Synnytykseen lapsen isän sijaan uusi mie

Olisin nykyisen miehen kanssa siinäkin tapauksessa etten olisi raskaana, olemme rakastuneet toisiimme. Uskoisin että ilman raskautta kaikki olisi paljon helpompaa koska menisi ns. yleisten sääntöjen mukaan ja voisin keskittyä nimenomaan luomaab suhteen häneen. Sen sijaan fokukseni on väkisinkin ollut raskaudessa ja tulevassa äitiydessä hyvin paljon, niinkuin kuuluukin. Mutta siis hänestä en ole etsimässä isää tai itselleni elättäjää, aion jatkaa toistaiseksi itsenäistä asumista ja jatkamme seurustelua kuten tähänkin asti.

Ap

Joo, en itse olisi voinut kuvitellakaan että olisin ottanut synnytyssaliin jonkun tuoreen tapailukumppanin. Tilanne on aivan liian intiimi ja rankka.. ja noh, ne jotka sen kokeneet, ymmärtävät kyllä. Mutta kukin tyylillään.

Jopa Porvoossa.

Tottakai otat uuden miehesi mukaan synnytykseen, jos niin itse haluat. Hänen kanssaan sinä olet tulevaisuutta rakentamassa etkä jonkun yksittäisen/entisen panon ( = biologisen isän) kanssa. Lapsen kannalta ei ole mitään väliä kuka on biologinen isä vaan sillä on väliä kuka äitin kanssa elää ja huolehtii lapsesta. Uusi miehesi voi hyvin ottaa lapsen isän paikan tulevaisuudessa. Itse lähtisin rakentamaan tätäkin suhdetta. Lapsen kannalta tärkeintä on että elämässä on turvallisia ja välittäviä aikuisia ja että lapsi näkee äidin onnellisena. Kyllä lapsella voi olla kaksikin isää. Tsemppiä ja onnea!! Muista rakastaa ja huolehtia itsestäsi.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmiset tekevät nykyään lapsia niin etteivät edes tunne kunnolla tulevan lapsen toista vanhempaa.

Tämä on jollain tavalla normalisoitu. Muutama vuosi ja ap on tehnyt uuden vauvan nyxän kanssa. Siitä muutama vuosi eteenpäin ja se mies onkin ex, mut onneks on uus mies kiikarissa ja lopulta lapsi senkin kanssa.

Voisiko se syntymä olla sinun ja lapsen kahdenkeskinen asia. Tulevasta ei tiedä muuten, mutta te kaksi aloitatte yhteisen loppuelämän kestävän matkan.

Mielestäni erikoista jos mies ihan tieten katsoen tulee katsomaan kun vieraan miehen tuotos repii uuden tyttöystävän römpsän pilalle...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmiset tekevät nykyään lapsia niin etteivät edes tunne kunnolla tulevan lapsen toista vanhempaa.

Tämä on jollain tavalla normalisoitu. Muutama vuosi ja ap on tehnyt uuden vauvan nyxän kanssa. Siitä muutama vuosi eteenpäin ja se mies onkin ex, mut onneks on uus mies kiikarissa ja lopulta lapsi senkin kanssa.

Mies on omat lapsensa tehnyt, eikä enempää omia halua ja käynyt vasektomiassa jo muutama vuosi sitten. Ja itse koen että tämä yksi lapsi riittää itselleni hyvin.

Ap

Kai se nyt sentään lapsen isän pitäisi osallistua oman lapsensa syntymään.

Vierailija kirjoitti:

Kauan olet tuntenut uuden miesystävän? Viikon?

Siinähän sitä kätevästi tutustuu. Oppii ainakin millainen toinen on, kun on kipuja, väsymystä, nälkää ja näkee römpsänkin extreme asennossa.

Muista, että lapsi ei ole sinun, vaan teidän, eli sinun ja biologisen isän. Synnytyksen jälkeen molemmilla on tasa-arvoiset velvollisuudet ja vastuut lapsesta.

Se toinen henkilö on paikalla sinun tukena, se voisi olla vaikka äitisi tai siskosi.

Puolisosi ei myöskään tarvitse astua mihinkään syrjään kenenkään tieltä. Sinun puoliso ja lapsen isä on kaksi eri asiaa.

Tosin miksi haluaisit mukaan jonkun muutama kuukausi seurustelemasi miehen, en ymmärrä. Hänestä ei tule sillä tavalla yhtään sen enempää lapsen isää.

Ota mukaan äitisi ja seurustele silti, ja lapsen isä voi tulla katsomaan vauvaa sairaalaan tai kotiin kun synnytys on ohi, riippuu missä väleissä olet hänen kanssa ja kuinka voimissaan haluat olla siinä tilanteessa.

Miten päädyit tekemään tuon lapsen hänen kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Muista, että lapsi ei ole sinun, vaan teidän, eli sinun ja biologisen isän. Synnytyksen jälkeen molemmilla on tasa-arvoiset velvollisuudet ja vastuut lapsesta.

Höpö höpö.

Isä joka ei ole ollut tuon enempää lapsen ja äidin elämässä ei tule ikinä olemaan tasa-arvoinen vanhempi.

Ao:lla on käytännössä kaikki vastuu ja vaikeudet, hänen täytyy miettiä miten selviää tilanteesta.

En tarkoita ettei isän pitäisi olla isä, mutta huono mies voi tehdä elämästä helvettiä myös lapselle. Yksinhuoltajuus parempi, voi silti tavata lasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muista, että lapsi ei ole sinun, vaan teidän, eli sinun ja biologisen isän. Synnytyksen jälkeen molemmilla on tasa-arvoiset velvollisuudet ja vastuut lapsesta.

Höpö höpö.

Isä joka ei ole ollut tuon enempää lapsen ja äidin elämässä ei tule ikinä olemaan tasa-arvoinen vanhempi.

Ao:lla on käytännössä kaikki vastuu ja vaikeudet, hänen täytyy miettiä miten selviää tilanteesta.

En tarkoita ettei isän pitäisi olla isä, mutta huono mies voi tehdä elämästä helvettiä myös lapselle. Yksinhuoltajuus parempi, voi silti tavata lasta.

Lapsen isän ei tarvitse olla osa äidin elämää, varsinkaan eron jälkeen. Sen sijaan lapsen elämässä hän tulee olemaan koko elämän. Äiti voi tietenkin yrittää etäännyttää lapsen isästä tai isä voi itse tehdä niin, mutta ne molemmat ovat moraalittomia tekoja lasta kohtaan.

Aloittaja:

Mielestäni sinun ei tarvitse kuunnella muiden mielipiteitä. Synnytys ja lapsi ovat sinun, ja todellakin sinä päätät, kenet haluat synnytykseen tukihenkilöksi vai haluatko ketään. Uusi mies kuulostaa hienolta tyypiltä, koska olisi valmis lähtemään synnytykseen tueksesi! Ehkäpä synnytys voi lähentää teitä ja ainakin näette toisenne ihan ilman minkäänlaista mahdollisuutta teeskentelyyn (myös sinä miehen). Luulisin, että paljon aidompaa kuvaa ei voi toisesta ihmisestä saada kuin synnytyksessä. Tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Muista, että lapsi ei ole sinun, vaan teidän, eli sinun ja biologisen isän. Synnytyksen jälkeen molemmilla on tasa-arvoiset velvollisuudet ja vastuut lapsesta.

Tämä jää nähtäväksi synnytyksen jälkeen että miten aktiivinen lapsen isä oikeasti aikoo olla. Tähän mennessä raskausaikana on ollut pelkkää runopuhetta mutta ei tekoja. Ei esim tullut rakenneultraan, kysyi vasta noin viikko sen jälkeen kumpi sieltä on edes tulossa ja onko kaikki hyvin. Toivottavasti alkaa tulemaan myös niitä tekoja jahka lapsi kohta syntyy.

Ap

Älä kuuntele paheksujien mussutusta. Minullakin on mielipide asiaan, mutta olen tarpeeksi fiksu pitääkseni sen itselläni.

Sanoisin että synnytyksestä mieti vain itseäsi ja kenen kanssa on turvallisin olo. Heti synnytyksen jälkeen lapsen etua ja oikeutta isäänsä.

Voi luoja että tää palsta on täynnä juntteja. Älä Ap välitä tosta aivottomasta kanalaumasta junttiarvosteluineen.

Elämässä nyt voi tapahtua mitä vaan, elämäähän tää on. Otat tukihenkilöksi juuri sen ihmisen, kenet koet olevan se oikea henkilö sinne SINUA tukemaan. Vaikutat järkevältä naiselta, ja varmasti osaat biologisen isän kanssa toimia kuten parhaaksi näet.

Ps. En usko että mikä tahansa häntäheikki jostain tinderistä tulisi noin vaan jonkun synnytykseen mukaan. Vaikuttaa melko vilpittömältä ihmiseltä, joka sinun kanssa on tosissaan. Tsemppiä tilanteeseen, kaikki tulee menemään varmasti juuri niin kuin pitääkin. ❤️

Vierailija kirjoitti:

Voi luoja että tää palsta on täynnä juntteja. Älä Ap välitä tosta aivottomasta kanalaumasta junttiarvosteluineen.

Elämässä nyt voi tapahtua mitä vaan, elämäähän tää on. Otat tukihenkilöksi juuri sen ihmisen, kenet koet olevan se oikea henkilö sinne SINUA tukemaan. Vaikutat järkevältä naiselta, ja varmasti osaat biologisen isän kanssa toimia kuten parhaaksi näet.

Ps. En usko että mikä tahansa häntäheikki jostain tinderistä tulisi noin vaan jonkun synnytykseen mukaan. Vaikuttaa melko vilpittömältä ihmiseltä, joka sinun kanssa on tosissaan. Tsemppiä tilanteeseen, kaikki tulee menemään varmasti juuri niin kuin pitääkin. ❤️

Kiitos tästä ja muutaman muunkin kauniisti kirjoittamista tsemppiviesteistä. Ette tiedä miten paljon paremman mielen minulle saitte aikaan. Kovin pettynyt olen itsekin siihen ettei asiat menneet niin että synnäriltä kotiutuessa odottaisi punainen omakotitalo, kultainen noutaja pihassa ja ydinperheen arki alkaisi. Raskausaika ei ole ollut helppo, mutta aivan valtavan paljon olen saanut tukea uudelta kumppanilta. Hän on hyvinkin jalat maassa oleva tyyppi ja erittäin aktiivinen isä omille lapsilleen. Eikä hän ole antanut aihetta epäillä hänen motiivejaan lähteä yrittämään kanssani siitäkin huolimatta että kohta myös minun mukanani kulkee pieni ihmisenalku

Ap

Koska miehen oppii tuntemaan kunnolla? Toista ei opi koskaan kunnolla tuntemaan. Toinen ihminen pysyy arvoituksena loppuun asti. Parisuhteen viehätys ehkä onkin siinä. Itse ainakin etenin mieheni kanssa perheen perustamiseen nopeasti, mutta olinkin jo 33 v. En jäänyt etsimään tekosyitä miksi juuri hänestä ei olisi isäksi. Kukaanhan meistä ei ole täydellinen. Varmasti olisi jotain vikaa löytynyt, jos olisin etsimällä etsinyt. Oli mulla siinä takana semmonen viiden vuoden väljähtynyt suhde. Siihen en ainakaan olisi alkanut vauvaa pukata.

Musta osoittaa vahvaa tukea ja kiintymystä, että puoliso haluaa lähteä kanssasi mukaan synnytyskoettelemukseen. Vrt. Seal & Klum. Olet AP todella onnekas että olet löytänyt puolisoksesi miehen, joka on noin sujut sinun ja tilanteesi kanssa.