Lue keskustelun säännöt.
Pikkupaikkojen tuijotus kulttuuri
17.05.2021 |
Jäädään toisen kodin eteen tuijottamaan ihan surutta ja ei edes tervehditä. Toljotetaan vaan suu auki ihan pariskunta oli tämä joka kyttäsi.
Kommentit (41)
Ulkomaanmatka ja lentokentällä hakeutuminen sille portille, josta lähtee lento Helsinkiin. Kulttuurishokki: nuhjaisiin ja samalla äärimmäisen käytännöllisiin vaatteisiin pukeutuneita murahtelevia ja pälyileviä ihmisiä, joista osa tuijottelee kuin lehmä uutta veräjää. Toki iso osa on ihan fiksujakin, mutta keskimäärin on enemmän tuijottelijoita sillä Suomeen lähtevällä lennolla kuin muuten on kohdannut kyseisessä maassa koko loman aikana. Tuo on se suurin syy, miksi kotiinpaluu alkaa hieman vtuttaa, vaikka muuten olisikin jo valmis taas palaamaan arkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko ap kirjoittanut puolet kommenteista, kun pilkkuvirheet ovat samanlaisia?
Mietin ihan samaa.
Täällä on joku yhdyssanoja osaamaton ollut innokkaana tänään muutenkin, ks. muut aloitukset.
Mistä tiedät, että tuijottavat, jos et itse tuijota takaisin?
Yhden kerran vai monta? Jos näkivät jonkun linnun tai harvinaisen ötökön. En ymmärrä miten joku jäisi vaan toljottamaan sisälle? Jos taas niin tosiaan oli, niin sitten lie MT-pulmaa ja sille kohauttaakin itse kyllä olkia enkä lähtisi sekaantumaan.
Tuppukylästä päivää. Ehkä on ihan asiallista antaa vastakommentti, jotta ymmärrettäisiin paremmin toisiamme. En itse tuijottele muita ihmisiä tai heidän pihojaan, mutta meidänkin kylillä puolet asukkaista on niin jumalaaren uteliaita. Jos pyörätiellä kävelee uusi ihminen, tottakai sitä sitten spekuloidaan, kenen uusi vaimo se siinä menee. Mietitään missä asuu ja millaista elämää näin muuten viettää. Ei sillä pahaa tarkoiteta (ainakaan useimmiten), vaan halutaan tietää enemmän. Näiden vahtien ansiosta on muuten moni asuntomurto ja ilkivalta selvinnyt, kun vahditaan toistemme omaisuutta ja ollaan kiinnostuttu kotikylän meiningistä. Jos joku hiippailee pusikoissa, tunnin päästä jo tiedetään kyläkaupalla, kuka se oli ja mitä teki. Jos osaa ottaa asian rennosti, tuo tällainen kulttuuri turvallisuudentunteen. Ja itselläni ei ole sellaisia salaisuuksia, joita ei saisi kylillä huhuna kiertää. Antaa kissojen naukua ja kanojen kotkottaa. Mutta ap:n mainitsema pihan kohdalle tuijottamaan pysähtyminen on täälläkin jo törkeyden puolella ja kyllä siitä kyttääjälle mainitaan jos jää kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ulkomaanmatka ja lentokentällä hakeutuminen sille portille, josta lähtee lento Helsinkiin. Kulttuurishokki: nuhjaisiin ja samalla äärimmäisen käytännöllisiin vaatteisiin pukeutuneita murahtelevia ja pälyileviä ihmisiä, joista osa tuijottelee kuin lehmä uutta veräjää. Toki iso osa on ihan fiksujakin, mutta keskimäärin on enemmän tuijottelijoita sillä Suomeen lähtevällä lennolla kuin muuten on kohdannut kyseisessä maassa koko loman aikana. Tuo on se suurin syy, miksi kotiinpaluu alkaa hieman vtuttaa, vaikka muuten olisikin jo valmis taas palaamaan arkeen.
Mene katsomaan Lissaboniin lähtevän lennon porttia, niin näet, mikä kansa on yhtä tyylikäs.
Missään ei ihmiset toljota niin paljon kuin metron portaissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ulkomaanmatka ja lentokentällä hakeutuminen sille portille, josta lähtee lento Helsinkiin. Kulttuurishokki: nuhjaisiin ja samalla äärimmäisen käytännöllisiin vaatteisiin pukeutuneita murahtelevia ja pälyileviä ihmisiä, joista osa tuijottelee kuin lehmä uutta veräjää. Toki iso osa on ihan fiksujakin, mutta keskimäärin on enemmän tuijottelijoita sillä Suomeen lähtevällä lennolla kuin muuten on kohdannut kyseisessä maassa koko loman aikana. Tuo on se suurin syy, miksi kotiinpaluu alkaa hieman vtuttaa, vaikka muuten olisikin jo valmis taas palaamaan arkeen.
Alapeukuttajalle: onko sinusta sitten kiva mennä mukaan siihen kuiskimalla puhuvien tuijottelijoiden joukkoon, joka odottaa pääsyä koneeseen? Sellaisessa tilanteessa tulee hieman epämiellyttävä ja ankea olo. Enkä ole todellakaan ainoa, joka tunnistaa ilmiön. Eri kulttuurien välillä on eroa, ja tässä asiassa Suomi ei pääse loistamaan, vaikka Suomessa onkin paljon muuta positiivista.
En esim. suuremmin välitä Alankomaiden töksäyttelevästä puhetyylistä tai happamista ilmeistä, itäblokin maissa kehnosta palvelukulttuurista tai muutenkaan monien eurooppalaisten kansojen vakavailmeisestä käytöksestä verrattuna esim. amerikkalaisiin, jotka ovat yleensä hyväntuulisia. Pariisissakin on paljon hapannaamoja. Kaikenlainen negatiivinen käytös on vain huono asia, kansasta riippumatta.
Tuppukylässä kasvaneella äidilläni on tapana vahdata "monttu auki" ja usein vielä osoittelee ihan sormella että "katto ny totaki". Kieltämättä hieman kiusallista, kun jopa tuppukylässä fyysinen sormella osoittelu on jo hieman outoa käytöstä.
Henkilö itse on toiminut opettajana ja on omasta mielestään normaalia sivistyneempi :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajatellaanpa näin. Itse olisit massasta vähän näkyvä tai erilaisempi yksilö. Menet sinne ihanien normaalien yksilöiden sekaan, sulla on tunne että joku tuijottaa.
Ja ystäväsi huomaavat saman. Tiedät varsin hyvin että se johtunee ulkomuodostasi ja erilaisuudesta vaatetus ei vastaa nykyajan ihailua tai sitä mitä suurin osa pukee päälleen.
Yrität kaikesta tuijottelusta huolimatta hoitaa omat pakolliset asiat normaalisti. Koska ei ole vaihtoehtoja. Kaikkien on käytävä asioilla ihmisten ilmoilla, ihan kaikkea ei saa tilattua neljän seinän sisälle kotiin, josssa saisi olla turvassa kyyläämiseltä.
Sitten alkaa paniikki ja ahdistus käymään niin suureksi ettet kykene enää oman kunnan kauppaan tai muutenkaan ihmisten ilmoille.
Siitäkin sitten vedetään johtopäätöksiä että onko hänellä mielenterveysongelmia kun ei näy ollenkaan. Kyllä , kyllä on. Voin sanoa ihan suoraan että tuo ahdistaa ja vältän liikkumasta paikoissa joissa tiedän että saan taas ihailevia katseita.
En tiedä millä sen saa loppumaan muutakin muuttamalla todella eripaikkaan. Sekään kun ei aina ole vaihtoehto eikä siihen liity sen kummempia syitä.
Maalla käytetään vielä runsaasti vanhan mallisia psykoosilääkkeitä, todennäköisesti ovat Leponexin vaikutuksen alaisina liikkeellä. Se saa liikkeet hidastumaan ja kuolan valumaan suunpielistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja olen luonteeltani vahva mutta rajansa se on kiusaamisellakin. Tätä tekee kyllä ihan kaikenikäiset ja kokoiset, isokokoiset ehkä hoikka vähemmän.
Koska lihavuus on sairaus eikä lihava ole terve.
Pointti on se että jos näet mielestäsi jotain outoa, erilaista, mitä vaan, muista se että kyllä hän (toljotuksen kohde) sen aistii. Yleensä jos ei ole mitään vammaa mikä estää reagoimasta ympäröivään maailmaan, itselläni ei ole joten kyllä huomaan sen.
Vaikka haluan olla välittämättä siitä ja menen vaan eteenpäin vaikka mistä. Senkus sitten kyyläävät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ulkomaanmatka ja lentokentällä hakeutuminen sille portille, josta lähtee lento Helsinkiin. Kulttuurishokki: nuhjaisiin ja samalla äärimmäisen käytännöllisiin vaatteisiin pukeutuneita murahtelevia ja pälyileviä ihmisiä, joista osa tuijottelee kuin lehmä uutta veräjää. Toki iso osa on ihan fiksujakin, mutta keskimäärin on enemmän tuijottelijoita sillä Suomeen lähtevällä lennolla kuin muuten on kohdannut kyseisessä maassa koko loman aikana. Tuo on se suurin syy, miksi kotiinpaluu alkaa hieman vtuttaa, vaikka muuten olisikin jo valmis taas palaamaan arkeen.
Alapeukuttajalle: onko sinusta sitten kiva mennä mukaan siihen kuiskimalla puhuvien tuijottelijoiden joukkoon, joka odottaa pääsyä koneeseen? Sellaisessa tilanteessa tulee hieman epämiellyttävä ja ankea olo. Enkä ole todellakaan ainoa, joka tunnistaa ilmiön. Eri kulttuurien välillä on eroa, ja tässä asiassa Suomi ei pääse loistamaan, vaikka Suomessa onkin paljon muuta positiivista.
En esim. suuremmin välitä Alankomaiden töksäyttelevästä puhetyylistä tai happamista ilmeistä, itäblokin maissa kehnosta palvelukulttuurista tai muutenkaan monien eurooppalaisten kansojen vakavailmeisestä käytöksestä verrattuna esim. amerikkalaisiin, jotka ovat yleensä hyväntuulisia. Pariisissakin on paljon hapannaamoja. Kaikenlainen negatiivinen käytös on vain huono asia, kansasta riippumatta.
Ehkä tykkäät feikistä ja pinnallisesta ystävällisyydestä sekä kulisseista tai käyttäydyt itse hölmösti. Minä olen saanut aina hyvin ystävällistä palvelua mainitsemissasi paikoissa, vain Yhdysvaltojen päälleliimattu ystävällisyys on tökkinyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En peräänny kiusaajiani vaan menen heitä kohti. Taistelua he haluavat ja sen myös saa. Täältä vastataan takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Ajatellaanpa näin. Itse olisit massasta vähän näkyvä tai erilaisempi yksilö. Menet sinne ihanien normaalien yksilöiden sekaan, sulla on tunne että joku tuijottaa.
Ja ystäväsi huomaavat saman. Tiedät varsin hyvin että se johtunee ulkomuodostasi ja erilaisuudesta vaatetus ei vastaa nykyajan ihailua tai sitä mitä suurin osa pukee päälleen.
Yrität kaikesta tuijottelusta huolimatta hoitaa omat pakolliset asiat normaalisti. Koska ei ole vaihtoehtoja. Kaikkien on käytävä asioilla ihmisten ilmoilla, ihan kaikkea ei saa tilattua neljän seinän sisälle kotiin, josssa saisi olla turvassa kyyläämiseltä.
Sitten alkaa paniikki ja ahdistus käymään niin suureksi ettet kykene enää oman kunnan kauppaan tai muutenkaan ihmisten ilmoille.
Siitäkin sitten vedetään johtopäätöksiä että onko hänellä mielenterveysongelmia kun ei näy ollenkaan. Kyllä , kyllä on. Voin sanoa ihan suoraan että tuo ahdistaa ja vältän liikkumasta paikoissa joissa tiedän että saan taas ihailevia katseita.
En tiedä millä sen saa loppumaan muutakin muuttamalla todella eripaikkaan. Sekään kun ei aina ole vaihtoehto eikä siihen liity sen kummempia syitä.
Mitäs jos hakisit kaupasta sellaiset vaatteet kuin muillakin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ulkomaanmatka ja lentokentällä hakeutuminen sille portille, josta lähtee lento Helsinkiin. Kulttuurishokki: nuhjaisiin ja samalla äärimmäisen käytännöllisiin vaatteisiin pukeutuneita murahtelevia ja pälyileviä ihmisiä, joista osa tuijottelee kuin lehmä uutta veräjää. Toki iso osa on ihan fiksujakin, mutta keskimäärin on enemmän tuijottelijoita sillä Suomeen lähtevällä lennolla kuin muuten on kohdannut kyseisessä maassa koko loman aikana. Tuo on se suurin syy, miksi kotiinpaluu alkaa hieman vtuttaa, vaikka muuten olisikin jo valmis taas palaamaan arkeen.
Alapeukuttajalle: onko sinusta sitten kiva mennä mukaan siihen kuiskimalla puhuvien tuijottelijoiden joukkoon, joka odottaa pääsyä koneeseen? Sellaisessa tilanteessa tulee hieman epämiellyttävä ja ankea olo. Enkä ole todellakaan ainoa, joka tunnistaa ilmiön. Eri kulttuurien välillä on eroa, ja tässä asiassa Suomi ei pääse loistamaan, vaikka Suomessa onkin paljon muuta positiivista.
En esim. suuremmin välitä Alankomaiden töksäyttelevästä puhetyylistä tai happamista ilmeistä, itäblokin maissa kehnosta palvelukulttuurista tai muutenkaan monien eurooppalaisten kansojen vakavailmeisestä käytöksestä verrattuna esim. amerikkalaisiin, jotka ovat yleensä hyväntuulisia. Pariisissakin on paljon hapannaamoja. Kaikenlainen negatiivinen käytös on vain huono asia, kansasta riippumatta.
Ehkä tykkäät feikistä ja pinnallisesta ystävällisyydestä sekä kulisseista tai käyttäydyt itse hölmösti. Minä olen saanut aina hyvin ystävällistä palvelua mainitsemissasi paikoissa, vain Yhdysvaltojen päälleliimattu ystävällisyys on tökkinyt.
Olen saanut yleensä ystävällistä/ok-tasoista palvelua, mutta esim. Amsterdamin lentokentällä yhdessä myyntipisteessä myyjä ei katsonut juuri ketään asiakasta silmiin ja saattoi ehkä osaa tervehtiä mumisten. Sellainen jää mieleen. Pariisissa yleensä näyttävät hapanta naamaa monestikin kaupoissa, vaikka tervehtivät kyllä. Sitten jos juttelee enemmän, muuttuvat ystävällisemmiksi yleensä.
Pidän kyllä selkeästi ystävällisestä käytöksestä ja siitä voi jäädä koko loppupäiväksi hyvä mieli, joten arvostan ystävällisyytta suuresti. USA:ssa on aidostikin kohteliaita enemmän kuin muualla, vaikka toki osa verää roolia. Mutta on se roolinvetäminenkin kivempaa kuin joku katseen välttely + mykkyys tai korkeintaan mumina, näin ääritapauksina.
Vierailija kirjoitti:
En peräänny kiusaajiani vaan menen heitä kohti. Taistelua he haluavat ja sen myös saa. Täältä vastataan takaisin.
Mitä tuo käytännössä tarkoittaa? Tuijotatko takaisin tuijottelijaa vai mitä tarkoitat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ulkomaanmatka ja lentokentällä hakeutuminen sille portille, josta lähtee lento Helsinkiin. Kulttuurishokki: nuhjaisiin ja samalla äärimmäisen käytännöllisiin vaatteisiin pukeutuneita murahtelevia ja pälyileviä ihmisiä, joista osa tuijottelee kuin lehmä uutta veräjää. Toki iso osa on ihan fiksujakin, mutta keskimäärin on enemmän tuijottelijoita sillä Suomeen lähtevällä lennolla kuin muuten on kohdannut kyseisessä maassa koko loman aikana. Tuo on se suurin syy, miksi kotiinpaluu alkaa hieman vtuttaa, vaikka muuten olisikin jo valmis taas palaamaan arkeen.
Alapeukuttajalle: onko sinusta sitten kiva mennä mukaan siihen kuiskimalla puhuvien tuijottelijoiden joukkoon, joka odottaa pääsyä koneeseen? Sellaisessa tilanteessa tulee hieman epämiellyttävä ja ankea olo. Enkä ole todellakaan ainoa, joka tunnistaa ilmiön. Eri kulttuurien välillä on eroa, ja tässä asiassa Suomi ei pääse loistamaan, vaikka Suomessa onkin paljon muuta positiivista.
En esim. suuremmin välitä Alankomaiden töksäyttelevästä puhetyylistä tai happamista ilmeistä, itäblokin maissa kehnosta palvelukulttuurista tai muutenkaan monien eurooppalaisten kansojen vakavailmeisestä käytöksestä verrattuna esim. amerikkalaisiin, jotka ovat yleensä hyväntuulisia. Pariisissakin on paljon hapannaamoja. Kaikenlainen negatiivinen käytös on vain huono asia, kansasta riippumatta.
Ehkä tykkäät feikistä ja pinnallisesta ystävällisyydestä sekä kulisseista tai käyttäydyt itse hölmösti. Minä olen saanut aina hyvin ystävällistä palvelua mainitsemissasi paikoissa, vain Yhdysvaltojen päälleliimattu ystävällisyys on tökkinyt.
Olen saanut yleensä ystävällistä/ok-tasoista palvelua, mutta esim. Amsterdamin lentokentällä yhdessä myyntipisteessä myyjä ei katsonut juuri ketään asiakasta silmiin ja saattoi ehkä osaa tervehtiä mumisten. Sellainen jää mieleen. Pariisissa yleensä näyttävät hapanta naamaa monestikin kaupoissa, vaikka tervehtivät kyllä. Sitten jos juttelee enemmän, muuttuvat ystävällisemmiksi yleensä.
Pidän kyllä selkeästi ystävällisestä käytöksestä ja siitä voi jäädä koko loppupäiväksi hyvä mieli, joten arvostan ystävällisyytta suuresti. USA:ssa on aidostikin kohteliaita enemmän kuin muualla, vaikka toki osa verää roolia. Mutta on se roolinvetäminenkin kivempaa kuin joku katseen välttely + mykkyys tai korkeintaan mumina, näin ääritapauksina.
Ihanne on siis ystävällinen ja luonteva käytös, ei tuo lentokenttäesimerkin umpimielinen katseen välttely ja mykkyys, eikä toisaalta myöskään estoton tuijotuskaan, jopa suu auki. Mutta maailma ei ole täydellinen paikka ja jokainen päivä on uusi päivä elämän koulussa (ei siis vitsaillussa "elämäm koulussa", vaan siinä, jota aivan kaikki käyvät).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ulkomaanmatka ja lentokentällä hakeutuminen sille portille, josta lähtee lento Helsinkiin. Kulttuurishokki: nuhjaisiin ja samalla äärimmäisen käytännöllisiin vaatteisiin pukeutuneita murahtelevia ja pälyileviä ihmisiä, joista osa tuijottelee kuin lehmä uutta veräjää. Toki iso osa on ihan fiksujakin, mutta keskimäärin on enemmän tuijottelijoita sillä Suomeen lähtevällä lennolla kuin muuten on kohdannut kyseisessä maassa koko loman aikana. Tuo on se suurin syy, miksi kotiinpaluu alkaa hieman vtuttaa, vaikka muuten olisikin jo valmis taas palaamaan arkeen.
Alapeukuttajalle: onko sinusta sitten kiva mennä mukaan siihen kuiskimalla puhuvien tuijottelijoiden joukkoon, joka odottaa pääsyä koneeseen? Sellaisessa tilanteessa tulee hieman epämiellyttävä ja ankea olo. Enkä ole todellakaan ainoa, joka tunnistaa ilmiön. Eri kulttuurien välillä on eroa, ja tässä asiassa Suomi ei pääse loistamaan, vaikka Suomessa onkin paljon muuta positiivista.
En esim. suuremmin välitä Alankomaiden töksäyttelevästä puhetyylistä tai happamista ilmeistä, itäblokin maissa kehnosta palvelukulttuurista tai muutenkaan monien eurooppalaisten kansojen vakavailmeisestä käytöksestä verrattuna esim. amerikkalaisiin, jotka ovat yleensä hyväntuulisia. Pariisissakin on paljon hapannaamoja. Kaikenlainen negatiivinen käytös on vain huono asia, kansasta riippumatta.
Ehkä tykkäät feikistä ja pinnallisesta ystävällisyydestä sekä kulisseista tai käyttäydyt itse hölmösti. Minä olen saanut aina hyvin ystävällistä palvelua mainitsemissasi paikoissa, vain Yhdysvaltojen päälleliimattu ystävällisyys on tökkinyt.
Olen saanut yleensä ystävällistä/ok-tasoista palvelua, mutta esim. Amsterdamin lentokentällä yhdessä myyntipisteessä myyjä ei katsonut juuri ketään asiakasta silmiin ja saattoi ehkä osaa tervehtiä mumisten. Sellainen jää mieleen. Pariisissa yleensä näyttävät hapanta naamaa monestikin kaupoissa, vaikka tervehtivät kyllä. Sitten jos juttelee enemmän, muuttuvat ystävällisemmiksi yleensä.
Pidän kyllä selkeästi ystävällisestä käytöksestä ja siitä voi jäädä koko loppupäiväksi hyvä mieli, joten arvostan ystävällisyytta suuresti. USA:ssa on aidostikin kohteliaita enemmän kuin muualla, vaikka toki osa verää roolia. Mutta on se roolinvetäminenkin kivempaa kuin joku katseen välttely + mykkyys tai korkeintaan mumina, näin ääritapauksina.
Ihanne on siis ystävällinen ja luonteva käytös, ei tuo lentokenttäesimerkin umpimielinen katseen välttely ja mykkyys, eikä toisaalta myöskään estoton tuijotuskaan, jopa suu auki. Mutta maailma ei ole täydellinen paikka ja jokainen päivä on uusi päivä elämän koulussa (ei siis vitsaillussa "elämäm koulussa", vaan siinä, jota aivan kaikki käyvät).
Ihan off topicina, mutta haluaisiko alapeukuttaja, että häntä palveltaisiin kassalla siten, ettei myyjä katso silmiin ja mumisee tervehdyksen tai ei sano mitään? Tai haluaisiko hän joutua jonkun jäätävän tuijottelun kohteeksi?
Joskus tulee sellainen olo, että jonkun hermoparantolan ihmiset kirjoittelevat täällä. Sen verran erikoisia kommentteja ja peukutuksia tulee. Ei normaalissa maailmassa eletä tuollaisilla "säännöillä" tai ainakin elämä on hyvin epämiellyttävää, jos huonosta käytöksestä tehdään joku hyve.
Mietin ihan samaa.