yhdessä lenkille? Tehtäistkö ruokaa yhdessä?" tms. Mennäänkö saunaan?

Kyllä meilläkin lapset vastaa yleensä ok, tms mutta kun teemme asioita yhdessä, alkaa se keskustelukin luontevasti soljua. Lapset ovat huomanneet, että keskusteleminen on kivaa.

Ei nykyään monet vanhemmat halua/jaksa viettää aikaa lastensa kanssa. Viedään lapset hoitoon tai annetaan luuhata kavereiden kanssa päivät pitkät ties missä, että saadaan itse mentyä salille tai viriteltyä uutta rakkauselämää.