Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tuttavani lapsi sairastui, tuttava ei äitinä osaa suhtautua sairastumiseen järkevästi eikä älyllä
Kristallikissa
16.05.2021 |
Hän miettii vakavasti suostuisiko normaaleihin hoitoihin ja ravaa lapsen kanssa kaikilla hömppälääkäreillä, jotka määräävät lapselle vitamiineja! Tuskin tässä on mitään pahaa, mutta ei siinä mitään järkeäkään ole. Samoin hänen äitinsä huokailee, miten ”raskasta” hänen tyttärellään nyt on lapsen sairauden kanssa. Sairaus ei siis millään tavalla uhkaa lapsen henkeä tai varmaan tulevaisuuttakaan, varsinkin, jos hänelle suotaisiin kaikki normaalit hoidot. Lisäksi hoidoista alkaa hirveä hössötys, lapselle pitää antaa ”aikuisten syöpälääkettä” hoidoksi! Hohhoijaa. Sama lääke, jota voidaan käyttää syöpään ei ole ”syöpälääke”, vaikka sitä voidaan käyttää muissakin sairauksissa paljon pienemmällä annostuksella. Säälittää lapsi, jonka vanhempi ei osaa osoittaa uskoa ja luottoa terveydenhoitojärjestelmään ja vain pitää yllä positiivista mieltä vaan suurentelee joka asiaa.
Kommentit (31)
Ja siis toki, jos on yksi autoimmuunitauti, toinen on mahdollinen, aina. Nyt huolta herätti se(kin), että laukaiseeko kortisoni sitten sen? Meillä on suvussa DM1:stä (kyseessä siis sukulainen). Joten tiedämme kyllä, miten ikävästä sairaudesta on kyse, mutta en ole koskaan kuullut, että kortisonipiikki laukaisisi ykköstyypin diabeteksen. Ja jos laukaisee, mikä olisi se mekanismi?
Tämä ei mielestäni ole koskaan mainittu DM1:n syntysyissä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja siis toki, jos on yksi autoimmuunitauti, toinen on mahdollinen, aina. Nyt huolta herätti se(kin), että laukaiseeko kortisoni sitten sen? Meillä on suvussa DM1:stä (kyseessä siis sukulainen). Joten tiedämme kyllä, miten ikävästä sairaudesta on kyse, mutta en ole koskaan kuullut, että kortisonipiikki laukaisisi ykköstyypin diabeteksen. Ja jos laukaisee, mikä olisi se mekanismi?
Tämä ei mielestäni ole koskaan mainittu DM1:n syntysyissä.
Ap
...tai syntyriskeissä siis.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mä olen saanut lapsesta saakka raskaita kortisoninikuureja (prednisolon), yleensä alkaen 80 mg:stä. Isoilla annoksilla suoneen.
En ole diabeetikko eikä se näy muutenkaan ulkonäössä (hoikka, kasvot normaalit) tai terveydentilassa (luuntiheys normaali).Ymmärrän äidin hädän lapsen sairastuessa, olen itsekin äiti (aikuiselle) ja kokemus on opettanut, ettei perusterve koskaan ymmärrä sairasta muutenkaan, saati silloin, kun on tunteet pelissä.
Lisäänpä vielä, olen syönyt myös solunsalpaajia toistakymmentä vuotta, nyt odotan lääkityksen purkua. Siitäkin selviää. Tukka harvenee mutta kasvaa takaisin.
Mikäli käy niin, että äiti ei anna lapselle määrättyjä lääkkeitä, siitä pitää tehdä lasu. Hoidoista kieltäytyminen tuskin onnistuu lapsen kohdalla, siihen kyllä puututaan.
Tuollaiselle hössöttäjävanhemmalle voisi tehdä hyvää, jos löytäisi tiensä vertaistukiryhmiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinänsä olisi kiinnostavaa kuulla, että aiheuttaako kortisonihoito lapsille diabetesta? Senhän pitäisi olla silloin ohimenevää, kun kortisonihoito lopetetaan? Tai jos lapselle puhkeaa ykköstyypin diabetes, niin ei kai se liity kortisoniin, vaan autoimmuuniperimään?
ApAutoimmuunisairaus on todella kyseessä ja niiden puhkeaminen on kyllä aika monesta asiasta kiinni. Ja kyllä ne generttiset riskitekijät siellä on.
Normaalisti onkin, nyt oli kuvitelmaa, että kortisonihoito puhkaisisi diabeteksen. Mietityttää, että puhkaisee, ai millä mekanismilla? Elinikäisenkö? Ykkös- vai kakkostyypinkö? Tällaisakaan kysymyksiä eivät osanneet miettiä, vain kaahotusta siitä, että tulee diabetes. Joo, se olisi kurjaa, mutta kannattaako kaahottaa, ennen kuin tietää? Lisäksi reumaliitto kuulemma piilottelee asiaa, koska sen sivuilla ei siitä löydy. Hmmm.... vai...yhteyttä kortisonihoitoihin ei ole? Lisäksi löysin pikaisella googletuksella sieltä maininnan kortisonin haittavaikutuksena diabeteksen. MUTTA, olisi oleellista tietää, että minkä tyypin ja lapsillakinko jos kortisoni annettu piikkinä, loppuuko ”diabetes” kun kortisonihoito loppuu jne jne jne
ApIhan hyvällä: miksi sinä kaahotat ja googlailet asiaa? Miksi sinulle on noin tärkeää, että tuttavasi suhtautuisi asiaan juuri sillä tavalla, kuin sinä tällä hetkellä ajattelet suhtautuvasi? Miksi luulet, että sulla oikeus sanoa asiaan jotakin?
No en halua sellaisia puheluita, joissa ei ole päätä eikä häntää! Valistinkin tätiäni minkä osasin, vaikka en ole itsekään mikään asiantuntija. Mutta osaan sitten vissiin edes kysyä oikeita kysymyksiä, joiden tavoitteena on vähentää huolta, ei ylläpitää sitä.
Toisilla on ihan tyhmiä uskomuksia, jos soittelevat minulle, niin en aio sanoa niihin että voi sentään.... vaan ihan nätisti toki kertoa, että selvittäkää tämä, tämä, tämä ja tämä, ennen kuin uskotte mitään (kuvitelmia). Siis nyt jos mä olisin vastaanottanut informaation heiltä päin, niin kertoisin eteenpäin, että lasten reuman hoitoon tarkoitettu kortisonipiikki laukaisee lapsella diabetesta.
Onko se muka totta?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsella on oikeus saada asianmukaista hoitoa. Asiaan puututaan kyllä neuvolassa, jos käy ilmi, että äiti estää lasta saamasta hoitoa.
🇺🇦🇮🇱
Mikäli diabeteksen puhkeamisen riski huolettaa, niin silloin sitä asiaa kuuluu kysyä lasta hoitavalta lääkäriltä, eikä vauvapalstalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen saanut lapsesta saakka raskaita kortisoninikuureja (prednisolon), yleensä alkaen 80 mg:stä. Isoilla annoksilla suoneen.
En ole diabeetikko eikä se näy muutenkaan ulkonäössä (hoikka, kasvot normaalit) tai terveydentilassa (luuntiheys normaali).Ymmärrän äidin hädän lapsen sairastuessa, olen itsekin äiti (aikuiselle) ja kokemus on opettanut, ettei perusterve koskaan ymmärrä sairasta muutenkaan, saati silloin, kun on tunteet pelissä.
Lisäänpä vielä, olen syönyt myös solunsalpaajia toistakymmentä vuotta, nyt odotan lääkityksen purkua. Siitäkin selviää. Tukka harvenee mutta kasvaa takaisin.
Juu, aika moni syö niitä ja aika monia lapsia hoidetaan reumasta. Mutta kun se osuu MEIDÄN sukuun, niin se ei ole mikään normaali reuma, johon tehokkaat hoidot ois oikea ratkaisu! LOL.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinänsä olisi kiinnostavaa kuulla, että aiheuttaako kortisonihoito lapsille diabetesta? Senhän pitäisi olla silloin ohimenevää, kun kortisonihoito lopetetaan? Tai jos lapselle puhkeaa ykköstyypin diabetes, niin ei kai se liity kortisoniin, vaan autoimmuuniperimään?
ApAutoimmuunisairaus on todella kyseessä ja niiden puhkeaminen on kyllä aika monesta asiasta kiinni. Ja kyllä ne generttiset riskitekijät siellä on.
Normaalisti onkin, nyt oli kuvitelmaa, että kortisonihoito puhkaisisi diabeteksen. Mietityttää, että puhkaisee, ai millä mekanismilla? Elinikäisenkö? Ykkös- vai kakkostyypinkö? Tällaisakaan kysymyksiä eivät osanneet miettiä, vain kaahotusta siitä, että tulee diabetes. Joo, se olisi kurjaa, mutta kannattaako kaahottaa, ennen kuin tietää? Lisäksi reumaliitto kuulemma piilottelee asiaa, koska sen sivuilla ei siitä löydy. Hmmm.... vai...yhteyttä kortisonihoitoihin ei ole? Lisäksi löysin pikaisella googletuksella sieltä maininnan kortisonin haittavaikutuksena diabeteksen. MUTTA, olisi oleellista tietää, että minkä tyypin ja lapsillakinko jos kortisoni annettu piikkinä, loppuuko ”diabetes” kun kortisonihoito loppuu jne jne jne
ApIhan hyvällä: miksi sinä kaahotat ja googlailet asiaa? Miksi sinulle on noin tärkeää, että tuttavasi suhtautuisi asiaan juuri sillä tavalla, kuin sinä tällä hetkellä ajattelet suhtautuvasi? Miksi luulet, että sulla oikeus sanoa asiaan jotakin?
Hmmm.
Kyllä ihmisellä on oikeus sanoa.
Ehkä voisit ap, rauhoitella ja suositella kuuntelemaan lääkäriä?
Kertoa, että ymmärrät hädän, mutta että mikä olisi lapselle sopivin? Yhdessä voisitte tutkia.
Paheksunta ei auta.
Kyllähän ystäväsi toivoo sinusta tukea, kun asian sinulle kertoi. Hänellä on todellinen hätä nyt.
Psykologi vaikka lapselle ja äidille yhdessä. Keskusteluapu auttaisi jäsentämään.
Ihme, ettei tällaisissa tapauksissa tarjota samantien keskusteluapua. Vanhemmat yrittää löytää ratkaisuja ja helposti syyllistävät itseään.
Ole tukena.
Juttele. Ja juttele niistä järkevistä vaihtoehdoista myös, vaikket lyttäisikään äidin yrityksiä muista vaihtoehdoista.
Tuo on nyt niin akuutti tilanne. Se siitä tasantuu.
Lapsikin tarvitsisi tukea. Hän on se sairastava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli kyseessä on serkkusi.
Voit ihan hyvin sanoa, että et halua asiaa koskevia puheluita tai vaihtaa puheenaihetta.
Myös serkullasi on oikeus pelätä, kyseenalaistaa ja reagoida tavalla, joka ei ole 'järkevä'. Hänellä on nyt kriisi, kyllä se siitä tasoittuu. Anna olla, kun et kerran osaa auttaa. Faktojen aika voi tulla sitten, kun tunteet tasoittuvat.
Suku on aina pahin.
Alue: Aihe vapaa
Mä olen saanut lapsesta saakka raskaita kortisoninikuureja (prednisolon), yleensä alkaen 80 mg:stä. Isoilla annoksilla suoneen.
En ole diabeetikko eikä se näy muutenkaan ulkonäössä (hoikka, kasvot normaalit) tai terveydentilassa (luuntiheys normaali).
Ymmärrän äidin hädän lapsen sairastuessa, olen itsekin äiti (aikuiselle) ja kokemus on opettanut, ettei perusterve koskaan ymmärrä sairasta muutenkaan, saati silloin, kun on tunteet pelissä.