Miksi en vielä kahden kuukauden jälkeen saa miestä mielestäni?

Miten olet "melko varma" että sinua höynäytettiin? Eikö mies siis ollut ukkomies vai oliko? Jos oli, niin tietenkin hän sinua höynäytti jos ei naistaan jättänyt.

Vierailija kirjoitti:

Miten olet "melko varma" että sinua höynäytettiin? Eikö mies siis ollut ukkomies vai oliko? Jos oli, niin tietenkin hän sinua höynäytti jos ei naistaan jättänyt.

Mies oli tuolloin asumuserossa.

Jos mies on unohtanut sinut. Tee sinäkin niin.

Vierailija kirjoitti:

Jos mies on unohtanut sinut. Tee sinäkin niin.

Niin, mutta miten? Tuntuu mahdottomalta.

Luulisi, että itsensä kiihottaminen suureen raivoon miettiessään millainen narsistisika se mies oli, auttaisi naisen kuin naisen yli kenestä tahansa miehestä.

Aivokemia kestää tasoittua. Se jotenkin juuttuu rakastumisen tilaan joksikin aikaa, vaikka kohde olisi kadonnut. Voi ihailla kaukaa jotain muita, jos osuu kohdille, ei tarvitse samantien seurustella jonkun kanssa - että tuntee henkilöt ja arvomaailmaa paremmin. Ja myös onko toinen kiinnostunut aidosti vai onko feikki seksin perässä.

Eihän hän höynäyttänyt jos kerran pidit siitä mitä teillä oli. Jos et pitänyt, silloin höynäytti.

Kaksi kuukautta on aika lyhyt aika. - En tiedä miten unohtaa muuta kuin antaa ajantasottaa ja oivoa, että näin oli lopulta paras. - Ise yriän suhauua tulevaan kesään avoimesti ja ennakkoluulottomasti mutta en voi mitään, että mielessä taas kaiheraa lukuisat aiemma kesä jolloin olen saanut olla aina se, joka on yksin. Ei ole ketään, jonka kanssa iloita auringonpaisteesta nauttia valoisista kesäilloista, ei keään, joa pitää kädestä kiinni, ei ketään, jonka kanssa läheä soutelemaan tai suutelemaan, uimaan iltaaurinkoon tai aamu-uinnille lintujen laulaessa .  Tunnen itseni toisinaan likaiseksi sedäksi kun saan itseni kiinni tuijottamasta nuoriaa tai nuorehkoja naisia, jotka kulkevat paljainsäärin kauniina kesäkadulla... Jäätelö on hyvää kun yksin syö mutta parempaa se olisi varmasti jos sitä voi nauttia yhdessä toisen kanssa.

Mutta, että kuitenkin: Kesää kohti hymyssä suin.    

Odotan yhteydenottoasi, oveni ovat avoinna... 

t:ukkomies

En tiedä auttaako, mutta et ole ollut ihastunut kyseiseen mieheen, vaan hänen luomaan ideaaliin versioon hänestä. Tai vielä tarkemmin, sinun itsesi luomaan mielikuvaan siitä henkilöstä, joka on paras versio, jota hän deittailunne aikana pystynyt esittämään. Mitä todennäköisemmin olisit ennemmin tai myöhemmin oppinut hänet tuntemaan yhtä huonona ja tylsänä ihmisenä kuin muutkin miehet, joita tapaat. Ihmiset kun ovat tylsiä eikä heissä ole mitään uniikkia, sekä miehet, että naiset. Kannattaa deittaillessa pyrkiä näkemään sen alkuhuuman läpi, koska se ei kuitenkaan kestä kuin maksimissaan noin kaksi vuotta. Aika lyhyt aika verrattuna 40 vuoden parisuhteeseen.

Teillähän oli ilmeisen mukavaa yhdessä, miksi se on jotenkin huono asia?

Sama juttu, itse lopetin lyhyen suhteen ja vielä 3kk jälkeenkin iltaisin pyörii mielessä. Sairasta.

En tiedä. - itse olen saanut niin monet ns. pakit, että huomaan, että minua on alkanut jännittämään mahd. treffeille meno, niin paljon, että pelkään jännittämiselläni pilaavan treffit jo heti alkuunsa.. - Kun on vaikea käyttäytyä luontevasti ja mutkattomasti, kun päässä soi, että treffiseuralainen halunnee vain parhaimmaskin tapauksessa olla korkeintaan vain kaveri kanssani. - Ja tämänkin sanonee vain, koska on huomaavaisempi kuin se, joka päättää vain ghostata, eikä halua sanoa edes suoraan, että kiitos mutta ei kiitos.