Orvon kissanpennun sosiaalistaminen, apua kaivataan

Tilanne on se, että vanhempieni kissa sai kaksi pentua, joista toinen pentu kuoli. Emokissa ei juuri välittänyt tästä henkiinjäänestä pennusta, kävi kyllä imettämässä, opetti sisäsiistiksi ja pissaamaan/ulostamaan, pesemään tms. Muun ajan halusi olla omissa oloissa.

Huomasimme, että emolta ei tulekaan enää maitoa kun pentu oli viisiviikkoinen, kun pentu alkoi maukua ja koko ajan hakeutui ihmisten syliin ja itki ikävää jos kukaan ei vieressä ja oli selvästi nälässä. Emo ei välitä, tahtoo olla rauhassa yläkerrassa.

Rupesimme antamaan pennulle emon maidon vastiketta ja pentu selvästi tyytyväinen, kylläinen. Rakastaa silityksiä ja ihmisiä ja syliä.

Kissanpennulla kovasti tylsää, yritän aina siellä ollessa leikittää, silittää, sylitellä. Kissalla todella rajut leikit ihmisiin, purisi koko ajan ja hyökkäilisi, koska ei ole sisaruksia. Yritän olla noteeraamatta kissan pureksimista, ja menen veltoksi joten pentua ei sitten kiinnostaisi. Olen yrittänyt kääntää kissan leikkihimon samankokoisiin pehmoleluihin, ja niiden kanssa painiikin, mutta yrittää silti koko ajan ihmisiäkin purra ja saada leikkiin.

Voiko tästä kissasta kuoriutua ihan hyvä kissa? Osaisi kissan tavat eikä koko ajan purisi ja hyökkäilisi. Kissa ei tosiaan saa kissan kaipaamaa sosiaalistumista, koska ei niitä sisaruksia ole.

Mitä voisin tehdä vielä, että pennusta ei kasvaisi ihan käytöshäiriöinen hyökkäilijä?