Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Siskon varjossa

Vierailija
16.05.2021 |

Olemme jo aikuisi, mutta minulla on sisko, jonka varjoon jään aina. Jo teininä kaikki pojat kiinnostuivat siskostani. Myös ne joista itse olin kiinnostunut. Myöhemmin tämä toistuu siinä että myös miesystäväni ja tämän kaverit selvästi viehättyvät siskostani ja muuttuvat ihan erilaiseksi tämän seurassa porukalla ollessamme. Ja alan väkisin miettimään että miehenikin varmasti olisi mielummin siskoni kanssa niin kuin kaikki muutkin pojat/miehet elämäni aikana. Ei ole kiva huomata miten oma mieskin yrittää tehdä vaikutusta siskooni ja minä seuraan sivussa kuin olisin ilmaa.

Jopa oma äitini tuntuu haluavan viettää enemmän aikaa siskoni kuin minun kanssani. Hän kyläilee useammin siskon luona, pitää enemmän yhteyttä ja kolmestaan ollessamme jään usein ulkopuoliseksi. Sisko ja äiti päättävät mitä teemme ja minne menemme ja milloin. Jään taas sivusta seuraajaksi. Onko kellään kokemusta vastaavasta ja miten olette toimineet? Varmaan pitäisi lopettaa vertailu ja kasvattaa itseluottamusta, mutta vaikka olen ihan tyytyväinen itseeni niin väkisin se kolahtaa näissä tilanteissa, joissa huomaa jäävänsä sivusta seuraajaksi,kun kaikki hakeutuvat siskon seuraan.

Kommentit (23)

Vierailija
21/23 |
18.05.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Up

Vierailija
22/23 |
18.05.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Onko muilla vastaavia kokemuksia? Ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/23 |
21.05.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Tunnistan tuosta itseni ja pari vuotta vanhemman sisareni. Hänellä oli jo 13-vuotiaasta aina poikaystävä, siis aina. Hän ei ole koskaan ollut yksin, ei edes silloin kun hänen avioliittonsa kariutu, hänelle "ilmestyi" heti paikalla miesystäviä (sekä suomalaisia että ulkolaisia).

Itselläni on ollut suuria vaikeuksia löytää ketään, olen nyt keski-ikäinen ja aviomiehen löysin reilusti 30+ vuotiaana. Sitä ennen oli ollut kaksi (2) vähän vakavampaa seurustelua, mutta ei edes yhdessä asumista.

Siskollani on aina ollut laajahko ystäväpiiri, ja hän on aina päättänyt tekemisistä ja menemisistä. Minua ei siihen piiriin huolittu lainkaan, vaikken niin paljon nuorempi ole, ettenkö iän puolesta olisi sopinut. Pienellä paikkakunnalla olisi ollut kiva mennä vähän yhdessäkin. Mutta hän sanoi ihan suoraan ettei huoli minua. Ei voi änkeytyä mukaan kun joukon johtaja hylkii. Tuskinpa niillä muilla tytöillä olisi minua vastaan ollut m

 

Vanha viestiketju, mutta tuli heti mieleen älykkyys ja läheisriippuvuus. Olette eri älykkyystasoilla varustettu, olet selvästi älykkäämpi ja kiltempi. Eihän kukaan voi hyppiä kukasta kukkaan, jos oikea rakkaus on kyseessä. Voi olla myös kyse läheisriippuvuudesta, ettei pärjää yksin, pitää aina olla joku jota käyttää hyväkseen.