Lue keskustelun säännöt.
Olen jotenkin niin ärsyyntynyt ystävääni
16.05.2021 |
Muutama vuosi sitten kun hän erosi miehestään, meidän välit tiivistyi todella paljon. Pidimme paljon yhteyttä, ihan päivittäin monta kertaa. Soiteltiin ja viestiteltiin. Hän kertoi minulle kaikki ilot ja surut, vuodatti pieleen menneet mieskuvionsa. Kuuntelin aina myös hänen surua siitä, kuinka hän oli huonosti kohdeltu varatun miehen taholta, jonka kanssa hänellä oli jonkinlainen suhde varmaan kahden vuoden ajan. Olen itse lähivanhempi lapselleni, lapsi käy vain joka toinen viikonloppu isällään, joten oma arkeni on ollut eroni jälkeen todella kuormittavaa ei pelkästään lapsen takia vaan omien opintojen ja oman sairastelun takia. Silti minulla on aina riittänyt aikaa ystäväni kuunteluun. Ystävälläni ei ole lapsia.
Nyt ystäväni on alkanut seurustella ja meidän yhteydenpito oikeastaan väheni heti tämän seurustelusuhteen jälkeen roimasti. Eikä siinä mitään, ymmärrän sen täysin, että näin käy. Mutta ärsyttää ystäväni asenne todella paljon. Ensinnäkin hän on kääntänyt asetelman ihan valheelliseksi.
Hän korostaa koko ajan sitä, kuinka hän on ollut minun tukena ja yrittänyt kuunnella. Niin hän onkin - minulla on ollut viime aikoina todella raskasta. Mutta hän on tuntunut täysin unohtaneen sen, että minä olin aina se, joka hänen miesvuodatuksensa ja-itkunsa kuunteli. Ja niitä kuvioita riitti. Järjestin hänelle aikaa oman kiireisen arkeni keskeltä.
Minulla oli viime viikolla eräs tärkeä päivä elämässäni ja olisin toivonut, että ystäväni olisi se jotenkin noteeranut (meillä on ollut tapana muistaa toistemme tärkeät jutut ja tapahtumat). Hän kuitenkin ohitti asian täysin ja vasta muutama päivän jälkeen hän kyseli yhden lauseen mittaisella viestillä asiasta vähän kuin ohimennen - siitä siis huomasi, että häntä ei voisi vähempää kiinnostaa. Loukkaannuin tästä, ja kerroin asiasta suoraan. Hän vastasi lyhyellä ja tylyllä viestillä ja vetosi taas kiireisiinsä ja toki korosti sitä, että "hän on yrittänyt olla tukenani".
Tuntuu jotenkin pahalta, että itse olen aina järjestänyt hänelle kuormittavassa ja kiireisessä elämässäni aikaa ja kuunnellut häntä. Nyt kun minä kaipaan häntä, hän ei toimikaan samoin. Tuntuu jopa siltä, että hän yrittää pelata minut pois elämästään.
Olo on jotenkin hyväksikäytetty. Ystäväni otti minuun yhteyttä eronsa jälkeen ja sen myötä meistä tuli tosi läheiset. Hän lähetteli minulle viestejä monta kertaa päivässä joka käänteestään. Nyt kun hän on alkanut seurustelemaan, hän ei ilmeisesti enää tarvitsekaan minua.
Tiedän kyllä, että ystävyys ei pysy aina samanlaisena. Mutta tässä meidän tilanteessa on sellaisia epämiellyttäviä ja epäreiluja asioita, joita on vaikea sietää.
Kommentit (22)
Vierailija kirjoitti:
Olet ovimatto, jota ihmiset käyttävät omiin tarpeisiinsa. kannattaisiko tehdä asialle jotain?
Onko toisten tukena oleminen ovimattona olemista? On oudoksi tämä elämä mennyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No eikös tuo ole ihan selvä kuvio: "ystäväsi" otti sinuun yhteyttä kun erosi. Nyt ei tarvitse sinua enää.
Älä jaksa kitistä. Mene elämässä eteen päin. Vai oletko taas toimittaja keräämässä "lukijoiden kokemuksia"?
Vierailija kirjoitti:
Älä jaksa kitistä. Mene elämässä eteen päin. Vai oletko taas toimittaja keräämässä "lukijoiden kokemuksia"?
Oon pahoillani, ettet ole saanut myötätuntoa elämässäsi ja sinusta on siksi tullut noin ilkeä.
Olet ihan oikeutetusti loukkaantunut, itsekin olisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän uo varatun miehen kanssa lymyäminen kerro ihan tarpeeksi
Älä noteeraa häntä enää ja siirry elämässä eteenpäin. Kokemuksesta sanon että teet itsellesi karhunpalveluksen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystäväsi selvästi käytti sinua lähinnä hyväkseen ja kun ei tarvitse enää ilmaista terapeuttia, sinulla ei ole enää arvoa hänelle.
Minulle kävi vähän samalla tavalla eräässä pitkässä ystävyyssuhteessa. Ystäväni eli aika pitkään onnettomassa parisuhteessa ja sain usein kuunnella ja tukea häntä. Itse olen ollut koko ajan tasaisessa ja hyvässä parisuhteessa, joten en kiinnittänyt juurikaan huomiota siihen, että puhuimme todella harvoin mitään minun asioistani. Ajattelin kai myös, että en halua puhua omasta hyvästä parisuhteestani, koska se voisi tuntua hänestä pahalta.
Sitten ystäväni erosi ja meni nopeasti uusiin naimisiin. Hänellä ja uudella miehellä oli avioliiton alussa kuitenkin paha parisuhdekriisi miehen pahoista töppäilyistä johtuen, ja taas sain kuunnella hänen murheitaan ja ystävyytemme tiivistyi.
Nyt kun parisuhdekriisi on ohi, ja ystävä elää tasaista hyvää arkea miehensä kanssa ehkä ensimmäistä kertaa elämässään, hänestä ei ole kuulunut mitään eikä hän ole vastannut viesteihini.
Nyt jälkikäteen ymmärrän, että kyseessä ei ollut aito ystävyys.
Vierailija kirjoitti:
Älä noteeraa häntä enää ja siirry elämässä eteenpäin. Kokemuksesta sanon että teet itsellesi karhunpalveluksen
Siis tekee karhunpalveluksen jos ottaa vielä ystäväänsä yhteyttä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä on näitä naisia, jotka eivät tarvitse parisuhteessa ystäviä. Sitten sinkkuaikoina vaan, jotta löydetään taas se uusi puoliso.
Älkää käyttäkö ystäviä terapeuttina, älkää myöskään toimiko ystävän terapeuttina. Se ei pääty hyvin. Jos ihminen tarvitsee pidemmän aikaa jatkuvasti vain kuuntelijaa, hän tarvitsee oikeaa terapiaa. Läheinen ei voi toimia terapeuttina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älkää käyttäkö ystäviä terapeuttina, älkää myöskään toimiko ystävän terapeuttina. Se ei pääty hyvin. Jos ihminen tarvitsee pidemmän aikaa jatkuvasti vain kuuntelijaa, hän tarvitsee oikeaa terapiaa. Läheinen ei voi toimia terapeuttina.
Oon miettinyt missä menee ystävän ja terapeutin raja. Kuitenkin mielestäni jossain määrin voi myös ystävien juttuja kuunnella
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää käyttäkö ystäviä terapeuttina, älkää myöskään toimiko ystävän terapeuttina. Se ei pääty hyvin. Jos ihminen tarvitsee pidemmän aikaa jatkuvasti vain kuuntelijaa, hän tarvitsee oikeaa terapiaa. Läheinen ei voi toimia terapeuttina.
Oon miettinyt missä menee ystävän ja terapeutin raja. Kuitenkin mielestäni jossain määrin voi myös ystävien juttuja kuunnella
Tietenkin normaalissa ystävyyssuhteessa kuunnellaan jonkun verran toisen asioita. Ap:n tapauksessa kumpikin osapuoli kokee kuuntelevansa ja olevansa tukena vain toiselle. Silloin vaatimukset kuuntelemiseen ja tuen tarjoamiseen ystävyydessä ovat menneet aivan liiallisuuksiin.
Been there, done that. Lopeta kaikki psykiatriset palvelut ihmissuhteissa. Äläkä kerro omista murheistasi, koska niitä voi aina käyttää lyömäaseena sinua vastaan. Johan sinunkin varatun kanssa häsännyt kaverisi syyllisti sinua että olet omista asioistasi kertonut.
Vierailija kirjoitti:
Been there, done that. Lopeta kaikki psykiatriset palvelut ihmissuhteissa. Äläkä kerro omista murheistasi, koska niitä voi aina käyttää lyömäaseena sinua vastaan. Johan sinunkin varatun kanssa häsännyt kaverisi syyllisti sinua että olet omista asioistasi kertonut.
Jos toisen ongelmia käyttää lyömäaseena kertoo se enemmänkin siitä joka niitä käyttää kuin siitä, jolla jotain ongelmia on. Kieroa touhua, joka varmasti jossain vaiheessa kostautuu.
Vierailija kirjoitti:
No eikös tuo ole ihan selvä kuvio: "ystäväsi" otti sinuun yhteyttä kun erosi. Nyt ei tarvitse sinua enää.
Itse ainakin tein noin yhdelle kaverille sinkkuna. Kaipasin vain tarpeeksi hullua bileseuraa. Sain mitä halusin. Lopettaisin yhteydenpidon jos olisin sinä.
Olen varmaan tuon ystävän kaltainen tyyppi, jos katsotaan ulkoista käytöstä.
Kuitenkin vain OLETATTE toisen käyttäytymisen syyn.
Itsellä yhteydenpidon vähenemiseen liittyi paljon muutakin. Esim .kaverini oli itse passiivinen eikä kertonut asioitaan, joten kai siksi minun jutut valtasi tilaa vaikka kaikissa muissa suhteissa olin se hiljaisempi. Kaverini myös oli kiinnostunut draamasta muiden elämässä. Kun yhteydenpito loppui, minulla oli niihin aikoihin muita isoja muutoksia elämässä, läheisen sairastuminen, töissä oli vaikeuksia ja otin loparit. Ei vain ollut voimia tai tilaa alkaa selvittää kaverisuhdetta jossa kaveri alkoi yhtäkkiä syyllistää kun en ehtinyt nähdä.
Halusin tuoda toisen näkökulman tähän, ei me kaikki tahallaan käytetty ja tahallaan hylätty kun ollaan kultamussukkamme kainalossa. Ihmisten elämässä vaan voi olla muutakin kuin teidän pyhä ystävyytenne.
Vierailija kirjoitti:
Älkää käyttäkö ystäviä terapeuttina, älkää myöskään toimiko ystävän terapeuttina. Se ei pääty hyvin. Jos ihminen tarvitsee pidemmän aikaa jatkuvasti vain kuuntelijaa, hän tarvitsee oikeaa terapiaa. Läheinen ei voi toimia terapeuttina.
Jatkuva ongelmien kuunteleminen on yllättävän kuormittavaa. Siksi on hyvä, että nykyään on koulutettuja ihmisiä, jotka tekevät sitä työkseen.
Hyvä ystävä on sellainen, jolle voi kertoa ongelmansa, mutta se riittää, että kertoo niistä kerran. Ystävältä ei voi vaatia, että hän kuuntelee yhä uudelleen samat asiat tuoreimmilla tapahtumilla päivitettyinä.
Nykyään on nettikin, jonne voi anonyymisti kirjoittaa ongelmistaan, kuten ap. on tehnyt.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Olet ovimatto, jota ihmiset käyttävät omiin tarpeisiinsa. kannattaisiko tehdä asialle jotain?