Ärsyttää, kun en osaa puhua ihmisten kanssa
Tämä valitettava ominaispiirteeni tulee esille etenkin tilanteissa, missä pitäisi tutustua uusiin ihmisiin ja luoda kontakteja muihin (esim uusi työpaikka, harrastus yms.). En vaan keksi mitään puhuttavaa ihmisille, joita en tunne, ja enkä osaa alkaa tutustumaan kehenkään, kun en edes tiedä mistä aloittaisin.
Kommentit (33)
Vierailija kirjoitti:
Puhukaa jotakin yleistä ensin ja kyselkää toiselta jotain. Kiinnostukaa toisesta ihmisestä aidosti, innostukaa vanhojen ihmisten lapsenlapsista, nuorten ihmisten viikonloppukänneistä, opiskelijan tenteistä. Hankkikaa laaja yleissivistys. Se auttaa olemaan kiinnostunut kaikesta.
Siinäpä se kun just tuo yleinen "niitä näitä"-jutustelu takkuaa vaikka kuinka on kiinnostunut monenlaisista asioista ja yleissivistyskin lienee vähintään sama ellei jopa laajempi kuin valtaosalla ihmisistä. Sitä vaan ei jotenkin osaa eikä saa itsestään ulos ja tässä asiassa ei valitettavasti oikein harjoittelukaan auta, koska todella moni siinä vastapuolella ei hyväksy minkäänlaista takeltelua tai kömpelyyttä alkuvaiheessa vaan se tutustuminen jää siihen. Tuo sitten nakertaa tehokkaasti (sosiaalista) itsevarmuutta joka ei muutenkaan mitenkään huikea ole eli aina jatkossa on vaan aiempaakin arempi. Koronapandemia vielä aikaan sai sen, että ihmiset on aiempaakin epäsosiaalisempia eli jokaisella on se "oma lauma" eikä muita ihmisiä oikein tunnuta edes sietävän vaan ne ketkä jo on, riittää.
Mä taas osaan jutella pinnallisesti uusille ihmisille, mutta en osaa sitten syventää niitä suhteita.
Ei tarvitse olla koko ajan suuna päänä. Voi myös kuunnella. Keskittyä muihin ihmisiin ja ottaa pää pois perseestä.
Yleensä tuollaiset ongelmat liittyvät liialliseen itsensä tarkkailuun ja siitä ahdistumiseen. Lopettakaa, kääntäkää fokus ympäröivään todellisuuteen.
Ja ikää oli? 12 vuotta tai jotain sinne päin? Aikaa vietettu runkaten pornolle eikä opetellen vuorovaikutusta samanikäisten nuorten kanssa?
Säästä voi aloittaa. Sitten töistä ja näin kesäaikaan vaikka että mitäs teet lomalla ja milloin aiot pitää. Sitten vaikka oletkos nähnyt leffateatterissa pyörivän leffan, oliko sinustakin outo tämä foinikoalaisleffa. Maailmantilannetta voi sivuta varoen. Musiikkia taustalla voi kommentoida jne, jne
Vierailija kirjoitti:
Harjoittelu auttaa. Minä pystyn puhumaan small talkia, koska on ollut pakko opetella. Hiljaisuuden murtajana voi oikeasti käyttää sitä ympärillä olevaa säätä ja siitä voi sitten jatkaa päivän kevyiden uutisaiheiden kautta hauskaan sattumukseen viime viikonlopulta. Vielä parempi tapa on, että te vain avaatte pelin ja sen jälkeen kysytte kiinnostuneena toiselta osapuolelta jatkokysymyksiä. Ihmiset pitävät puhumisesta.
Tuo on totta, mutta silti ihmiset on myös hyvin tarkkoja siitä kenelle puhumisesta pitävät. Ei ole kerta eikä kaksi kun olen saanut ihan neutraaliin toteamukseen pelkän tuhahduksen / silmien pyörittelyä ja vastaavanlaiseen neutraaliin / kevyeen aiheeseen liittyvään kysymykseen tiuskauksen kuinka se ei kuulu mulle. Eikä nämä ole olleet ihan edes ventovieraita ihmisiä vaan "naamatuttuja" jotka kyllä juttelee muiden ihmisten kanssa ihan normaalisti ja ihan vastaavista sekä muistakin, paljon yksityisemmistä asioista välittämättä siitä kuinka monet korvat niitä kuulee.
Mä osaan semmoista kevyttä small talkia hetken aikaa. Mutta en kauheen pitkään jaksa.
Lisäksi en osaa keskustella oikeista asioista.
Voisit vaikka harjoitella keskusteluja ChatGPT:n kanssa Voit pyytää sitä esittämään sinulle kysymyksiä, arvioimaan miten vastaat, ja antamaan vinkkejä, mikä toimii ja mikä ei. Voit vaikka antaa seuraavanlaisen käskyn sille "Harjoittele kanssani keskustelutaitoja. Esitä itsesi vieraana ihmisenä, jonka tapaan juhlissa, työpaikalla tai harrastuksessa. Aloita keskustelu, niin minä vastaan. Anna lopuksi palautetta siitä, miten selvisin mikä meni hyvin, mitä voisin parantaa."
Mä saatan osata aloittaa jutustelun, muttei se johda mihinkään ja kiinnostus lopahtaa puolin tai toisin.
Vierailija kirjoitti:
Mä taas osaan jutella pinnallisesti uusille ihmisille, mutta en osaa sitten syventää niitä suhteita.
Tämä.
Vierailija kirjoitti:
Puhukaa jotakin yleistä ensin ja kyselkää toiselta jotain. Kiinnostukaa toisesta ihmisestä aidosti, innostukaa vanhojen ihmisten lapsenlapsista, nuorten ihmisten viikonloppukänneistä, opiskelijan tenteistä. Hankkikaa laaja yleissivistys. Se auttaa olemaan kiinnostunut kaikesta.
Ehkä ei parhaita aiheita utelemiseen. Vanhoilla ei aina ole lapsenlapsia, nuori ei aina kännää, opiskelija on reputtanut tenttinsä.
Vierailija kirjoitti:
Kysy, kysy ja kysy. Missä opiskelee, mitä tekee työkseen, mitä harrastaa. Ja niistä aina lisäkysymyksiä, kuinka vanhana alkoi harrastaa, mikä innosti aloittamaan, miten, kuinka, koska, mitä muuta... Aina voi keksiä lisää kysymyksiä.
Olen tavannut kuulustelevia kampaajia enkä soisi ilmiön leviävän laajemmalle.
Valitettavasti meidän yhteiskuntamme arvostaa tällaisia ihmisiä. Juuri eräässä haastattelussa puhuttiin siitä miten ekstroversioon kuuluvat piirteet kuten röyhkeys, äänekkyys ja itsekeskeisyys ovat olevinaan työelämässä jokin edellytys menestymiselle, vaikka siitä ei ole mitään näyttöä. Syrjintä ei ole olevinaan sallittua, mutta silti saa tehdä jopa persoonallisuustestejä ja sulkea pois työnhakijoita sillä perusteella.