Jos et pidä tatuoinneista, niin mitä mieltä olisit siitä, jos

Rakastan silti lastani, mutta muistutan säännöllisesti tatuoinnin jälkeenkin miten typerä se on.

Vierailija:

Rakastan silti lastani, mutta muistutan säännöllisesti tatuoinnin jälkeenkin miten typerä se on.

Jos lapseni päättäisi raiskata jonkun, olisin sitä mieltä, että teko on typerä, vaikkakin tekijä olisi oma lapseni.

Vierailija:

Rakastan silti lastani, mutta muistutan säännöllisesti tatuoinnin jälkeenkin miten typerä se on.

Äitini jaksaa edelleenkin muistuttaa, joka helvetin kerta, kun tavataan, että noi sun lävistykset ja tatskat ovat niiiiiiiin rumat ja kun sulla on niin kauniit kasvot ilman niitä jne. Mulla on siis 6 tatskaa + 9 lävistystä (+ 8 korvisreikää). Lävistykset on: nenä, molemmat kulmat, huuli, kieli ja 4 kertaa napa.

Ja olenkin ihan suosiolla laittanut nuo tatskat piiloon, kun näen äitini (ovat sellaisessa paikassa, että jäävät T-paidan hihojen ja housujen lahkeiden alle, ovat siis olkapäissä ja nilkoissa + lavoissa).

Koko elämäni sain kuulla äitini suusta, että sä oot just kun isäs, tollanen pallonaama (=soikeat kasvot) ja jne. Eli suoraan sanottuna haukku päin naamaa, että mä olen ruma. Isäni oli iso (tai no okei, läski mies) ja itsekkin olin peruskoulu iässä läski. Mutta enpä ole enää. Mua nimittäin kiusattiin koulussa ja söin sitten sen takia liikaa.

Vierailija:

Jos lapseni päättäisi raiskata jonkun, olisin sitä mieltä, että teko on typerä, vaikkakin tekijä olisi oma lapseni.

ikinen kerta kun tapaisitte?

Tietysti sinulla on oikeus mielipiteeseen, mutta lapsellasi on myös oikeus tehdä omalla vartalollaan mitä huvittaa (paitsi raiskaaminen on rikos), eikö?

Ja vaikka jokaisella on oikeus mielipiteeseen, ei se tarkoita sitä, että kenenkään tarvitsisi kuunnella moista paskaa omista valinnoistaan keltään. Ei edes omalta äidiltään ;).

Siinä käy äkkiä sillä tavalla, ettei kukaan viihdy sen " oman mielipiteensä ilmoittavan" nalkuttajan läheisyydessä.

Omalla äidilläni on ollut opettelemista siinä, että hänellä ei ole mitään nokan koputtamista aikuisten lastensa asioihin, vaikka ne eivät häntä miellyttäisikään.

Siinä käy äkkiä sillä tavalla, ettei kukaan viihdy sen " oman mielipiteensä ilmoittavan" nalkuttajan luona.

Ehkä marssittaisin lapsen parin ystäväni luo, jotka nyt vanhempana " katuvat" tatuoinnin ottamista. Tosin tunnen monia, jotka vielä vanhana ovat ihan tyytyväisiä tatuointeihinsa.



Tatuoinnin vielä kestäisin lapsella, mutta ne lävistykset....

Vierailija:

Rakastan silti lastani, mutta muistutan säännöllisesti tatuoinnin jälkeenkin miten typerä se on.

Mitäs hemmetin hyötyä tuosta olisi? Eikö ennemmin kannattaisi puhua ENNEN tatuoinnin ottoa ja kertoa oma mielipiteensä. Jos lapsi silti menee ja ottaa tatuoinnin, niin turha kai siitä on jälkeenpäin vinkua. Turha itkeä, kun paskat on jo housuissa jne.

Nalkuttamisella saa vain toisen varpailleen ja varsinkin tällaisessa asiassa, joka on lapsen _OMA_ asia, niin tuo on aika turhaa. Jokaisella on määräysvalta omaa kroppaansa ja eiköhän jokainen tee isompiakin mokia kuin jonkun kuvan otto.

Itse ymmärrän, etteivät kaikki pidä kuvistani, mutten silti hyväksyisi niiden jatkuvaa haukkumista keneltäkään. En minäkään hauku toisten vaatteita/koruja/kampauksia ihan vain siksi, etten itse tykkää.

En siitä varmasti tykkäisi, mutta jos lapsi on tarpeeksi vanha, niin sitten on hänen asiansa päätää sellaisesta.