Ärsyttääkö sinua asioiden jättäminen viime tippaan?

Kunhan ei myöhästy, on riittävän ajoissa.

Ärsyttää!!

Ja kuitenkin teen sitä itse. Se ahdistaa minua, on aina ahdistanut, koska äitini oli juuri tuollainen. Yritän elää itse eri tavalla, mutta kuitenkin aina päädyn tuskailemaan viime hetkillä. En tajua, miten tämän korjaisi.

Ärsyttää kun teen sitä itse.

Ärsyttää ja aiheuttaa sressiä. Silti toimin niin.

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttää!!

Ja kuitenkin teen sitä itse. Se ahdistaa minua, on aina ahdistanut, koska äitini oli juuri tuollainen. Yritän elää itse eri tavalla, mutta kuitenkin aina päädyn tuskailemaan viime hetkillä. En tajua, miten tämän korjaisi.

Mikä siinä ärsyttää?

Itse tykkään tehdä asiat ajoissa, ja mua ärsyttää esim. töissä yhdessä tehtävien asioiden viime tippaan jättäminen, toiset harrastaa tuota. Haluan ennakoida, koska aina voi tulla jotain yllättävää, sairastumista ym ja sitten omatkin kuviot sotkeutuu, kun toiset jättää ihan viime tippaan.

Ärsyttää, ja siksi teenkin asiat pois heti. Eipähän tarvitse miettiä sitä sitten enää.

Ärsyttää suunnattomasti. Silti en saa mitään tehtyä enne kuin on aivan pakko.

Ei ärsytä, kunhan asiat on tehty deadlineen mennessä.

Miksi kaikki täytyy tehdä aina mahdollisimman vaikeaksi? Nyt on taas varsinainen malliesimerkki manjaana-asenteesta. Tulevana perjantaina on meikäläisen syntymäpäivät, ja en saa mitään tolkkua kutsutuista, että ovatko tulossa vai mitä ovat meinanneet. Pitäis vähän tietää näistä etukäteen eikä sitten vasta jälestäpäin. Että osaisi noin niin kuin varata ruokapuolen syntymäpäiville. Asiasta on soiteltu perkele jo monta kertaa, että miten se yksi puupää järjestää kyyditykset paikan päälle, niin tää on nyt tässä se kynnyskysymys ja ongelma. Ei osata sanoa mitään, mutta ollaan kuitenkin tulossa. Ja tämä puupää ei vastaa puhelimeen, kun yritän soittaa ja selvittää asiaa.

Mä en nimittäin rupea ostelee turhanpäiten yhtään mitään. Jos ei tulla niin puihin menee ja vitutus on taattu.

Tykkäävät jättää kaiken niin viime tippaan, että varmasti tulee asialla semmonen perkeleen hööki, kun pitäisi tehdä kolmen päivän hommat kymmenessä minuutissa. No, sen tietää, miltä lopputulos näyttää.

Teen nyt niin, että jätän tuuliajolle koko homman. Tulkoo vieraat sitten tyhjään pöytään, kun eivät voi ajoissa ilmoittaa. Kun näistä pitäisi tietää hyvissä ajoin, että on aikaa järjestellä. En tee samaa virhettä kuin 15 vuotta sitten, että kutsun vieraita, ostan ruoat, juomat ja järjestelen kaiken vain siksi ettei kukaan kutsutuista saavu paikalle. Kyllä mulla on mitta niin täynnä tota ihme touhua. Ihmisistä kun ei saa mitään selvää. Venkoillaan vaan, eikä vastausta mihkään saa.

Kop kop. Onko ketään kotona? No ei näytä olevan.

Kun saisikin jotain aikaiseksi. Kaksi viikkoa on ollut tarkoitus tehdä asumistukihakemus. En ole edes ryypännyt vaan pelkästään jumittanut kotona. Huomenna mä suoriudun...

Ihan sama mitä muut tekevät mutta itse en tuohon kykenisi. Vanhempani olivat tuollaisia ja voi saatana mikä stressi, huuto ja tappelu saadaan siitä että hoidetaan yrityksen paperiasioita (!!!) kuntoon yöllä kun tarkastaja tulee aamulla.

Ehdottomasti, jos se vaikuttaa minuun. Itse pyrin huolehtimaan parhaani mukaan, etten jätä mitään viime tippaan.

Vierailija kirjoitti:

Miksi kaikki täytyy tehdä aina mahdollisimman vaikeaksi? Nyt on taas varsinainen malliesimerkki manjaana-asenteesta. Tulevana perjantaina on meikäläisen syntymäpäivät, ja en saa mitään tolkkua kutsutuista, että ovatko tulossa vai mitä ovat meinanneet. Pitäis vähän tietää näistä etukäteen eikä sitten vasta jälestäpäin. Että osaisi noin niin kuin varata ruokapuolen syntymäpäiville. Asiasta on soiteltu perkele jo monta kertaa, että miten se yksi puupää järjestää kyyditykset paikan päälle, niin tää on nyt tässä se kynnyskysymys ja ongelma. Ei osata sanoa mitään, mutta ollaan kuitenkin tulossa. Ja tämä puupää ei vastaa puhelimeen, kun yritän soittaa ja selvittää asiaa.

Mä en nimittäin rupea ostelee turhanpäiten yhtään mitään. Jos ei tulla niin puihin menee ja vitutus on taattu.

Tykkäävät jättää kaiken niin viime tippaan, että varmasti tulee asialla semmonen perkeleen hööki, kun pitäisi tehdä kolmen päivän hommat kymmenessä minuutissa. No, sen tietää, miltä lopputulos näyttää.

Teen nyt niin, että jätän tuuliajolle koko homman. Tulkoo vieraat sitten tyhjään pöytään, kun eivät voi ajoissa ilmoittaa. Kun näistä pitäisi tietää hyvissä ajoin, että on aikaa järjestellä. En tee samaa virhettä kuin 15 vuotta sitten, että kutsun vieraita, ostan ruoat, juomat ja järjestelen kaiken vain siksi ettei kukaan kutsutuista saavu paikalle. Kyllä mulla on mitta niin täynnä tota ihme touhua. Ihmisistä kun ei saa mitään selvää. Venkoillaan vaan, eikä vastausta mihkään saa.

Kop kop. Onko ketään kotona? No ei näytä olevan.

Vieraasi odottavat viime hetkeen asti, josko tulisi kiinnostavampaa tekemistä jostain muualta. Pitävät sinua varalla, jos mitään muuta tekemistä ei ilmaannu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kaikki täytyy tehdä aina mahdollisimman vaikeaksi? Nyt on taas varsinainen malliesimerkki manjaana-asenteesta. Tulevana perjantaina on meikäläisen syntymäpäivät, ja en saa mitään tolkkua kutsutuista, että ovatko tulossa vai mitä ovat meinanneet. Pitäis vähän tietää näistä etukäteen eikä sitten vasta jälestäpäin. Että osaisi noin niin kuin varata ruokapuolen syntymäpäiville. Asiasta on soiteltu perkele jo monta kertaa, että miten se yksi puupää järjestää kyyditykset paikan päälle, niin tää on nyt tässä se kynnyskysymys ja ongelma. Ei osata sanoa mitään, mutta ollaan kuitenkin tulossa. Ja tämä puupää ei vastaa puhelimeen, kun yritän soittaa ja selvittää asiaa.

Mä en nimittäin rupea ostelee turhanpäiten yhtään mitään. Jos ei tulla niin puihin menee ja vitutus on taattu.

Tykkäävät jättää kaiken niin viime tippaan, että varmasti tulee asialla semmonen perkeleen hööki, kun pitäisi tehdä kolmen päivän hommat kymmenessä minuutissa. No, sen tietää, miltä lopputulos näyttää.

Teen nyt niin, että jätän tuuliajolle koko homman. Tulkoo vieraat sitten tyhjään pöytään, kun eivät voi ajoissa ilmoittaa. Kun näistä pitäisi tietää hyvissä ajoin, että on aikaa järjestellä. En tee samaa virhettä kuin 15 vuotta sitten, että kutsun vieraita, ostan ruoat, juomat ja järjestelen kaiken vain siksi ettei kukaan kutsutuista saavu paikalle. Kyllä mulla on mitta niin täynnä tota ihme touhua. Ihmisistä kun ei saa mitään selvää. Venkoillaan vaan, eikä vastausta mihkään saa.

Kop kop. Onko ketään kotona? No ei näytä olevan.

Vieraasi odottavat viime hetkeen asti, josko tulisi kiinnostavampaa tekemistä jostain muualta. Pitävät sinua varalla, jos mitään muuta tekemistä ei ilmaannu.

Jos tulevat, niin tulevat sitten tyhjään pöytään. Jos en tiedä heidän tulevan, en myöskään järjestä mitään tarjoiluja. Jos tulevat, niin lähdetään sitten porukalla kaupoille katselemaan, että mitä kukakin haluaa syödä. Jokainen saa siinä kohtaa myös maksaa omat eväänsä.

Enää en edes harkitse minkään järjestämistä, kun kerran ihmiset ovat tuollaisia kuin ovat, ettei heihin voi yhtään luottaa.

Ois mielenkiintoista olla näkemässä, että kuinka innokasta on meikäläisen hautajaisiin osallistuminen, sitten joskus viimeistään noin 20 vuoden kuluttua. Kaikki nää syntymäpäivät ym. kun on niin nou nou näiden mielestä. Jos sinne hautajaisiin sitten tullaan iloisin mielin. Tai sitten siellä on vain meikäläinen arkussa ja pappi. 😂

En minäkään aio tämän pelleilyn jälkeen enää ketään muistamaa. Annan samalla mitalla takaisin, eli venkoilen, jaarittelen, en osaa sanoa, mutta samalla kuitenkin lupaan tulla bileisiin, enkä sitten kuitenkaan mene. Kutsujen jälkeen soitan ja kysyn, että miltä tuntuu kun kaveri tekee oharit? 😁

Haistakoon paskat koko Lahti. 👎