Dissosiaation kanssa eläminen

Heippa. Olen kärsinyt dissosiaatiosta lapsesta asti. Minulla oli epilepsia nuorempana ja dissosiaatio kuin depersonalisaatiohäiriötkin ovat yleisiä ihmisillä joilla on traumatausta tai sitten kärsii epilepsiasta kuten omassa tilanteessani on. 

Tiedän miten inhottavalta se tuntuu. Kärsin siitä että kaikki tuntuu kuin olisin sumussa, en ole yhteydessä ympäristööni tai muihin ihmisiin, tämä aiheuttaa syrjään vetäytymistä ja väsymystä sekä ahdistusta. Joskus peiliin katsoessa saatan tuntea oman peilikuvani vieraaksi vaikka tiedänkin aina että minä se olen. Olen jutellut muutaman mielenterveydenammattilaisen kanssa ja saanut muutamia hyviä vinkkejä miten keskittyä hetkeen ja esim keskittyä katsomaan yhtä esinettä ja kertoa mielessäni millainen se esine on ja minkä värinen muotoinen se on että todella saisin kiinni todellisuuden tunteesta ja tästä hetkestä, mutta tuo on enemmänkin rauhoittamiskikka eikä vie itse dissosiaation tuntua pois. Sosiaalisesti stressaavat tilanteet triggeröivät epätodellisuuden tunnettä vielä lisää. Kuulemma terapia yhdistettynä lääkkeisiin olisi paras tapa hoitaa tämä. Minulla on nykyään tätä tunnetta ihan koko ajan, enimmäkseen lievänä mutta välillä voimistuu tilanteesta. 

Muutin elämäntapojani paljon terveempään suuntaan ja olen pyrkinyt minimoimaan stressitekijöitä ja se on minulla auttanut, en ole ollut terapiassa joten ajattelin että ehkä se auttaisi. Tämän tunteen kanssa kyllä oppii elämään mutta mielestäni jos sinulla on mahdollisuus saada apua niin hae sitä, niin minäkin pyrin tekemään. Voimia sinulle, muista ettet ole yksin että meitä muitakin on jotka tuntevat samoin :)

terv. 30v nainen

Mulla on dare niminen sovellus ja siellä on ilmainen englanninkielinen nauhoite, jota voi käyttää apuna niissä hetkissä.

Jos lataat sen, niin SOS - > I'm feeling unreal

Muistan jo ala-asteella sanoneeni kaverille, että musta tuntuu kuin olisin kummitus. Yläasteella sanoin, että tuntuu kuin olisin usvassa ja katselen elämääni sivusta, se ei kuitenkaan ollut vielä näin häiritsevää. Itsellä tämä alkoi täysipäiväisesti viime suhteessa. Mies valehteli ja manipuloi, kävi käsiksikin, käytti huumeita ja aiheutti stressiä mutta en osannut irtaantua siitä, jälkeenpäin olen saanut tietää muista naisista jota epäilinkin jo silloin mutta mies valehteli taitavasti. Menin ihan sekaisin todellisuuden kanssa. Jo sitä ennen olin suhteessa jossa mies oli henkisesti ja fyysisesti väkivaltainen.

Oikeastaan ainoa millä maadoitun nykyään on rauhoittava, jota en tietenkään koko ajan voi popsia. Pieni annos alkoholia myös, mutta ei sitäkään voi joka päivä harrastaa. Pienikin stressi laukaisee koko päiväiset oireet. Kärsin myös ahdistuksesta, paniikkioireista ja unettomuudesta, mutta tää dissosiaatio on nyt kamalinta.

Koetan itsekin keskittyä johonkin tekemiseen. Tai sit otan vaan esim kiven tai puun lehden käteen, tunnustelen miltä se tuntuu ja näyttää. Kerran olin jo niin epätoivoinen, että koetin lenkillä puiden halailua kun sitä jotkut harrastavat ollakseen yhtä luonnon kanssa :D ei auttanut.

Oon kateellinen niille, jotka haluaa vetää päänsä sekaisin jollain aineella ollakseen ihan pihalla. Itse kun haluaisi vaan tuntea itsensä todelliseksi ja olla selvänä selvinpäin.

Ap

Hei hyvät naiset!

Minulla on täällä tieto ihmisestä, joka parani:) Käsittääkseni vauhdikkaalla ryhmäliikunnalla oli merkitystä sekä sillä, että hänelle tuli tavoite, johon silloin keskittyi.

Monista asioista kiinnostuneena ja itsekin jo elämisen eri puolia nähneenä haluan rohkaista ja kannustaa kirjoittajia:

Aivot tekevät ihmeellisiä asioita ja ne oppivat myös uusia tapoja koko ajan. Hermoverkot muokkautuvat uudelleen; jatkuvasti. Olemme jatkuvassa muutoksen tilassa.

Sinun ei tarvitse ' lukita' itseäsi johonkin kuvaan, vaan hakea hyvää tekeviä asioita juuri nyt ja etsiä pikkuhiljaa omaan tilanteeseen hyviä hoitajia, hyvää kirjallisuutta yms.

Ohjaisin lempeästi menemään joka tapauksessa terapiatunneille ja - minä suosittelisin kokeilemaan myös uimista.

Uiminen ' palauttaa' olemukseemme jotain alkuperäistä; niin ainakin itse koen. Liiku, se muuttaa koko kehosi ja aivojesi toimintaa.

Hae apua hengitys- ja mindfulness- harjoituksista; kokeile erilaisia. Ole kärsivällinen.

Toisilla on traumataustaa, ja joskus sen ymmärtämiseen tarvitaan erilaisia prosesseja.

Luota, että jokainen koettelemus vie eteenpäin. Hoida ja etsi aktiivisesti tietoa ja hyvää. Ole armollinen silloin, kun hankalaa ja etsiydy eteenpäin, kun energisempi päivä.

Pyri etsimään naurua, vaikka lasten naurua, ympärillesi. Kuuntele hyvinkin erilaisia musiikinlajeja, kokeile uutta. Avaa aivoillesi 'uusia kanavia'.

Luota, että polkusi kantaa ja että pääset eteenpäin. Pikkuhiljaa.

Up