Millaisia naiiveja kuvitelmia sinulla oli maailmasta ja...

Pojat on kivoja prinssejä.

Uskoin, että ihmiset ovat pohjimmiltaan hyviä ja tiukan paikan tullen auttavat toisiaan. SIksipä olen joutunut hämmentyneenä huomaamaan, että jotkut eivät välitä piirun vertaa, miten toisilla menee tai pysyvätkö elossa, kunhan itse vain hyötyy taloudellisesti.

Pojat ei kiusaa tyttöjä.

Avioliitoissa olevat ovat uskollisia toisilleen, eivätkä edes haaveile muista naisista tai miehistä.

Uskoin et jos lasta kiusataan niin Jumala puolustaa maassa makavaa lasta.. järkytys oli suuren suuri kun ei auttanut.. eikä auttanut kukaan.

Kaikki ravintolat noudattavat hyvää hygieniaa.

Ajattelin että naiset ja miehet voisivat elää tasa-arvoisina ja kunnioittaa toinen toisiaan. Vähänpä tiesin!

Vanhoja ukkoja ei kiinnosta nuoret tytöt vaan oman ikäiset naiset.

Muihin ihmisiin voi luottaa. LOL!

Että ihmiset eivät ole julman rasistisia.

Se että pelkkä lahjakkuus riittää menestykseen. Todellisuudessa kyse on lahjojen lisäksi sitkeydestä ja jumalattomasta työnteosta. Ja verkostoitumisesta (suomeksi=perseennuoleminen). Kuten sanotaan, 99% hikoilua, 1% inspiraatiota...

Aikuiset ei kiusaa, ihmiset haluaa aina hyvää toisilleen, Rehellisyys kannattaa aina, kun auttaa jotain niin sitä ei kosteta, kun on hyvä ihminen muille niin muut on sinua kohtaan myös.  Mikään näistä ei pidä paikkansa.  Aikuisena olen tajunnut, että jos autat jotain niin se alkaa vihata sinua. Rehellisyydellä joudut ongelmiin, koska kaikki valehtelee. Ja jos olet hyvä ihminen niin sinua pidetään heikkona ja vähäjärkisenä. Ja hyvänen aika miten paljon aikuiset kiusaa toisiaan ihan siihen pisteeseen asti että uhri saadaan vaikka tappamaan itsensä!  Ja nämä on vielä lasten vanhempia tällaiset ihmiset! 

Että työkaverit arvostavat sitä, että teet työsi mahdollisimman hyvin ja tarjoat vinkkejä muillekin.

Että vähemmistöjen - olivat ne uskonnollisia, seksuaalisia, etnisiä tai muita - edustajat ovat aina avaramielisempiä ja ymmärtäväisempiä kuin valtaväestö, koska ovat saaneet itse niin paljon lokaa niskaan. Ei valitettavasti mene ihan niin. Monet ovat törkeitä paitsi valtaväestön niin myös oman viiteryhmänsä edustajia kohtaan. Tyypillistä sijaiskärsijöille kostamista.

Että oikeuslaitos on reilu.

Työtä löytää jos vain etsii ja on ahkera (ajattelin, että työttömät ovat laiskoja) .

Aikuiset eivät enää kiusaa ja tavallaan puolustavat "heikompia". Samalla ajatuksena  minulle oli se, että saan hyvän ammatin ja muutenkin pääsen opiskelemaan helposti. Saan siis hyvä elämän josta pidän ja elämä aina elämisin arvoista sekä pärjään. Näin ei ole aina käynyt ja hyvin synkkiä ajatuksia ollut. Samalla ajattelin etten enää aikuisena olisi näin yksin ja nuoruuden kestin jollakin ihmeellisellä ajatuksella, että elämäni muuttuu sitten kun olen aikuinen. Eipä se ole paljon muuttunut. Sitten työkkäristä vielä se, että ajattelin sen olevan hyvä paikka jossa ihmistä autetaan saamaan työtä ja tarvittaessa jätetään rauhaan jos  ei työtä onnistu saamaan ( eli ei mitään pakkokursseja yms). Se, että lääkärit ovat aina potilaan puolella ( ns hyviä) ja terveydenhoitoon voi luottaa ilman, että saisi esim pelätä tietojensa menevän vääriin käsiin. Tähän vielä se, että ajattelin ihmisten olevan enemmän tasa-arvoisia koulutuksestaan, rahatilanteestaan ja muista asioista riippumatta. Ajattelin myös jokaisen pärjäävän täällä omana itsenään ilman, että pitäisi olla jokin "super-ihminen". Tuli nämä mieleen.

Vierailija kirjoitti:

Suomen päättäjät ovat fiksuja, osaavia ja rehellisiä ihmisiä, jotka pitävät huolen suomalaisten asioista.

Nuorena kuvittelin, että poliitikot ja päättäjät ovat vain kieroja pyrkyreitä. Nykyään ymmärrän, että se on epäkiitollista työtä, ja menestystä ja rahaa saa helpommin muilla tavoilla.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen kasvanut pikkukylässä ja maatalossa. Oli melkoinen yllätys, kun sitten oikeassa elämässä ihmiset eivät olleetkaan niin rehellisiä ja auttavaisia, kun siellä pikkukylässä. 

Pikkukylässä minua kiusattiin jatkuvasti. Koko ikäryhmä oli mukana, eivätkä aikuiset puuttuneet. Oli yllätys, että sen ulkopuolella ihmiset osoittautuivat pääsääntöisesti mukaviksi.

Aikuiset osaisi käyttäytä aikuismaisesti.