Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Nykyään ei saisi kysyä, onko jollakulla lapsia - pitäisi kysyä, keitä hänen perheeseensä kuuluu
17.05.2021 |
https://www.is.fi/viihde/art-2000007966228.html
"– Ethän kysy keneltäkään, onko hänellä lapsia, milloin hänelle tulee lapsia tai miksi hänellä ei ole lapsia. Kysy mieluummin, keitä hänen perheeseensä kuuluu. Tällöin vastaaja saa itse määritellä perheensä kokoonpanon ilman ennakko-oletuksia, Jokikunnas kirjoittaa."
Saanko sanoa, että mielestäni tämä on aivan määrättömästi huonompi ajatus? Kelatkaa, kun joku ventovieras jossain kutsuilla nojautuu puoleenne itseensä tyytyväisen tiedostava hymy huulillaan ja kysyy "Keitä SUN perheesees muuten kuuluu?" Itselle taitaisi ainakin taitaisi puskea tuskanhiki pintaan, kun pitäisi siinä kevyessä smalltalk-tilanteessa yhtäkkiä ryhtyä kelaamaan läpi kaikki mahdolliset väkivaltaiset tai perheensä hylänneet isät, jotka kyllä verisiteiden puolesta kuuluvat perheeseen mutta tunnepuolelta eivät, kuolleet rakastetut ja sukulaiset, joiden menetys saattaa yhä olla varsin tuskallinen aihe, keskeneräiset avioerot ja ex-puolisot ja tuoreet seurustelukumppanit (missä vaiheessa sellainen alkaa kuulua perheeseen?) ja uuslapset ja ties mitkä muut. Onko ihan pikkuisen tungetteleva kysymys heittää jossain kahvipöytäkeskustelussa tuiki tuntemattomalle? Et todellakaan voi tietää, mitä tulet kiskoneeksi esiin.
Parhaassa tapauksessahan on niin, ettei ihmisellä ole kerrassaan minkäänlaista perhettä, ei edes niitä kavereita, jotka Ellenin mukaan voivat myöskin kuulua perheeseen. Siinä onkin sitten mahtavaa sopertaa "e-ei mulla oikeestaan oo ketään". Tämän jälkeen juhlatunnelma taatusti onkin katossa.
Jos sen sijaan kysyt minulta vain, että onko minulla lapsia, voin vastata yksinkertaisesti "kyllä" tai "ei". Sen jälkeen kohtelias ihminen tietenkin jättää asian sikseen eikä rupea ällistelemään "ai mitäää, miks ei????"
Millä maailman logiikalla tämä on näistä kahdesta se hienotunteisempi vaihtoehto?
Kommentit (42)
Samaa mieltä.
Olen todella huonosta lapsuuskodista, välit poikki vanhempiin (joista toinen lapsenhakkaaja narsisti) ja tämä narsisti on valehdellut minusta sukulaisille ja kääntänyt koko suvun mua vastaan.
Mulla ei ole ketään. Ja asia on arka, alkaisin varmaan itkemään jos joku tivaisi lapsuuden perheestäni tai suvustani tietoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleisesti ottaen perheestä ei pitäisi kenenkään ventovieraan udella yhtikäs mitään.
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä.
Olen todella huonosta lapsuuskodista, välit poikki vanhempiin (joista toinen lapsenhakkaaja narsisti) ja tämä narsisti on valehdellut minusta sukulaisille ja kääntänyt koko suvun mua vastaan.
Mulla ei ole ketään. Ja asia on arka, alkaisin varmaan itkemään jos joku tivaisi lapsuuden perheestäni tai suvustani tietoja.
No just näin.
Kaikki alapeukuttelevat vihaisesti, koska mielipiteeni eroaa siitä mikä nykyään on muodikasta, mutta kyllä se vaan on niin että tuo on todella henkilökohtainen kysymys heittää jonkun silmille takavasemmalta - paljon henkilökohtaisempi kuin sellainen, mihin voi vastata vain kyllä tai ei.
Halaus muuten sinulle. <3 Toivon että löydät vielä ympärillesi juuri sellaisen kokoonpanon kuin haluatkin.
Siis jos joku kysyy, ketä perheeseesi kuuluu, niin miksi koet tarvetta avautua kaikesta mahdollisesta? Minusta tuo on hyvä kysymys. En itse ota nokkiini myöskään, jos kysytään onko minulla lapsia tai onko minulla puolisoa, tilanteesta sitten riippuu, minkä verran koen tarpeelliseksi avata.
Mutta jos minulta kysyttäisiin small talk -tilanteessa ketä perheeseeni kuuluu, niin vastaisin että puoliso ja nykyisin aivan ihana koira (ja siitä voisin puhua vaikka kuinka pitkään)- On minulla lapsikin mutta hän ei ole asunut kotona enää yli 10 vuoteen, joten miksi minä hänestä puhuisin?
Vierailija kirjoitti:
Yleisesti ottaen perheestä ei pitäisi kenenkään ventovieraan udella yhtikäs mitään.
No olen tavallaan samaa mieltä, mutta toisaalta, jos tälle linjalle lähdetään, niin kohtahan me ei voida keskustella enää mistään. Nykyäänhän ihmiseltä ei saisi enää kysyä sitäkään, että mistä hän on kotoisin, ei saa kysyä perheestä, ei saa olettaa sukupuolta.... Tämähän johtaa ennen pitkää siihen että yhdessä ollessammekin istumme vain turvat tukossa, kyräilemme toisiamme hiljaa ja pelkäämme että joku pahastuu. Siksi pidän itse parhaana vaihtoehtona yksinkertaisia kysymyksiä joihin vastatessaan voi itse valita kuinka syvästi haluaa lähteä aihetta avaamaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä tuo Ellen kuvaa vain omaa kipeää asiaansa, lapsettomuutta, mutta hänellä on kuitenkin aviopuoliso, jota monilla ei ole.
Itse voisin vastata lapsikysymykseen, mutta perhekysymykseen en vastaisi. Harvempi perhe on enää ydinperhe ja kenellekään muulle ei kuulu, kuka lapsista on oma, kuka adoptoitu ja kuka on kenenkin biologinen vanhempi.
Vierailija kirjoitti:
Siis jos joku kysyy, ketä perheeseesi kuuluu, niin miksi koet tarvetta avautua kaikesta mahdollisesta? Minusta tuo on hyvä kysymys. En itse ota nokkiini myöskään, jos kysytään onko minulla lapsia tai onko minulla puolisoa, tilanteesta sitten riippuu, minkä verran koen tarpeelliseksi avata.
Mutta jos minulta kysyttäisiin small talk -tilanteessa ketä perheeseeni kuuluu, niin vastaisin että puoliso ja nykyisin aivan ihana koira (ja siitä voisin puhua vaikka kuinka pitkään)- On minulla lapsikin mutta hän ei ole asunut kotona enää yli 10 vuoteen, joten miksi minä hänestä puhuisin?
Sinulla voi olla yksinkertainen perhekuvio, mutta monilla ei ole. Monella ei ole puolisoa. On vain niitä epämääräisiä sukulaisia, joihin suhteet voivat olla mitä ovat. Kiva siinä sitten ryhtyä filosofoimaan, että kuka mun perheeseeni kuuluukaan ja millä ansioilla.
Minusta on muuten myös erikoista että et pidä lastasi perheeseesi kuuluvana vain siksi ettei asu enää kotona. Kukin toki tavallaan, mutta itse ajattelen ihan toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis jos joku kysyy, ketä perheeseesi kuuluu, niin miksi koet tarvetta avautua kaikesta mahdollisesta? Minusta tuo on hyvä kysymys. En itse ota nokkiini myöskään, jos kysytään onko minulla lapsia tai onko minulla puolisoa, tilanteesta sitten riippuu, minkä verran koen tarpeelliseksi avata.
Mutta jos minulta kysyttäisiin small talk -tilanteessa ketä perheeseeni kuuluu, niin vastaisin että puoliso ja nykyisin aivan ihana koira (ja siitä voisin puhua vaikka kuinka pitkään)- On minulla lapsikin mutta hän ei ole asunut kotona enää yli 10 vuoteen, joten miksi minä hänestä puhuisin?
Sinulla voi olla yksinkertainen perhekuvio, mutta monilla ei ole. Monella ei ole puolisoa. On vain niitä epämääräisiä sukulaisia, joihin suhteet voivat olla mitä ovat. Kiva siinä sitten ryhtyä filosofoimaan, että kuka mun perheeseeni kuuluukaan ja millä ansioilla.
Minusta on muuten myös erikoista että et pidä lastasi perheeseesi kuuluvana vain siksi ettei asu enää kotona. Kukin toki tavallaan, mutta itse ajattelen ihan toisin.
Eli olisit heti osannut vastata. Pitääkö jonkun oikeasti filosofoida kysymystä, ketä hänen perheeseensä kuuluu?
Ja mitä lapseen tulee niin minusta hän kuuluu perheeseeni ihan yhtä vähän kuin vanhempani. Hänellähän on oma perheensä eikä hänkään taatusti laske minua perheeseensä kuuluvaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis jos joku kysyy, ketä perheeseesi kuuluu, niin miksi koet tarvetta avautua kaikesta mahdollisesta? Minusta tuo on hyvä kysymys. En itse ota nokkiini myöskään, jos kysytään onko minulla lapsia tai onko minulla puolisoa, tilanteesta sitten riippuu, minkä verran koen tarpeelliseksi avata.
Mutta jos minulta kysyttäisiin small talk -tilanteessa ketä perheeseeni kuuluu, niin vastaisin että puoliso ja nykyisin aivan ihana koira (ja siitä voisin puhua vaikka kuinka pitkään)- On minulla lapsikin mutta hän ei ole asunut kotona enää yli 10 vuoteen, joten miksi minä hänestä puhuisin?
Sinulla voi olla yksinkertainen perhekuvio, mutta monilla ei ole. Monella ei ole puolisoa. On vain niitä epämääräisiä sukulaisia, joihin suhteet voivat olla mitä ovat. Kiva siinä sitten ryhtyä filosofoimaan, että kuka mun perheeseeni kuuluukaan ja millä ansioilla.
Minusta on muuten myös erikoista että et pidä lastasi perheeseesi kuuluvana vain siksi ettei asu enää kotona. Kukin toki tavallaan, mutta itse ajattelen ihan toisin.
Eli olisit heti osannut vastata. Pitääkö jonkun oikeasti filosofoida kysymystä, ketä hänen perheeseensä kuuluu?
Ja mitä lapseen tulee niin minusta hän kuuluu perheeseeni ihan yhtä vähän kuin vanhempani. Hänellähän on oma perheensä eikä hänkään taatusti laske minua perheeseensä kuuluvaksi.
Lisään vielä, että minulle perhe = saman katon alla asuvat läheisessä suhteessa toisiinsa olevat ihmiset. Jos meillä olisi vuokralainen saman katon alla, niin tietenkään hän ei olisi perhettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleisesti ottaen perheestä ei pitäisi kenenkään ventovieraan udella yhtikäs mitään.
No olen tavallaan samaa mieltä, mutta toisaalta, jos tälle linjalle lähdetään, niin kohtahan me ei voida keskustella enää mistään. Nykyäänhän ihmiseltä ei saisi enää kysyä sitäkään, että mistä hän on kotoisin, ei saa kysyä perheestä, ei saa olettaa sukupuolta.... Tämähän johtaa ennen pitkää siihen että yhdessä ollessammekin istumme vain turvat tukossa, kyräilemme toisiamme hiljaa ja pelkäämme että joku pahastuu. Siksi pidän itse parhaana vaihtoehtona yksinkertaisia kysymyksiä joihin vastatessaan voi itse valita kuinka syvästi haluaa lähteä aihetta avaamaan.
Ap
Tämä on kuitenkin vähän eri luokan kysymys kuin esim. mistä on kotoisin. Tässähän kysytään yhdessä kysymyksessä sekä siviilisääty että lapset eli ihmisen kaikkein arimmat asiat. Samalla voi paljastua seksuaalinen suuntautuminen ja miten lapset ovat saaneet alkunsa. Tämä kysymys on aivan Red flag-luokkaa oleva kysymys. Kai nyt jokainen osaa rajata tällaiset keskustelut pois small talkista. Tämän tason kysymyksistä keskustellaan vain luottamuksellisesti.
Eikä tämä kysymys ole tietenkään taaskaan ongelma niille, joilla on ydinperhe.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis jos joku kysyy, ketä perheeseesi kuuluu, niin miksi koet tarvetta avautua kaikesta mahdollisesta? Minusta tuo on hyvä kysymys. En itse ota nokkiini myöskään, jos kysytään onko minulla lapsia tai onko minulla puolisoa, tilanteesta sitten riippuu, minkä verran koen tarpeelliseksi avata.
Mutta jos minulta kysyttäisiin small talk -tilanteessa ketä perheeseeni kuuluu, niin vastaisin että puoliso ja nykyisin aivan ihana koira (ja siitä voisin puhua vaikka kuinka pitkään)- On minulla lapsikin mutta hän ei ole asunut kotona enää yli 10 vuoteen, joten miksi minä hänestä puhuisin?
Sinulla voi olla yksinkertainen perhekuvio, mutta monilla ei ole. Monella ei ole puolisoa. On vain niitä epämääräisiä sukulaisia, joihin suhteet voivat olla mitä ovat. Kiva siinä sitten ryhtyä filosofoimaan, että kuka mun perheeseeni kuuluukaan ja millä ansioilla.
Minusta on muuten myös erikoista että et pidä lastasi perheeseesi kuuluvana vain siksi ettei asu enää kotona. Kukin toki tavallaan, mutta itse ajattelen ihan toisin.
Eli olisit heti osannut vastata. Pitääkö jonkun oikeasti filosofoida kysymystä, ketä hänen perheeseensä kuuluu?
Ja mitä lapseen tulee niin minusta hän kuuluu perheeseeni ihan yhtä vähän kuin vanhempani. Hänellähän on oma perheensä eikä hänkään taatusti laske minua perheeseensä kuuluvaksi.
Mistä kohtaa päättelit, että olisin osannut heti vastata? En todellakaan olisi. En vieläkään osaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kai nyt jokainen osaa rajata tällaiset keskustelut pois small talkista. Tämän tason kysymyksistä keskustellaan vain luottamuksellisesti.
No ei selvästikään osaa, kun nyt on tiedostavat käyneet Ilta-Sanomissa asti mainostamassa, että näin tulee kysyä.
"Asun yksin, entä itse?"
Kas noin, hirvittävän monimutkainen ongelma ratkaistu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Asun yksin, entä itse?"
Kas noin, hirvittävän monimutkainen ongelma ratkaistu.
No tuohan on ratkaisu (kömpelö, mutta olkoon) vain siinä tapauksessa että tosiaankin asut yksin.
Joo, kauheaa.
Voi hirvitys.
Seuraavaksi maa on täynnä homoja ja muslimeja!
Tiedetään kyllä kenen laariin sataa!
Fiksu ihminen ei kysy kumpaakaan. Kyllä siitä kerrotaan yleensä oma-aloitteisesti, jos haluaa. Yleensä kun lapsikysymykseen ei riitä vastaus "ei" vaan alkaa tivaaminen, että miksi ei ja milloin tulee. Keksin miljoona muutakin parempaa juttelun aihetta uuden tuttavuuden kanssa. Jos ei osaa tätä, on sosiaalisissa taidoissa jotain vialla.
Minua alkaa ärsyttää näiden erityisherkkien lapsettomien kanssa vekslailu. Ja kyllä, olen itse tahattomasti lapseton. Lapsettomuuteni on oma suruni. En odota, että muu maailma alkaisi elää minun suruani. Olenko sitten "väärällä tavalla lapseton", kun en tunne kateutta tai katkeruutta, vihaa tai muita tunteita lapsellisia tai raskaana olevia kohtaan? Olen aidosti iloinen ja onnellinen heidän elämäntilanteestaan.
Olin monta kertaa raskaana ja ehdin jopa kertoa kavereille pisimmälle menneestä raskeudesta, ennen kuin sekin meni kesken. Osa lapsettomista kavereista tekivät suuren numeron siitä, etteivät onnitelleet minua ja paheksuivat sitä, että olin kertonut heille raskaudesta. Olimme kaikki olleet samassa lapsettomuusveneessä. Siihen loppui se ystävyys ja voin vain kuvitella, että iloitsivat meidän keskenmenosta.
Eli, kysy mitä haluat minulta. Onko minulla lapsia? Miksi minulla ei ole lapsia? Olenko ajatellut hankkia niitä? Onko minulla perhettä? Vastaan niin rehellisesti kuin osaan.
Muuten on parempi olla tuppisuu jos säästä ei halua puhua .
Vierailija kirjoitti:
Muuten on parempi olla tuppisuu jos säästä ei halua puhua .
Saman havainnut. Kannattaa vaan tuijotella niitä omia varpaitaan ja pitää turpansa kiinni. Toki siitäkin joku loukkaantuu.
Alue: Aihe vapaa
Haha, mietin ihan samaa kun tuon artikkelin luin. Välillä tässä ylenmääräisessä tiedostavuudessa menee hommat niin solmuun että tarkoitus kääntyy jo itseään vastaan.