Kontrollinhaluinen etävanhempi

Nyt on valtava nuorisotyöttömyys. Löydät varmasti jonkun vastuuntuntoisen nuoren hoitamaan nuo kuljetukset väliaikaisesti.

Niin ja tuohon helpoimmalla pääsemiseen on pakko todeta, että ei sekään ole helppoa, että tietoisesti alistun exän tahtoon, kunnes lapsi on 18-vuotias. Exälläni on oikeus elää täyttä elämää, miksi minulla ei olisi?

Mielestäni lapsellamme on myös oikeus nähdä, millainen on tasapainoinen perhe. Ex ja minä emme onnistuneet luomaan tasapainoista perhettä yhdessä, mutta ex voi tehdä sen tahollaan, kuten minäkin.

Minun tapauksessani perheeseen syntyy uusi lapsi. Esikoinen odottaa pikkusisarusta valtavalla innolla! Hänen riemunsa on minulle merkki siitä, että lapsi on tervetullut.

Exän vastustuksesta ja mielipahasta huolimatta lapsemme ansaitsee onnellisen perheen. Sellaista me emme yhdessä voineet lapselle tarjota, mutta voimme tarjota lapselle kaksi onnellista perhettä.

Minä kunnioitan esikoistani ja hänen molempia perheitään. Myös sitä isän puoleista. Toivon isälle kaikkea hyvää, toivon hänen kumppanilleen kaikkea hyvää. Hypin ilosta, kun exä kertoi uudesta suhteestaan ja olin onnellinen, kun he muuttivat yhteen. Hymyilen, kun tiedän, että hänellä menee hyvin.

En ole koskaan saanut exältä mitään hyväksyntää omalle onnelleni. En silti halua olla häntä kohtaan katkera, vaan edelleen innostun kaikesta hyvästä, mitä hänelle tapahtuu.

Haluan kuitenkin nauttia myös kaikesta siitä hyvästä, mitä elämä minulle suo. Ei se ole exältä pois, että minulle syntyy lapsi.

Tämän takia en anna exän pilata tulevaa vauvavuotta, vaan vaadin häntä joustamaan sen pienen hetken, kun se on järkevää ja tarpeellista.

Koska niin minä tekisin, jos tilanne olisi toisin päin. Olen tehnytkin. Ja teen jatkossakin. Jos hän ei kykene vastavuoroisuuteen oma-aloitteisesti, minä pakotan. Mutta aion jatkossakin joustaa häntä kohtaan, silloin kun se on lapsemme edun mukaista.

Koska lapsemme ansaitsee sellaisen äidin. Ansaitsisi myös sellaisen isän, mutta sitä en voi hänelle suoda.

Ap

Käyttäjä39179 kirjoitti:

Kuljetusmatka ei ilmeisesti ole ihan lyhyt. Voisit kysyä apua lastenvalvojalta, mitä tehdä tilanteessa, kun et pystykään noudattamaan sopimusta. Raskaus on kuitenkin poikkeustila, joka päättyy alle vuodessa. Vuoden päästä tilanne on jo toinen, ja voit ottaa vauvan turvakaukalossa mukaan kuskaamaan isosisarusta. Kesä on tulossa, joten ehkä kesällä onnistuu pidempi pätkä?

Lapsi myös kasvaa koko ajan, joten viiden vuoden päästä hän voi jo kulkea bussilla. Tsemppiä!

Lastenvalvojan kanta oli selkeä. Raskaus on poikkeustila ja perusteltu syy jättää kuljetukset väliin. Samoin synnytys ja vauva-aika. Läheiset eivät ole velvollisia kuljettamaan puolestani.

Joten lastenvalvojan mukaan ainoa ratkaisu on muuttaa sopimusta tai jättää tapaamiset väliin.

Matka on tosiaan niin pitkä, että nuorempaa ei voi ottaa mukaan ihan heti. Ja taksi tulisi niin kalliiksi, että ei mitään järkeä.

Eli käytännössä voisin ilmoittaa exälle, että hae ja palauta lapsi tai et tapaa häntä seuraavaan 1,5 vuoteen. Tästä ei todennäköisesti seuraisi minulle mitään sanktioita, koska sopimus on tilanteeseen nähden kohtuuton.

Mutta tapanani ei ole heittäytyä mustavalkoiseksi, hankalaksi, eikä ilkeäksi. Yritän löytää ratkaisuja.

Ehdotin, että tapaamisiin ei tehtäisi muutoksia, mutta kuljetusjärjestelyistä poikettaisiin kunnes pystyn taas osallistumaan. Ei käynyt.

Ehdotin, että etä tapaa lasta kerran kuussa, jolloin minun on jo paljon helpompaa järjestää kuljettaminen. Olisi varaa vaikka siihen taksiin, elarit suurin piirtein kattaa yhden taksimatkan kuukaudessa.

Tapaaminen olisi niin pitkä, että käytännössä etä saisi enemmän aikaa lapsen kanssa, kuin nykyjärjestelyllä. Tämäkään ei käy. Koska etä ei halua muutoksia. Vaikka tämä ei vaikuttaisi edes hänen työhönsä.

Sanotaan, että hän on vaikka merimies. Ei ole, mutta leikitään nyt, että näin on. Maissa 2 viikkoa ja merillä 2 viikkoa. Ei pysty olla lähi, mutta pystyy viettää pitkän yhtenäisen ajanjakson lapsen kanssa. Nyt tapaa lasta pienissä pätkissä tuon vapaajakson aikana, vaikka sen voisi korvata yhdellä pitkällä tapaamisella.

Lapsikin on jo niin iso, ettei tarvitse pyöriä ns esisijaisen hoitajan luona joka välissä, toisin kuin silloin vuosia sitten, kun nykyinen sopimus laadittiin.

Sopimus on ajalta, kun olin kotiäiti, ja lapsi oli tottunut siihen, että olen läsnä 247, kun taas isi katoaa välillä päiväkausiksi, mutta palaa aina takaisin.

Ei ollut järkeä eron myötä jakaa vanhemmuutta 50/50, koska taapero ei ollut tottunut olemaan pitkiä aikoja erossa minusta. Nyt tilanne on toinen, mutta etä haluaa edelleen pitää kiinni siitä, että tapaamiset ovat lyhyitä, ja niitä on paljon.

Ei käy se, että hoitaa kuljetukset, jos haluaa monta lyhyttä tapaamista. Eikä se, että kuljetetaan edelleen puoliksi, mutta vähennetään tapaamisten määrää, korvataan kuitenkin tapaamisen pituudella ja hänen edukseen.

Ei käy tämä, ei sitten millään. Koska itse olen nimeni paperiin kirjoittanut ja sopimusta on noudatettava.

(Mutta siitä pitää toki poiketa hänen edukseen aina kun hän niin toivoo.)

Jätä tunteet pois asiasta, niin näet, että sopimus on pätevä, jos ei sitä muuteta. Kaikki tuo lapsen oikeus nähdä onnellinen perhe yms. On ihan diipadaapaa, eikä liity asiaan mitenkään.

Jos et pysty hoitamaan sopimuksen velvoitteita itse, etsit keinon hoitaa kuljetukset toisin. Et todellakaan voi vain jättää lasta kuljettamatta. Lisäksi tuskin katsotaan kuukausia kohtuulliseksi ajaksi poiketa sopimuksesta, kun perheessänne on kaksi ajo- ja lapsenhoitokykyistä aikuista.

Vierailija kirjoitti:

Niin ja tuohon helpoimmalla pääsemiseen on pakko todeta, että ei sekään ole helppoa, että tietoisesti alistun exän tahtoon, kunnes lapsi on 18-vuotias. Exälläni on oikeus elää täyttä elämää, miksi minulla ei olisi?

Mielestäni lapsellamme on myös oikeus nähdä, millainen on tasapainoinen perhe. Ex ja minä emme onnistuneet luomaan tasapainoista perhettä yhdessä, mutta ex voi tehdä sen tahollaan, kuten minäkin.

Minun tapauksessani perheeseen syntyy uusi lapsi. Esikoinen odottaa pikkusisarusta valtavalla innolla! Hänen riemunsa on minulle merkki siitä, että lapsi on tervetullut.

Exän vastustuksesta ja mielipahasta huolimatta lapsemme ansaitsee onnellisen perheen. Sellaista me emme yhdessä voineet lapselle tarjota, mutta voimme tarjota lapselle kaksi onnellista perhettä.

Minä kunnioitan esikoistani ja hänen molempia perheitään. Myös sitä isän puoleista. Toivon isälle kaikkea hyvää, toivon hänen kumppanilleen kaikkea hyvää. Hypin ilosta, kun exä kertoi uudesta suhteestaan ja olin onnellinen, kun he muuttivat yhteen. Hymyilen, kun tiedän, että hänellä menee hyvin.

En ole koskaan saanut exältä mitään hyväksyntää omalle onnelleni. En silti halua olla häntä kohtaan katkera, vaan edelleen innostun kaikesta hyvästä, mitä hänelle tapahtuu.

Haluan kuitenkin nauttia myös kaikesta siitä hyvästä, mitä elämä minulle suo. Ei se ole exältä pois, että minulle syntyy lapsi.

Tämän takia en anna exän pilata tulevaa vauvavuotta, vaan vaadin häntä joustamaan sen pienen hetken, kun se on järkevää ja tarpeellista.

Koska niin minä tekisin, jos tilanne olisi toisin päin. Olen tehnytkin. Ja teen jatkossakin. Jos hän ei kykene vastavuoroisuuteen oma-aloitteisesti, minä pakotan. Mutta aion jatkossakin joustaa häntä kohtaan, silloin kun se on lapsemme edun mukaista.

Koska lapsemme ansaitsee sellaisen äidin. Ansaitsisi myös sellaisen isän, mutta sitä en voi hänelle suoda.

Ap

Missä ihmeen haavemaailmassa elät? Millä sinä vaadit, millä pakotat? Kuvitteletko, että maailma muuttuu sen mukaan, mitä sinä haluat? Jos eksäsi on päättänyt olla sinua kohtaan joustamaton kuin seinä, se asia ei muutu, vaikka sinä kiertyisit mille mutkille. Siinä ei sinun haluamiset paljon paina.

Muutenkin ihan hurahtanut kirjoitus. Ensin mies oli väkivaltainen ja pelottava, hän uhkaili, sinä pelkäsit oikeustaistelua ja miehen vievän lapsen. Nyt hän onkin vuoden isä ja melkoinen sankaripuoliso.

Summa summarum, mitään ongelmaa ei siis ole, sopikaa kuljetuksista hyvässä hengessä keskenänne. Tämä aloitus oli väärä hälytys.