Lue keskustelun säännöt.
Mies ilmoitti että olen muuttunut äitihahmoksi hänelle. Tarvitsen neuvoja!
16.05.2021 |
Eli seksielämä on tökkinyt jo pitkään, olemme olleet yhdessä 7.5v. Olemme n. 35vuotiaita. Viimeisen kahden vuoden aikana mies ei ole halunnut seksiä kuin enää hyvin harvoin. Pisimmillään tauko oli 4kk, en koskaan saanut selitystä asiaan. Nyt tahti on noin kerran kuukaudessa (sekin kuulemma velvollisuudesta, että en lähtisi) tuo tieto jo mursi sydämeni. Mutta olen rakkauden takia pysynyt suhteessa silti.
Olen paljon miettinyt eroa, mutta aina perunut sen ja uskonut parempaan. Lapsia ei ole eikä edes suunnitelmissa. Nyt olen taas katsonut asuntoja ja löysinkin, mutta jälleen huomaan miten paljon pelottaa ajatus erosta. Miehelle olen ajatuksista myös puhunut, hän ei haluaisi erota. Mitä ihmettä mä teen? Nopeasti pitäisi päättää, tai menetän jälleen kivan asunnon jonka löysin. Rakkautta ja huomioimista meillä on, vaikka onhan seksin puute vaikuttanut paljon senkin vähenemiseen. Lisäksi olemme parhaita ystäviä.
Otin taas eilen asian puheeksi, ja mies sanoi ihan rekellisesti että olen hänen silmissään muuttunut äiti hahmoksi??? Ja ettei äidin kanssa halua harrastaa seksiä. Tuli täysin shokkina, tämän 7vuoden aikana käytökseni ei ole muuttunut mitenkään, ei myöskään ulkonäköni, pidän huolta itsestäni jne.
En pysty käsittämään mitä ihmettä miehen päässä liikkuu. Itsetunto ja naisellisuus on jo muutaman vuoden ollut murskana koska mieheni ei halua minua. Muuten kyllä tykkää olla seurassani ja tehdä asioita yhdessä, sanoo joka päivä rakastavansa jne. Toista naista ei ole syytä epäillä, käy vain töissä ja kotona, ja yhteisessä harrastuksessamme. Netissä roikkuu kyllä paljon, ja on entinen nettiporno addikti. Mutta siitä ei kuulemma ole kyse... Kysyn asiasta nätisti ja mies sanoi ettei koskaan katso pornoa eikä koskaan hoitele itse itseään. Mihinkään terapiaankaan ei suostu lähtemään. Tarvitsen apua ja neuvoja! Masennun ja ahdistun päivä päivältä enemmän, itken päivittäin. Vieressäni on ihminen jota Rakastan ja haluan, mutta miten kestää ajatus olla miehen mielessä joku äitihahmo. Kiitos jo etukäteen.
Kommentit (147)
Vierailija kirjoitti:
Teet liian paljon hänen puolestaan. Anna miehen olla ja tehdä omat virheensä. Älä pakkaa lounasta mukaan, tarkista että miehellä on vaatteet valmiina työpäivää varten, selittele miehen puolesta mitään jos mokaa. Anna toisen olla aikuinen mies ja hoitaa ensin omat asiansa ja sitten olemaan mies sinulle, huolehtimalla sinusta. Mieheltä menee kaikki itsekunnioitus jos hän on naisen huollettavana.
Tähän on nyt pakko kommentoida, että mies pitää kyllä itse huolta lounaastaan ja mitä pukee aamuisin päälle. Mulla ei ole mitään tekemistä niiden suhteen. Eikä edes kuulu mulle missä vaatteissa lähtee töihin. Kotitöitä pitäisi yrittää jaksaa enemmän, sen myönnän, vaikka aika hyvin toimii, toinen pitää huolta enemmän esim. imuroinnista, toinen pyykinpesusta jne. En myöskään lässytä miehelleni niinkuin lapselle. En mitenkään löydä punaista lankaa, mitä on muuttunut reilussa vuodessa? Kun ei mitään.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis kertokaa minulle millainen on äitihahmo? Liian huolehtivainen? Puhuu kuin lapselle? Miksi se on huono juttu?
Tätä ihmettelen itsekin. Kommentoin ylemmäs että tyttöystäväni ei koskaan esimerkiksi tee ruokaa, tai ole kiinnostunut onko mulla eväitä vai ei ole. Sitä ei kiinnosta. Hän ei halua tehdä ruokaa koskaan ja asiasta ei saa edes puhua. Ihmettelin itsekin mikä tässä tekee naisesta äitihahmon? Saan tosiaan sentään seksiä, mutta mitään välittämistä tai huolehtimista en saa. Jos saisin niin arvostaisin sitä enkä ajattelisi kumppaniani äitinä vaan välittävänä ja huolehtivana ihmisenä. Niinkuin naiset usein tuppaa olemaan. Pelkkää plussaa.
Millainen sinun äitisi oli, kun asuit kotona? Muistutti, kyseli, uteli, määräili, kertoi mitä mieltä sinä olet asioista, paheksui, kun teit niin-näin-tai noin, annosteli ruuan lautaselle, kielsi syömästä karkkia, kohteli kuten teiniä kohdellaan. Minusta on kummallista, että joku ei tajua, millaista on elää äidin kanssa verrattuna siihen millaista on päättää itse asioistaan. Aikuinen ihminen tukehtuu henkisesti, jos suhteessa ei voi olla tasavertainen aikuinen toisen rinnalla.
En saanut ap:n kirjoituksesta kuvaa että annostelisi ruokaa, kieltäisi karkkeja jne. Oma äitini on perus huolehtiva nainen, isäni perus huolehtiva mies. Pitkä ja hyvä suhde jossa molemmat huolehtivat toistensa hyvinvoinnista. Ja jopa kyselevät joka päivä miten päivä on mennyt, joskus riitoja jostain tekemättömistä asioista. Mutta ei ne toisiaan äidiksi tai isäksi kutsuneet. Ainakaan en koskaan kuullut sellaista. Mielestäni heillä on täysin normaali ja hyvä parisuhde. Ehkä siksi toivoisin että tyttöystäväni osoittaisi jotain kiinnostusta vaikka edes ruuanlaittoa joskus. Tai kyselisi miten päiväni on mennyt.
Vaikuttaa kyseessä olevan mies, joka haluaa elämäänsä jännitystä. Miestä pitäisi pitää varpaillaan koko ajan omasta asemastaan ja tehdä hänet epävarmaksi siitä tuleeko kohta joku toinen mies ja nappaa sinut. Mies pitää sinua liian itsestäänselvänä.
Toinen asia sitten on, että haluatko tällaisen kissa-hiiri-leikkiä parisuhteeseen.
Mun ex sanoi aika yllättäen kun takana oli ollut jo 10 vuotta hyvää yhdessäoloa että tunnun kuin siskolta eikä siksi himoa eikä romanttisia tunteita enää ole.
No pari kk myöhemmin painostettuna joutui tunnustamaan että on pidempään jo pitänyt yllä nettisuhdetta, pari kertaa tavannutkin sen naisen. Päätin ottaa eron.
Vierailija kirjoitti:
Mun ex sanoi aika yllättäen kun takana oli ollut jo 10 vuotta hyvää yhdessäoloa että tunnun kuin siskolta eikä siksi himoa eikä romanttisia tunteita enää ole.
No pari kk myöhemmin painostettuna joutui tunnustamaan että on pidempään jo pitänyt yllä nettisuhdetta, pari kertaa tavannutkin sen naisen. Päätin ottaa eron.
Olen pahoillani. Tällaisia asioita alkaa itsekin välillä pelkäämään. Kovasti voimia.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun ex sanoi aika yllättäen kun takana oli ollut jo 10 vuotta hyvää yhdessäoloa että tunnun kuin siskolta eikä siksi himoa eikä romanttisia tunteita enää ole.
No pari kk myöhemmin painostettuna joutui tunnustamaan että on pidempään jo pitänyt yllä nettisuhdetta, pari kertaa tavannutkin sen naisen. Päätin ottaa eron.
Miten suhteenne muuten meni jos saa udella? Oliko huomioimista muuten, rakkautta..? Miten sait tiedon painostettuna?
Ap
Eli intohimo on kadonnut suhteesta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis kertokaa minulle millainen on äitihahmo? Liian huolehtivainen? Puhuu kuin lapselle? Miksi se on huono juttu?
Tätä ihmettelen itsekin. Kommentoin ylemmäs että tyttöystäväni ei koskaan esimerkiksi tee ruokaa, tai ole kiinnostunut onko mulla eväitä vai ei ole. Sitä ei kiinnosta. Hän ei halua tehdä ruokaa koskaan ja asiasta ei saa edes puhua. Ihmettelin itsekin mikä tässä tekee naisesta äitihahmon? Saan tosiaan sentään seksiä, mutta mitään välittämistä tai huolehtimista en saa. Jos saisin niin arvostaisin sitä enkä ajattelisi kumppaniani äitinä vaan välittävänä ja huolehtivana ihmisenä. Niinkuin naiset usein tuppaa olemaan. Pelkkää plussaa.
Millainen sinun äitisi oli, kun asuit kotona? Muistutti, kyseli, uteli, määräili, kertoi mitä mieltä sinä olet asioista, paheksui, kun teit niin-näin-tai noin, annosteli ruuan lautaselle, kielsi syömästä karkkia, kohteli kuten teiniä kohdellaan. Minusta on kummallista, että joku ei tajua, millaista on elää äidin kanssa verrattuna siihen millaista on päättää itse asioistaan. Aikuinen ihminen tukehtuu henkisesti, jos suhteessa ei voi olla tasavertainen aikuinen toisen rinnalla.
Mun tarina. Mies petti vuosikausia netin välityksellä, jäi kiinni ja lupasi kaiken loppuvan. Se ei loppunut. Seksin lopetti myös. Muutuin ihmiseksi jota en edes itse enää tunnistanut, kyselin, epäilin, syytin. Ja sain kuulla että olen vain vainoharhainen hullu. Menetin itseni ja masennuin pahasti, kyseenalaistin oman vaistoni. Joka lopulta osuikin oikeaan, mies ei missään vaiheessa ollut lopettanut pettämisiään. Joten ehkä joskus on jopa ihan oikea syy alkaa epäillä, kysellä, syyttää. Mutta ennenkaikkea, Ap kuuntele vaistojasi!
Vierailija kirjoitti:
Voittehan te asua eri asunnoissa eroamatta ja katsoa muuttuuko tilanne. Ja lakkaa huolehtimasta miehestä ja heittäydy avuttomaksi, että hän saa pelastaa sinua.
Sellainen mies ei kiihota, jolle pitää esittää avutonta.
Muutenkin on miehen oma ongelma, jos ei kykene suhtautumaan naiseensa aikuisen tavoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ylempänä joku kommentoi itsekkyyden puolesta ja mä oon samaa mieltä hänen kanssaan. Siirrä fokusta enemmän itseesi ja vähennä sen ajattelemista, että mitähän miehesi haluaa. Kommenteistasi päätellen olet yrittänyt monenlaisia keinoja ja mikään ei ole toiminut, eli kyseessä on miehen ongelma, joka hänen on itse ratkaistava, ei sinun.
Tee miehellesi selväksi, että olet valmis auttamaan häntä, jos hän tarvitsee apua ja haluaa keskustella. Sen jälkeen keskity omaan elämääsi ja omiin tekemisiisi. Pohdi mitä haluat ja käyttäydy sen mukaan. Jos hyvin käy, miehesi saa jonkinmoisen herätyksen ja näkee sinut taas naisena. Jos näin ei käy, olet joka tapauksessa tehnyt itsellesi palveluksen sinkkuelämää ajatellen. Ja jos miehesi pyytää sinulta apua, auta, mutta älä tee puolesta.
Vierailija kirjoitti:
Ylempänä joku kommentoi itsekkyyden puolesta ja mä oon samaa mieltä hänen kanssaan. Siirrä fokusta enemmän itseesi ja vähennä sen ajattelemista, että mitähän miehesi haluaa. Kommenteistasi päätellen olet yrittänyt monenlaisia keinoja ja mikään ei ole toiminut, eli kyseessä on miehen ongelma, joka hänen on itse ratkaistava, ei sinun.
Tee miehellesi selväksi, että olet valmis auttamaan häntä, jos hän tarvitsee apua ja haluaa keskustella. Sen jälkeen keskity omaan elämääsi ja omiin tekemisiisi. Pohdi mitä haluat ja käyttäydy sen mukaan. Jos hyvin käy, miehesi saa jonkinmoisen herätyksen ja näkee sinut taas naisena. Jos näin ei käy, olet joka tapauksessa tehnyt itsellesi palveluksen sinkkuelämää ajatellen. Ja jos miehesi pyytää sinulta apua, auta, mutta älä tee puolesta.
Olen lukemattomia kertoja tehnyt selväksi, että olen hänen tukenaan jos esim. se pornoriippuvuus olis palannut takaisin. Jos vaan pystyy sen edes myöntämään.
Tuollaisesta tuen tarjonnasta saan raivoisan vastauksen, että pornoa ei katso koskaan eikä myöskään hoitele itseään koskaan.
Nyt kysyin lähtisikö sitten muuten parisuhdeterapiaan, vastauksena jyrkkä ei.
Saan kukkia, saan huomiota, paitsi että seksi elämän mies on kuolettanut. Ja tosiaan, jostain syystä olen yhtäkkiä joku äitihahmo.
Mitä ihmettä mä teen? Niinkuin kerroin, olen kadottamassa itseni kokonaan kun mietin vaan ihan jatkuvasti missä on vika, mitä voisin tehdä jotta suhteemme voisi olla niinkuin se monta vuotta oli, onnellinen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En lukenut koko ketjua vielä, mutta olemme samanikäisiä ja meidänkin suhde kriisissä. Meillä on ihan aidosti yksi iso syy ongelmiin se, ettei naiseni käyttäydy naisellisesti. Enkä tarkoita sitä että pitäisi jotenkin koko ajan panostaa, esittää ja tälläytyä, vaan sitä että muistaisi oman roolinsa siinä parisuhdedynamiikassa. Hänkään ei haluaisi minun käyttäytyvän lapatossumaisen alistuvasti tai lapsellisesti ja arvostaa kyllä että haluan pysyä miehenä.
Sisaruksellinen tai äidillinen käytös on myrkkyä parisuhteelle. Mutta nyt luen koko ketjun jotta ymmärrän aloittajaa paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylempänä joku kommentoi itsekkyyden puolesta ja mä oon samaa mieltä hänen kanssaan. Siirrä fokusta enemmän itseesi ja vähennä sen ajattelemista, että mitähän miehesi haluaa. Kommenteistasi päätellen olet yrittänyt monenlaisia keinoja ja mikään ei ole toiminut, eli kyseessä on miehen ongelma, joka hänen on itse ratkaistava, ei sinun.
Tee miehellesi selväksi, että olet valmis auttamaan häntä, jos hän tarvitsee apua ja haluaa keskustella. Sen jälkeen keskity omaan elämääsi ja omiin tekemisiisi. Pohdi mitä haluat ja käyttäydy sen mukaan. Jos hyvin käy, miehesi saa jonkinmoisen herätyksen ja näkee sinut taas naisena. Jos näin ei käy, olet joka tapauksessa tehnyt itsellesi palveluksen sinkkuelämää ajatellen. Ja jos miehesi pyytää sinulta apua, auta, mutta älä tee puolesta.
Olen lukemattomia kertoja tehnyt selväksi, että olen hänen tukenaan jos esim. se pornoriippuvuus olis palannut takaisin. Jos vaan pystyy sen edes myöntämään.
Tuollaisesta tuen tarjonnasta saan raivoisan vastauksen, että pornoa ei katso koskaan eikä myöskään hoitele itseään koskaan.
Nyt kysyin lähtisikö sitten muuten parisuhdeterapiaan, vastauksena jyrkkä ei.
Saan kukkia, saan huomiota, paitsi että seksi elämän mies on kuolettanut. Ja tosiaan, jostain syystä olen yhtäkkiä joku äitihahmo.
Mitä ihmettä mä teen? Niinkuin kerroin, olen kadottamassa itseni kokonaan kun mietin vaan ihan jatkuvasti missä on vika, mitä voisin tehdä jotta suhteemme voisi olla niinkuin se monta vuotta oli, onnellinen.
Ap
Nyt nainen reipas niskaote itsestäsi, arvosta itseäsi, lopeta kärsiminen ja lähde. Ansaitset miehen, MIEHEN. Joka ei laita sinua kärsimään päivästä toiseen. Maailma on täynnä halukkaita ja hyviä miehiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En lukenut koko ketjua vielä, mutta olemme samanikäisiä ja meidänkin suhde kriisissä. Meillä on ihan aidosti yksi iso syy ongelmiin se, ettei naiseni käyttäydy naisellisesti. Enkä tarkoita sitä että pitäisi jotenkin koko ajan panostaa, esittää ja tälläytyä, vaan sitä että muistaisi oman roolinsa siinä parisuhdedynamiikassa. Hänkään ei haluaisi minun käyttäytyvän lapatossumaisen alistuvasti tai lapsellisesti ja arvostaa kyllä että haluan pysyä miehenä.
Sisaruksellinen tai äidillinen käytös on myrkkyä parisuhteelle. Mutta nyt luen koko ketjun jotta ymmärrän aloittajaa paremmin.
Kiitos tästä, ja kerro ihmeessä ajatuksistasi jos jaksat kahlata läpi koko viestiketjun.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kiitos tästä, ja kerro ihmeessä ajatuksistasi jos jaksat kahlata läpi koko viestiketjun.
Ap
Surulliselta vaikuttaa tilanteesi ap. Vaikutat naiselta joka ottaa elämän ja suhteen tosissaan, mutta parisuhteessa yhden ihmisen 100 prosenttinen panos ei riitä. Mies pitää sinua itsestäänselvyytenä ja sinä mahdollistat sen.
Olen itsekin sanonut monesti puolisolleni, että nyt jos joku minua ihaileva nainen alkaisi laittaa viestiä minulle, niin sinun käytös muuttuisi heti. Teillä olisi nyt vähän sellainen tilanne että olisi hyvä jos joku mies kosiskelisi sinua, niin näkisit kiinnostaako miestäsi alkuunkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun ex sanoi aika yllättäen kun takana oli ollut jo 10 vuotta hyvää yhdessäoloa että tunnun kuin siskolta eikä siksi himoa eikä romanttisia tunteita enää ole.
No pari kk myöhemmin painostettuna joutui tunnustamaan että on pidempään jo pitänyt yllä nettisuhdetta, pari kertaa tavannutkin sen naisen. Päätin ottaa eron.
Miten suhteenne muuten meni jos saa udella? Oliko huomioimista muuten, rakkautta..? Miten sait tiedon painostettuna?
Ap
Oli yhteiset kiinnostuksenkohteet ja harrastukset, vietettiin paljon aikaa yhdessä, oli huomioimistakin ja ainakin minä rakastin ja luulin että ollaan loppuelämä yhdessä. Sain painostettua tiedon ulos kun kysyin ja kysyin ja kysyin mitä tarkoittaa sillä siskojutulla.
Vierailija kirjoitti:
En lukenut koko ketjua vielä, mutta olemme samanikäisiä ja meidänkin suhde kriisissä. Meillä on ihan aidosti yksi iso syy ongelmiin se, ettei naiseni käyttäydy naisellisesti. Enkä tarkoita sitä että pitäisi jotenkin koko ajan panostaa, esittää ja tälläytyä, vaan sitä että muistaisi oman roolinsa siinä parisuhdedynamiikassa. Hänkään ei haluaisi minun käyttäytyvän lapatossumaisen alistuvasti tai lapsellisesti ja arvostaa kyllä että haluan pysyä miehenä.
Sisaruksellinen tai äidillinen käytös on myrkkyä parisuhteelle. Mutta nyt luen koko ketjun jotta ymmärrän aloittajaa paremmin.
Minkälaista naisesi käyttäytyminen on? Onko kyse pukeutumisesta ja naisellisesta eleistä (tai niiden puutteesta), vai onko hänen persoonansa jotenkin syvemmällä tasolla liian maskuliininen?
Muuta kantaa en näin miehenä ota, kuin sen että miehesi valehtelee että ei edes runkkaa. Ymmärrä se. Sulle valehdellaan.
Sovi ap miehesi kanssa. että asutte kumpikin omassa asunnossanne jonkin aikaa ja katsotte, miltä se
tilanne tuntuu. Sitten näkee, kannattaako palata yhteen.
Millainen sinun äitisi oli, kun asuit kotona? Muistutti, kyseli, uteli, määräili, kertoi mitä mieltä sinä olet asioista, paheksui, kun teit niin-näin-tai noin, annosteli ruuan lautaselle, kielsi syömästä karkkia, kohteli kuten teiniä kohdellaan. Minusta on kummallista, että joku ei tajua, millaista on elää äidin kanssa verrattuna siihen millaista on päättää itse asioistaan. Aikuinen ihminen tukehtuu henkisesti, jos suhteessa ei voi olla tasavertainen aikuinen toisen rinnalla.