Miten ihmeessä ennen on selvitty?
Miten ne äidit ennen selvisivät lapsilaumojensa kanssa. Minunkin mummo pyöräytti aikoinaan tusinan verran lapsia, jäi leskeksi kun pienin oli vielä vauva. Ei ollut lapsilisiä,ei kertakäyttövaippoja eikä purkkiruokia. Ei ollut edes pyykinpesukonetta. Ja ainoa tulo on tullut parista lehmänkantturasta. Itse en voisi millään kuvitella että selviäisin tuollaisesta edes nykyajan mukavuuksien aikana. On ne esiäidit olleet melkoisia sankareita.
Kommentit (8)
Samaa miettinyt monesti mummia kuunnellessa, ja jos perheessä mies olikin niin ei taatusti osallistunut kotitöihin tai lastenhoitoon. Käsittämätöntä että ovat jaksaneet! Toivottavasti saavat jokainen nauttia mahdollisimman mukavasta ja vaivattomasta vanhuudesta.
Yhteisö auttaa paljon. Eikä tuolloin lapsilla tarvinnut olla kolmea harrastusta per ipana, kaikkia mahdollisia harrastusvälineitä, viimeisen muodin mukaisia leluja ja vaatteita, tietokoneita jne.
Tuollaisesta lapsilaumasta löytyy myös jo sen verran isompia että osaavat tehdä kotitöitä ja hoitaa pienempiään, ei tuohon aikaan ollut tapana että vanhemmat palvelevat lapsiaan jotka vain lojuvat tietokoneen, pleikkarin ja tv:n ääressä tai harrastavat kehittäviä juttuja. Silloin lapset harrastivat pikkusisarusten hoitoa, ruoanlaittoa, marjojen poimintaa, kasvimaan kitkemistä, siivoamista ja pyykinpesua.
Oli yleensä isovanhemmat samassa pihapiirissä asumassa, joten lapsille oli hoitajia, ja lapset ovat saaneet kasvaa siinä sivussa. Silloin ei vouhkattu harrastuksista, virikkeistä ja ajan antamisesta lapsille. Ei tiedetty eikä osattu pelätä traumoja joita lapsille saattoi aiheutua yms. Silloin elettiin pitkälle omavaraistaloudessa: riitti kun saatiin kaavittua ruoka perheelle. Harva oli korviaan myöten veloissa. Myöskään hygieniantaso ei ollut nykyisenlainen: vaatteita ei vaihdettu päivittäin, eikä tupaa puunattu jatkuvasti.
Kunnioitan syvästi vanhempia ihmisiä, mutta kuten mummoni kerran sanoi: jokaisessa ajassa vanhemmilla on omat taakkansa ja painolastinsa. Nykyään moni asia on erilailla kuin ennen, mutta ei välttämättä elämä ole sen helpompaa.
Jokatapauksessa: pyykkiä pestiin kerran kuussa naisporukassa. Saunottiin samana päivänä. Jokaisella oli oma puulusikka joka nuoltiin puhtaaksi. Samassa kämpässä asui anoppi ja piika. Vanhimmat lapset osallistuivat tietenkin hommiin. Imuria ei ollut ja lattiat pestiin silloin tällöin.
Kaupunkilaisilla taas oli kotiapulaiset.
Maailmanmeno oli silloin niin erilaista, ettei mitenkään voi verrata! Nykyisin jo 12 lapsen hampaidenpesuihin menis puoli tuntia, jos neuvolan ohjeita noudattais.
Ei ollut terveyskeskusta eikä lääkkeitä, he asuivat pienenpienessä mökissä jossa ei mitään mukavuuksia.
12 lapsesta kuoli kolmen vuoden sisään seitsemän.
sisarustensa ruuanlaitosta seitsemän vanhana. Kun vanhemmat tekivät rintamamiestilan raskaita töitä ja mummo hoiti siinä sivussa vauvaikäistä( milloin isäni ei hoitanut) isäni oli vastuussa pikkuveljistään, joita oli vuoden välein. Reilua? Olihan se hyvä hoitoapu, joo.
Nykyään monet perheet ovat melkoisen yksin perheen- ja taloudenhoidon kanssa. Ennen oli fyysistä työtä aamusta iltaan, mutta piiat, kotiapulaiset, anopit, miniät ja lapset pienestä pitäen osallistuivat. Nyt käydään päivät usein stressaavassa palkkatyössä ja hoidetaan lapset ja kotityöt iltaisin ja viikonloppuisin. Toisaalta myös lapsen asema on muuttunut. Ennen oli tavallista, että hyvinkin pienet lapset jätettiin yksin taloon sisälle kun vanhemmat menivät navettaan /muihin töihin. Nykyään jos jättäisi vauvan yksin kehtoonsa aamu- ja iltalypsyn ja navetan siivouksen ajaksi niin saisi varmaan syytteen.
Ennen selvittiin, koska oli pakko ja paremmasta ei tiedetty. Se, että nykyäideillä on jotain helpotusta työtaakkansa, ei ole mitenkään pois esiäideiltä- kaikki kehittyy.