Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä kun joka päivä tuntuu surulliselta ja toivottomalta?
17.05.2021 |
Ei huvita mikään, ei jaksa. Haluaisin että huvittaisi mutta kun ei vaan huvita. Elämä tuntuu täysin tuhlatulta ja väärille raiteille liian pitkään menneeltä. En saa voimaa kääntämään sitä. Välillä luulen että asiat ovat menossa parempaan suuntaan, mutta kohta huomaan että olen taas samassa jamassa josta aloitin. Kaikki tuntuu niin turhalta pyristelyltä. Itkettää.
Kommentit (53)
Ehkä ei kannata liikaa ajatella että muuttuisi masentunut olotila pysyvästi. Välillä sitten vaan tekee just mitä jaksaa, sitten vaan makaa ja yrittää ajatella muuta. Ehkä joskus soittaa terveyskeskukseen, jos sieltä joku tajuaisi, että apua saatetaan tarvita langanpäässä. Sitten jos joskus tulee parempi fiilis ja vaihe, niin nauttii siitä ja yrittää saada aikaan vähän enemmän, mutta sitten yrittää pitää mielessä että välillä taas menee huonommin eikä se ehkä ole maailman loppu. Näin yritän itselleni sanoa, en tiedä, onnistuuko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritä keksiä päivittäin kymmenen asiaa, joista olet kiitollinen. Ihan pieniä voi olla.
Nyt juuri olen kiitollinen siitä, että sain ulkona hengittää raikasta sadeilmaa,
lapset ovat terveitä,
että lapset ylipäätään ovat olemassa,
itsekin olen terve,
saan kohta mennä lepäämään,
sänkyni on mukava,
pakastimesta löytyi mustikoita,
on kevät,
saan elää,
minulla on muutama ihana ystävä
Kun on miettinyt kiitollisuudenaiheita, elämä tuntuu kevyemmältä!
Aloita rautakuuri, jos sulla on rautavajetta niin saattaa tehdä voimattoman ja masentuneen olon. Mielialalääkkeet on kans hyvä vaihtoehto, mulla nämä molemmat ja jaksan taas huomattavasti paremmin.
Samoja ongelmia minullakin aina keväisin. Olen huomannut, että seuraavat asiat auttavat omaan olooni:
1. Ala urheilla. Ihan naurettavan vähäinenkin urheilu auttaa minulla. Kävelylenkki tai jumppa olohuoneessa. Jumppaan laittamalla sekuntikellon päälle ja heiluttelen 2min pieniä käsipainoja tai teen youtubesta helppoja liikkeitä. 2min päivällä ja 2min illalla.
2. Teen itse ruokaa joka päivä.
3. Suunnittelen kivija juttuja, matkoja, uusia harrastuksia yms. En näitä koskaan toteuta.
Illalla olo onkin paljon kivempi, kun voi ajatella urheilleensa, tehneensä ruokaa ja suunnitelleensa uusia juttuja. Auttaa minua. Tsemppiä, kyllä se siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käänny Isä Jumalan puoleen, ala lukemaan ilosanomaa Jeesuksesta.
Oon yrittänyt mutta ei oikein auta tai sitten en vaan tiedä miten. Alan kohta epäillä että joku paholainen on saanut musta vallan kun oon tällänen.
Se paholainen sanoisikin, että se ei auta. Yritä vaan ymmärtää mitä Jeesus tarkoittaa opetuksillaan ja pyrit elämään niiden mukaan. Tee toisille hyvää ja pyri siihen jatkuvasti, niin kohta sinulla itselläkin on autus tunne. Elämän tarkoitus on tehdä toisille niinkuin haluaisi itselleen tehtävän, vaikka itsensä kustannuksella kuten Jeesus esimerkillään näytti.
Mä olen niin apaattinen ja lamaantunut, ettei todellakaan ole voimia tehdä yhtään mitään jonkun toisen hyväksi. En jaksa edes käydä suihkussa tai laittaa ruokaa itselle. Kauppaan on pakko vääntäytyä, kun jääkaappi tyhjä.
Itsensä kustannuksella? Ei lähimmäistä pidä rakastaa enemmän kuin itseään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yritä keksiä päivittäin kymmenen asiaa, joista olet kiitollinen. Ihan pieniä voi olla.
Nyt juuri olen kiitollinen siitä, että sain ulkona hengittää raikasta sadeilmaa,
lapset ovat terveitä,
että lapset ylipäätään ovat olemassa,
itsekin olen terve,
saan kohta mennä lepäämään,
sänkyni on mukava,
pakastimesta löytyi mustikoita,
on kevät,
saan elää,
minulla on muutama ihana ystäväKun on miettinyt kiitollisuudenaiheita, elämä tuntuu kevyemmältä!
Mulla ei ole yhtään ystävää, ei ketään kenen kanssa jutella oikeasti.
Tämä on suurin syy pahaan olooni.
Olen aina yksin, vaikka asun keskellä kaupunkia ja naapurista kuuluu ihmisten ääniä.
Siinä on vaikea revetä riemuun jostain vetisestä mustikasta.
Kymmenen kiitollisuuden aihetta, nyt testaan!
1. Vanhemmat ovat elossa, ja kohtuullisen hyvässä voinnissa
2. Minulla on yksi hyvä ystävä
3. En ole tällä hetkellä Intiassa, Gazassa tai Kokkolassa
4. Minulla on vakituinen asuinpaikka
5. Minulla on rahaa ruokaan tällä hetkellä
En jaksa enää keksiä. Mutta viisikin aika hyvä. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käänny Isä Jumalan puoleen, ala lukemaan ilosanomaa Jeesuksesta.
Mä uskon Jumalaan, oon ollut uskossa iät ja ajat.
Silti tulee masennuskausia.
Nytkin on monta viikkoa mennyt ahdistuksessa.
Elämä on turhaa ja tarkoituksetonta.
Ihan sama vaikka lähtö tulisi.
Oletko lukenut evankeliumeja? Etkö muista, mitä Jeesus sanoi tästä maailmasta?
Mä en uskalla ainakaan paljoo laihduttaa enkä urheilla kun pelkään et oon kohta anorektikko-ongelmainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mannap. kirjoitti:
Samoja ongelmia minullakin aina keväisin. Olen huomannut, että seuraavat asiat auttavat omaan olooni:
1. Ala urheilla. Ihan naurettavan vähäinenkin urheilu auttaa minulla. Kävelylenkki tai jumppa olohuoneessa. Jumppaan laittamalla sekuntikellon päälle ja heiluttelen 2min pieniä käsipainoja tai teen youtubesta helppoja liikkeitä. 2min päivällä ja 2min illalla.
2. Teen itse ruokaa joka päivä.
3. Suunnittelen kivija juttuja, matkoja, uusia harrastuksia yms. En näitä koskaan toteuta.
Illalla olo onkin paljon kivempi, kun voi ajatella urheilleensa, tehneensä ruokaa ja suunnitelleensa uusia juttuja. Auttaa minua. Tsemppiä, kyllä se siitä.
Yksi päivä meinasin mennä urheilemaan, oli jo vaatteetkin päällä mutta sitten katsoin itseäni peilistä ja tuli vaan jotenkin hiton ruma olo. No, sitten riisuin vaatteet ja valuin takaisin sängyn pohjalle..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käänny Isä Jumalan puoleen, ala lukemaan ilosanomaa Jeesuksesta.
Oon yrittänyt mutta ei oikein auta tai sitten en vaan tiedä miten. Alan kohta epäillä että joku paholainen on saanut musta vallan kun oon tällänen.
Se paholainen sanoisikin, että se ei auta. Yritä vaan ymmärtää mitä Jeesus tarkoittaa opetuksillaan ja pyrit elämään niiden mukaan. Tee toisille hyvää ja pyri siihen jatkuvasti, niin kohta sinulla itselläkin on autus tunne. Elämän tarkoitus on tehdä toisille niinkuin haluaisi itselleen tehtävän, vaikka itsensä kustannuksella kuten Jeesus esimerkillään näytti.
Mä olen niin apaattinen ja lamaantunut, ettei todellakaan ole voimia tehdä yhtään mitään jonkun toisen hyväksi. En jaksa edes käydä suihkussa tai laittaa ruokaa itselle. Kauppaan on pakko vääntäytyä, kun jääkaappi tyhjä.
Itsensä kustannuksella? Ei lähimmäistä pidä rakastaa enemmän kuin itseään.
Kun rakastaa Jumalaa yli kaiken, silloin toteuttaa Jumalan tahtoa vaikka itsensä kustannuksella. Jumala itsekin lähetti ainoan Poikansa tänne väkivaltaiseen kuolemaan rakkaudesta ihmiskuntaa kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käänny Isä Jumalan puoleen, ala lukemaan ilosanomaa Jeesuksesta.
Mä uskon Jumalaan, oon ollut uskossa iät ja ajat.
Silti tulee masennuskausia.
Nytkin on monta viikkoa mennyt ahdistuksessa.
Elämä on turhaa ja tarkoituksetonta.
Ihan sama vaikka lähtö tulisi.Oletko lukenut evankeliumeja? Etkö muista, mitä Jeesus sanoi tästä maailmasta?
Totta kai olen lukenut Raamatun, monet kerrat. Tässä maailmassa teillä on oleva ahdistus. Niin?
Tuskin Jeesus tarkoitti invalidisoivaa pahaa oloa, joka jatkuu jatkuu jatkuu, niin ettei pysty mihinkään työhön. Muutenhan kaikki uskovat olisivat työkyvyttömiä!
Ottaa päähän halpahintainen uskovien(?) sanahelinä, josta ei ole kerrassaan mitään apua. Teot, ne konkreettiset TEOT autttaa lähimmäistä loistavat poissaolollaan!
Vierailija kirjoitti:
Vaikutat masentuneelta. Siihen on saatavissa apua, psykoterapiaa, lääkkeet tai molemmat.
Nämä "avut" on niin nähty.
"Mitä sä haluaisit että me tehtäisiin?" Ai minunko se pitää tietää, luulin että ammattilaisten tehtävä olisi vähän koittaa selvittää mikä mättää ja millaista apua siihen kannattaisi antaa.
Ja vaikka kuinka yritän selittää omaa ajoittain pohjatonta toivottomuuden tunnettani ja etten näe itselläni tulevaisuutta, kaikki kuitataan hyväksi koska "sinä opiskelet", "sinä yrität asioita" ja "sinulla on kuitenkin ollut tulevaisuuden toiveita kun olet opiskelemaankin hakenut". Siitä huolimatta, että on ollut paljon vuosia jolloin en ole tehnyt mitään ja lopulta päätin, että haluan mieluummin opiskella onnettomana kuin olla tekemättä mitään onnettomana.
Se saatavilla oleva "apu" on vitsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käänny Isä Jumalan puoleen, ala lukemaan ilosanomaa Jeesuksesta.
Oon yrittänyt mutta ei oikein auta tai sitten en vaan tiedä miten. Alan kohta epäillä että joku paholainen on saanut musta vallan kun oon tällänen.
Se paholainen sanoisikin, että se ei auta. Yritä vaan ymmärtää mitä Jeesus tarkoittaa opetuksillaan ja pyrit elämään niiden mukaan. Tee toisille hyvää ja pyri siihen jatkuvasti, niin kohta sinulla itselläkin on autus tunne. Elämän tarkoitus on tehdä toisille niinkuin haluaisi itselleen tehtävän, vaikka itsensä kustannuksella kuten Jeesus esimerkillään näytti.
Mä olen niin apaattinen ja lamaantunut, ettei todellakaan ole voimia tehdä yhtään mitään jonkun toisen hyväksi. En jaksa edes käydä suihkussa tai laittaa ruokaa itselle. Kauppaan on pakko vääntäytyä, kun jääkaappi tyhjä.
Itsensä kustannuksella? Ei lähimmäistä pidä rakastaa enemmän kuin itseään.Kun rakastaa Jumalaa yli kaiken, silloin toteuttaa Jumalan tahtoa vaikka itsensä kustannuksella. Jumala itsekin lähetti ainoan Poikansa tänne väkivaltaiseen kuolemaan rakkaudesta ihmiskuntaa kohtaan.
Uskomatonta "lähimmäisenrakkautta" sieltä...
Olen kiitollinen, etten ole ainakaan tuommoinen fariseus!
Miksi olet onneton? Eikö ole kivaa kun valmistut opiskeluistasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikutat masentuneelta. Siihen on saatavissa apua, psykoterapiaa, lääkkeet tai molemmat.
Nämä "avut" on niin nähty.
"Mitä sä haluaisit että me tehtäisiin?" Ai minunko se pitää tietää, luulin että ammattilaisten tehtävä olisi vähän koittaa selvittää mikä mättää ja millaista apua siihen kannattaisi antaa.
Ja vaikka kuinka yritän selittää omaa ajoittain pohjatonta toivottomuuden tunnettani ja etten näe itselläni tulevaisuutta, kaikki kuitataan hyväksi koska "sinä opiskelet", "sinä yrität asioita" ja "sinulla on kuitenkin ollut tulevaisuuden toiveita kun olet opiskelemaankin hakenut". Siitä huolimatta, että on ollut paljon vuosia jolloin en ole tehnyt mitään ja lopulta päätin, että haluan mieluummin opiskella onnettomana kuin olla tekemättä mitään onnettomana.
Se saatavilla oleva "apu" on vitsi.
Sama kokemus. Niillä auttajilla ei tunnu olevan minkäänlaista ammattitaitoa ja eväitä siihen työhönsä. Ihan turhaa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi olet onneton? Eikö ole kivaa kun valmistut opiskeluistasi?
Mua juurikin masentaa kun en ole edes päässyt sinne kunnon opiskeluihin. Hirveä luuseriolo.
T. Ap
Usein ehdotetaan miettimään kymmentä kivaa asiaa, mutta ainakin itselläni se saattaa saada aikaan jopa toivotusta päinvastaisen vaikutuksen. Kun mietin vain jotain lillukanvarsia tyyliin "aamukahvi oli hyvää", tajuan entistä paremmin että mitään ihmeellisen elämisen arvoista minulla ei ole. Ei läheistä ystävää, kumppania, tulevaisuuden toivoa, oikeasti toteutettavissa olevia suunnitelmia. Joku kahvi ei riitä elämän sisällöksi.
Kun tuntee että perusta on hyvin, on helpompi nauttia pikkuasioistakin.
Vierailija kirjoitti:
Miksi olet onneton? Eikö ole kivaa kun valmistut opiskeluistasi?
Miksi olet ääliö, joka kyselee typeriä?
Kun ihminen on menettänyt elämänuskon, hän ei pysty näkemään tulevaisuudessakaan mitään elämisenarvoista.
Revi siitä.
JSSAP
Jos Sijaltainen nousisi.