Tuttavani lapsi sairastui, tuttava ei äitinä osaa suhtautua sairastumiseen järkevästi eikä älyllä

Vai niin.

eli reuma

Nyt kuulemma reumassa käytetyistä kortisonipiikeistäkin tulee diabetes. Kyllä ois vaikea elämä, jos kokisi itse olevansa kaikesta tapahtuvasta vastuussa. Eli siis syyllistyisi lapsensa edessä, jos ”antoi” tälle tulla diabeteksen, koska sairautta piti hoitaa! Mutta jos kieltäytyy kortisonista, sitten sekin on OMA syy, jos sairaus vaikeutuu. Miten joku edes miettii noita, eikä vain hoidata lastaan? Voihan asioiden eri puolia toki punnita, mutta niistä tehdään tässä tapauksessa aina hirveä haloo ja numero.

Ap

Sinänsä olisi kiinnostavaa kuulla, että aiheuttaako kortisonihoito lapsille diabetesta? Senhän pitäisi olla silloin ohimenevää, kun kortisonihoito lopetetaan? Tai jos lapselle puhkeaa ykköstyypin diabetes, niin ei kai se liity kortisoniin, vaan autoimmuuniperimään?

Ap

Puoskarilaki tarvitaan juuri siihen että nämä hömppälääkärit saadaan kuriin

Lasun paikka

Luulisi, että kun lapsi sairastuu, se mielenkiinto suuntautuisi nimenomaan parhaisiin ja mikseipä uusimpiin, tutkimuksissa tehoaviksi todettuihin hoitoihin, EIKÄ siihen, että mitenköhän tämän hoitamisen nyt voisi välttää? Ihan hirveä asenne sellainen, koska sori, tuskinpa sä nyt voit niitä hoitoja välttää, vaikka miten kuvittelisit olevasi Einstein.

Ap

Kirjoituksestasi ei selviä oletko kuinka läheinen tutun kanssa ja miten paljon olet jaksanut osoittaa hänelle myötätuntoa sekä kuunnellut häntä?

Vaikka sinä koet lapsen sairauden helpoksi, niin se voi kuitenkin olla iso shokki tuttavallesi. Hän todennäköisesti kokee syyllisyyttä, pelkoa, epävarmuutta, miettii olisiko voinut toimia toisin pelastaakseen lapsensa, ylipäätään pelkää ja suree ennen kuin tottuu ajatukseen lapsen sairaudesta.

Kyse voi olla tuttavasi elämän ensimmäisestä, vakavammasta vastoinkäymisestä. Hänellä ei ole keinoja selvitä siitä  ihan heti.

Älä lisää paineita arvostelemalla häntä. Hän tietää jo, että suhtaudut häneen kriittisesti ja todennäköisesti ette ole enää pitkään tuttuja. Yleensä tuomitsevat tutut eivät ole tervetulleita kenenkään kotiin.

Jos haluat kuitenkin tehdä jotakin, niin kysy voitko auttaa jossakin. Tai etsi hänelle yhteystietoja vertaistukiryhmiin ja samaan sairastuneiden yhdistykseen, Somessa voi olla vanhempien keskusteluryhmiä ja jonne tuttusi voisi liittyä. Tuttusi tarvitsee nyt keskusteluapua, eikä pelkkää järjen käyttöä.

Vierailija kirjoitti:

Kirjoituksestasi ei selviä oletko kuinka läheinen tutun kanssa ja miten paljon olet jaksanut osoittaa hänelle myötätuntoa sekä kuunnellut häntä?

Vaikka sinä koet lapsen sairauden helpoksi, niin se voi kuitenkin olla iso shokki tuttavallesi. Hän todennäköisesti kokee syyllisyyttä, pelkoa, epävarmuutta, miettii olisiko voinut toimia toisin pelastaakseen lapsensa, ylipäätään pelkää ja suree ennen kuin tottuu ajatukseen lapsen sairaudesta.

Kyse voi olla tuttavasi elämän ensimmäisestä, vakavammasta vastoinkäymisestä. Hänellä ei ole keinoja selvitä siitä  ihan heti.

Älä lisää paineita arvostelemalla häntä. Hän tietää jo, että suhtaudut häneen kriittisesti ja todennäköisesti ette ole enää pitkään tuttuja. Yleensä tuomitsevat tutut eivät ole tervetulleita kenenkään kotiin.

Jos haluat kuitenkin tehdä jotakin, niin kysy voitko auttaa jossakin. Tai etsi hänelle yhteystietoja vertaistukiryhmiin ja samaan sairastuneiden yhdistykseen, Somessa voi olla vanhempien keskusteluryhmiä ja jonne tuttusi voisi liittyä. Tuttusi tarvitsee nyt keskusteluapua, eikä pelkkää järjen käyttöä.

 

 

En arvostele, mutta siis lähestymistapamme olisi täysin erilainen, minua kiinnostaisivat tehokkaimmat hoidot ja en voi pitää mitenkään järkevänä ketään, jota ne eivät kiinnosta.

Sen OHELLA voisi tietenkin tuhlata energiaansa, jos sitä on, käymällä höpö höpö lääkäreillä hakemassa vitamiinihoitoja ja laittaa rahansa niihin, mutta sen pitäisi olla LISÄ, ei mikään yritys paeta hoitoja. Minusta yritys välttää hoitoja kuulostaa ihan p*skalta, eikä minulla ole pienintäkään tarvetta sanoa tätä tuttavalleni tietenkään. Kunhan hämmästyin, ettei tässäkään asiassa paras vaihtoehto kiinnosta.

Ap

Lapsen kuuluisi saada tunne, että hänelle hankitaan ja valitaan TEHOKKAIMMAT ja parhaat hoidot, joita on, vaikka niissä olisikin inhottavia sivuvaikutuksia, eikä tuollaista pelkopelleilyä, että koitetaanpa, jos meidän ei tarvitse hoitaa sinua oikein ollenkaan! Vaihtoehtoisista hoidoista minulla ei ole mitään pahaa sanottavaa, jos niitä käytetään tehoavien, kunnon hoitojen LISÄNÄ, mutta tuollainen suhtautuminen pelokkaasti tehokkaisiin hoitoihin on tosi keskiaikaista. Kuka täysijärkinen oikeasti enää ajattelee niin? Siis kriittinen voi olla, mutta pyrkimys selvittää tehokkain hoito olisi tässä tärkeintä. Ei pelkääminen.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjoituksestasi ei selviä oletko kuinka läheinen tutun kanssa ja miten paljon olet jaksanut osoittaa hänelle myötätuntoa sekä kuunnellut häntä?

Vaikka sinä koet lapsen sairauden helpoksi, niin se voi kuitenkin olla iso shokki tuttavallesi. Hän todennäköisesti kokee syyllisyyttä, pelkoa, epävarmuutta, miettii olisiko voinut toimia toisin pelastaakseen lapsensa, ylipäätään pelkää ja suree ennen kuin tottuu ajatukseen lapsen sairaudesta.

Kyse voi olla tuttavasi elämän ensimmäisestä, vakavammasta vastoinkäymisestä. Hänellä ei ole keinoja selvitä siitä  ihan heti.

Älä lisää paineita arvostelemalla häntä. Hän tietää jo, että suhtaudut häneen kriittisesti ja todennäköisesti ette ole enää pitkään tuttuja. Yleensä tuomitsevat tutut eivät ole tervetulleita kenenkään kotiin.

Jos haluat kuitenkin tehdä jotakin, niin kysy voitko auttaa jossakin. Tai etsi hänelle yhteystietoja vertaistukiryhmiin ja samaan sairastuneiden yhdistykseen, Somessa voi olla vanhempien keskusteluryhmiä ja jonne tuttusi voisi liittyä. Tuttusi tarvitsee nyt keskusteluapua, eikä pelkkää järjen käyttöä.

 

 

En arvostele, mutta siis lähestymistapamme olisi täysin erilainen, minua kiinnostaisivat tehokkaimmat hoidot ja en voi pitää mitenkään järkevänä ketään, jota ne eivät kiinnosta.

Sen OHELLA voisi tietenkin tuhlata energiaansa, jos sitä on, käymällä höpö höpö lääkäreillä hakemassa vitamiinihoitoja ja laittaa rahansa niihin, mutta sen pitäisi olla LISÄ, ei mikään yritys paeta hoitoja. Minusta yritys välttää hoitoja kuulostaa ihan p*skalta, eikä minulla ole pienintäkään tarvetta sanoa tätä tuttavalleni tietenkään. Kunhan hämmästyin, ettei tässäkään asiassa paras vaihtoehto kiinnosta.

Ap

Jos et ole kokenut itse samaa, on helppo lässyttää mitä tekISI.

Minun lapseni sairastui psoriasikseen syksyllä ja kyllä siihen sopeutuminen on ollut henkisesti todella raskasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjoituksestasi ei selviä oletko kuinka läheinen tutun kanssa ja miten paljon olet jaksanut osoittaa hänelle myötätuntoa sekä kuunnellut häntä?

Vaikka sinä koet lapsen sairauden helpoksi, niin se voi kuitenkin olla iso shokki tuttavallesi. Hän todennäköisesti kokee syyllisyyttä, pelkoa, epävarmuutta, miettii olisiko voinut toimia toisin pelastaakseen lapsensa, ylipäätään pelkää ja suree ennen kuin tottuu ajatukseen lapsen sairaudesta.

Kyse voi olla tuttavasi elämän ensimmäisestä, vakavammasta vastoinkäymisestä. Hänellä ei ole keinoja selvitä siitä  ihan heti.

Älä lisää paineita arvostelemalla häntä. Hän tietää jo, että suhtaudut häneen kriittisesti ja todennäköisesti ette ole enää pitkään tuttuja. Yleensä tuomitsevat tutut eivät ole tervetulleita kenenkään kotiin.

Jos haluat kuitenkin tehdä jotakin, niin kysy voitko auttaa jossakin. Tai etsi hänelle yhteystietoja vertaistukiryhmiin ja samaan sairastuneiden yhdistykseen, Somessa voi olla vanhempien keskusteluryhmiä ja jonne tuttusi voisi liittyä. Tuttusi tarvitsee nyt keskusteluapua, eikä pelkkää järjen käyttöä.

 

 

En arvostele, mutta siis lähestymistapamme olisi täysin erilainen, minua kiinnostaisivat tehokkaimmat hoidot ja en voi pitää mitenkään järkevänä ketään, jota ne eivät kiinnosta.

Sen OHELLA voisi tietenkin tuhlata energiaansa, jos sitä on, käymällä höpö höpö lääkäreillä hakemassa vitamiinihoitoja ja laittaa rahansa niihin, mutta sen pitäisi olla LISÄ, ei mikään yritys paeta hoitoja. Minusta yritys välttää hoitoja kuulostaa ihan p*skalta, eikä minulla ole pienintäkään tarvetta sanoa tätä tuttavalleni tietenkään. Kunhan hämmästyin, ettei tässäkään asiassa paras vaihtoehto kiinnosta.

Ap

Jos et ole kokenut itse samaa, on helppo lässyttää mitä tekISI.

Minun lapseni sairastui psoriasikseen syksyllä ja kyllä siihen sopeutuminen on ollut henkisesti todella raskasta.

Tietenkin on! En minä siitä tässä puhukaan. Minusta tässä vain siitä tehdään ongelma, että kyseistä sairautta on pakko hoitaa. Mikä ongelma se on? Se voi olla ikävää, se voi olla harmittavaa, se voi olla raskasta, se voi olla vaikka mitä pahaa, mutta ei siitä pitäisi tehdä ongelmaa, joka voitaisiin ikään kuin valita, että otetaankohan me nää hoidot, vaiko ei.

Ap

Ap

Mitä se oikein sulle kuuluu? Sinä et ole tilanteesta vastuussa, se ei ole sinun lapsesi, joka on sairastunut ja kuulostaa ihan järkyttävältä, miten arvostelet täällä tuttavasi suhtautumista. Kontrollinhaluista, sairasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjoituksestasi ei selviä oletko kuinka läheinen tutun kanssa ja miten paljon olet jaksanut osoittaa hänelle myötätuntoa sekä kuunnellut häntä?

Vaikka sinä koet lapsen sairauden helpoksi, niin se voi kuitenkin olla iso shokki tuttavallesi. Hän todennäköisesti kokee syyllisyyttä, pelkoa, epävarmuutta, miettii olisiko voinut toimia toisin pelastaakseen lapsensa, ylipäätään pelkää ja suree ennen kuin tottuu ajatukseen lapsen sairaudesta.

Kyse voi olla tuttavasi elämän ensimmäisestä, vakavammasta vastoinkäymisestä. Hänellä ei ole keinoja selvitä siitä  ihan heti.

Älä lisää paineita arvostelemalla häntä. Hän tietää jo, että suhtaudut häneen kriittisesti ja todennäköisesti ette ole enää pitkään tuttuja. Yleensä tuomitsevat tutut eivät ole tervetulleita kenenkään kotiin.

Jos haluat kuitenkin tehdä jotakin, niin kysy voitko auttaa jossakin. Tai etsi hänelle yhteystietoja vertaistukiryhmiin ja samaan sairastuneiden yhdistykseen, Somessa voi olla vanhempien keskusteluryhmiä ja jonne tuttusi voisi liittyä. Tuttusi tarvitsee nyt keskusteluapua, eikä pelkkää järjen käyttöä.

 

 

En arvostele, mutta siis lähestymistapamme olisi täysin erilainen, minua kiinnostaisivat tehokkaimmat hoidot ja en voi pitää mitenkään järkevänä ketään, jota ne eivät kiinnosta.

Sen OHELLA voisi tietenkin tuhlata energiaansa, jos sitä on, käymällä höpö höpö lääkäreillä hakemassa vitamiinihoitoja ja laittaa rahansa niihin, mutta sen pitäisi olla LISÄ, ei mikään yritys paeta hoitoja. Minusta yritys välttää hoitoja kuulostaa ihan p*skalta, eikä minulla ole pienintäkään tarvetta sanoa tätä tuttavalleni tietenkään. Kunhan hämmästyin, ettei tässäkään asiassa paras vaihtoehto kiinnosta.

Ap

Jos et ole kokenut itse samaa, on helppo lässyttää mitä tekISI.

Minun lapseni sairastui psoriasikseen syksyllä ja kyllä siihen sopeutuminen on ollut henkisesti todella raskasta.

Tietenkin on! En minä siitä tässä puhukaan. Minusta tässä vain siitä tehdään ongelma, että kyseistä sairautta on pakko hoitaa. Mikä ongelma se on? Se voi olla ikävää, se voi olla harmittavaa, se voi olla raskasta, se voi olla vaikka mitä pahaa, mutta ei siitä pitäisi tehdä ongelmaa, joka voitaisiin ikään kuin valita, että otetaankohan me nää hoidot, vaiko ei.

Ap

Ap

Asia ei nyt vaan satu kuulumaan sulle mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Sinänsä olisi kiinnostavaa kuulla, että aiheuttaako kortisonihoito lapsille diabetesta? Senhän pitäisi olla silloin ohimenevää, kun kortisonihoito lopetetaan? Tai jos lapselle puhkeaa ykköstyypin diabetes, niin ei kai se liity kortisoniin, vaan autoimmuuniperimään?

Ap

Autoimmuunisairaus on todella kyseessä ja niiden puhkeaminen on kyllä aika monesta asiasta kiinni. Ja kyllä ne generttiset riskitekijät siellä on.

Vierailija kirjoitti:

Mitä se oikein sulle kuuluu? Sinä et ole tilanteesta vastuussa, se ei ole sinun lapsesi, joka on sairastunut ja kuulostaa ihan järkyttävältä, miten arvostelet täällä tuttavasi suhtautumista. Kontrollinhaluista, sairasta.

No sillä, että hänen äitinsä soitti minulle ja kertoi nämä asiat. Saan mä niistä olla sitä mieltä, mitä olen ja saan sanoa ne ääneen. Sinä se tässä kontrollinhaluinen olet, kun koitat kieltää toisia sanomasta. Ihmettelen vain, että joku sinänsä älykäs ihminen elää noin keskiajalla ja on noin tyhmä. Eikö saisi ihmetellä? Vai sattuuko se herkkää, hoitokielteistä hipiääsi?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä se oikein sulle kuuluu? Sinä et ole tilanteesta vastuussa, se ei ole sinun lapsesi, joka on sairastunut ja kuulostaa ihan järkyttävältä, miten arvostelet täällä tuttavasi suhtautumista. Kontrollinhaluista, sairasta.

No sillä, että hänen äitinsä soitti minulle ja kertoi nämä asiat. Saan mä niistä olla sitä mieltä, mitä olen ja saan sanoa ne ääneen. Sinä se tässä kontrollinhaluinen olet, kun koitat kieltää toisia sanomasta. Ihmettelen vain, että joku sinänsä älykäs ihminen elää noin keskiajalla ja on noin tyhmä. Eikö saisi ihmetellä? Vai sattuuko se herkkää, hoitokielteistä hipiääsi?

Ap

Ei ne edelleenkään kuulu sulle tai ole sun vastuulla, vaikka niistä on sulle kerrottu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinänsä olisi kiinnostavaa kuulla, että aiheuttaako kortisonihoito lapsille diabetesta? Senhän pitäisi olla silloin ohimenevää, kun kortisonihoito lopetetaan? Tai jos lapselle puhkeaa ykköstyypin diabetes, niin ei kai se liity kortisoniin, vaan autoimmuuniperimään?

Ap

Autoimmuunisairaus on todella kyseessä ja niiden puhkeaminen on kyllä aika monesta asiasta kiinni. Ja kyllä ne generttiset riskitekijät siellä on.

Normaalisti onkin, nyt oli kuvitelmaa, että kortisonihoito puhkaisisi diabeteksen. Mietityttää, että puhkaisee, ai millä mekanismilla? Elinikäisenkö? Ykkös- vai kakkostyypinkö? Tällaisakaan kysymyksiä eivät osanneet miettiä, vain kaahotusta siitä, että tulee diabetes. Joo, se olisi kurjaa, mutta kannattaako kaahottaa, ennen kuin tietää? Lisäksi reumaliitto kuulemma piilottelee asiaa, koska sen sivuilla ei siitä löydy. Hmmm.... vai...yhteyttä kortisonihoitoihin ei ole? Lisäksi löysin pikaisella googletuksella sieltä maininnan kortisonin haittavaikutuksena diabeteksen. MUTTA, olisi oleellista tietää, että minkä tyypin ja lapsillakinko jos kortisoni annettu piikkinä, loppuuko ”diabetes” kun kortisonihoito loppuu jne jne jne

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä se oikein sulle kuuluu? Sinä et ole tilanteesta vastuussa, se ei ole sinun lapsesi, joka on sairastunut ja kuulostaa ihan järkyttävältä, miten arvostelet täällä tuttavasi suhtautumista. Kontrollinhaluista, sairasta.

No sillä, että hänen äitinsä soitti minulle ja kertoi nämä asiat. Saan mä niistä olla sitä mieltä, mitä olen ja saan sanoa ne ääneen. Sinä se tässä kontrollinhaluinen olet, kun koitat kieltää toisia sanomasta. Ihmettelen vain, että joku sinänsä älykäs ihminen elää noin keskiajalla ja on noin tyhmä. Eikö saisi ihmetellä? Vai sattuuko se herkkää, hoitokielteistä hipiääsi?

Ap

Ei ne edelleenkään kuulu sulle tai ole sun vastuulla, vaikka niistä on sulle kerrottu.

Ei olekaan mun vastuulla, mutta saan kai mä paheksua jos niin tunnen? Ihan perustellusti.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinänsä olisi kiinnostavaa kuulla, että aiheuttaako kortisonihoito lapsille diabetesta? Senhän pitäisi olla silloin ohimenevää, kun kortisonihoito lopetetaan? Tai jos lapselle puhkeaa ykköstyypin diabetes, niin ei kai se liity kortisoniin, vaan autoimmuuniperimään?

Ap

Autoimmuunisairaus on todella kyseessä ja niiden puhkeaminen on kyllä aika monesta asiasta kiinni. Ja kyllä ne generttiset riskitekijät siellä on.

Normaalisti onkin, nyt oli kuvitelmaa, että kortisonihoito puhkaisisi diabeteksen. Mietityttää, että puhkaisee, ai millä mekanismilla? Elinikäisenkö? Ykkös- vai kakkostyypinkö? Tällaisakaan kysymyksiä eivät osanneet miettiä, vain kaahotusta siitä, että tulee diabetes. Joo, se olisi kurjaa, mutta kannattaako kaahottaa, ennen kuin tietää? Lisäksi reumaliitto kuulemma piilottelee asiaa, koska sen sivuilla ei siitä löydy. Hmmm.... vai...yhteyttä kortisonihoitoihin ei ole? Lisäksi löysin pikaisella googletuksella sieltä maininnan kortisonin haittavaikutuksena diabeteksen. MUTTA, olisi oleellista tietää, että minkä tyypin ja lapsillakinko jos kortisoni annettu piikkinä, loppuuko ”diabetes” kun kortisonihoito loppuu jne jne jne

Ap

Ihan hyvällä: miksi sinä kaahotat ja googlailet asiaa? Miksi sinulle on noin tärkeää, että tuttavasi suhtautuisi asiaan juuri sillä tavalla, kuin sinä tällä hetkellä ajattelet suhtautuvasi? Miksi luulet, että sulla oikeus sanoa asiaan jotakin?