Lue keskustelun säännöt.
Miksi nuorten mt-ongelmia ei hoideta ennen kuin on liian myöhäistä?
11.05.2021 |
Mieheni sisko esimerkkinä: todella fiksu ja empaattinen tyttö. Sai lapsena adhd- ja autismi (Asperger?) -diagnoosin. Sairastui 25-vuotiaana kaksisuuntaiseen.
Aloitti AMK-tutkinnon kuusi vuotta sitten, ensimmäisenä vuotenaan oli täysiä arvosanoja paukuttava opiskelija. Sitten sairastui kaksisuuntaiseen ja opiskelukyky katosi täysin. On koittanut saada kunnon apua heti sairastumisestaan lähtien mutta kaikkialla ollaan jotenkin ihmeellisen löysiä asian suhteen. Sanotaan vaan että noh noh, kyllä se siitä ota vaan rauhassa, oot kummiskin niin hyvä koulussa että ei hätää.
Arvosanat alkoivat tippumaan, ei saanut kursseja suoritettua. Koulua ei kiinnostanut, opintotuki otettiin pois.
Lopulta ei enää kyennyt tekemään töitäkään, toimeentulotukea ei saa enää koska on ollut liian kauan tässä tilanteessa.
Nyt kaikkialta voivotellaan että voi voi kun sä oot liian vanha (28) meidän avun piiriin.
Miehen sisko on siis tapellut vuosia saadakseen kunnon apua mt-ongelmiinsa. Nyt ollaan siinä pisteessä että sisko on täysin työkyvytön ja itsetuhoinen, jostain syystä hoitoa kaksisuuntaiseen ei ole VIELÄKÄÄN saatu kuntoon??
Sanoo että olisi parempi vaan kuolla kun ei hän mihinkään pysty ja aina on vaan paha olla. Ei halua elää näin lopun elämäänsä. :( Haluaa töihin mutta mutta uskoo olevansa täysin hyödytön ja turha.
Kommentit (32)
Kaksisuuntainen ei parane koskaan kokonaan. Kun se kerran tulee, ihmisen on elettävä sen kanssa lopun elämäänsä.
Ennen tuota sairautta kutsuttiin maani-depressiviseksi mielisairaudeksi.
Koska siinä vaihtelee maaninen tila ja masentunut tila.
Ja se yleensä puhkeaa juuri tuossa iässä kuin miehesi siskollekin on puhjennut.
Se on usein geeneissä eli perinnöllinen sairaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aspergerit on superälykkäitä. Taitaa tämä neiti olla vaan tyhmä.
Höpö höpö. Aspergereilla on ihan samanlainen älykkyysjakauma kuin meillä muillakin. Joukossa on älykkäitä, mutta myös ihmisiä, joista ei ole itsenäisesti eläjiksi.
En ole kyllä koskaan tavannut älykästä aspergeria tai autistia.
Mistä sai diagnoosin kaksisuuntaisesta? Voisiko samaan tahoon olla yhteydessä, että lääkitys saataisiin kuntoon? Tämän jälkeen sitten takaisin opiskelemaan, yhteys opoon ja opintosuunnitelma.
Meillä on liian paljon niitä, jotka nauttivat vapaasta paljon enemmän kuin työstä. Siksi he masentuvat, koska se on kelpo keino saada vapaata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kauheita vastauksia. Kauheita ihmisiä.
Juurikin tuo ilmiö, pompottelu luukulta toiselle ja vastuun pakoilu eri "auttavien" tahojen kesken pahentaa ja pitkittää - kroonistaa tilanteen. Jo sairastuneen tai apua tarvitsevan pitäisi suunnilleen palkata oikeusapua pystyäkseen vaatimaan itselleen kuuluvaa apua. Täysin järjetöntä.
Siinä on vaan se, että kukaan ulkopuolinen taho ei voi ”pelastaa” tai korjata ketään, jos tyyppi on itse ihan täysin vastuuton, kyvytön kiinnittymään mihinkään (edes osapäivätyöhän, esim siivous) eikä osaa muuta kuin heittäytyä maahan ulisemaan.
Ei tuollaisella asenteella nousta suosta. Mt kuntoutuminen vaatii nöyryyttä ja bipossa myös lääkitykseen sitoutumista. Jo on kumma jos ei ole lääkkeitä saanut, jos dgkin on.
Varmasti avun saannissa on parannettavaa mutta edelleen kukaan ei lopulta työnnä lautasella eteen sitä elämän mieltä. Moni työssäkäyväkin miettii mitä järkeä missään. Toisaalta moni eläkeläinen on kasannut itselleen ihan kelpo arjen. Elämä on voinut helpottuakin.
Koska jotkut haluavat että maailma on heidän rahantekovälineensä eikä paikka jossa ihmiset elävät ja voivat hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa niin tutulta! Tappelin yli puolet lapsen elämästä saadakseni tälle ADHD-diagnoosin, en suostunut nielemään sitä että olisin vain huono kasvattaja. Lopulta kun tyttö oli 15, löytyi ADHD ja lievää aspergeria. Tässä vaiheessa lapsi oli kuitenkin alkanut masentua ja tästä kukaan taho ei ota hoitovastuuta. On myös koetettu kumota tuo ADHD-diagnoosi sillä perusteella että on masentunut, ei kuulemma voi olla molempia!
Vierailija kirjoitti:
No ei siihen kaksisuuntaiseen mielihäiriöön ole mitään sen kummempaa apua tarjolla.
Ei sitä voi millään terapialla hoitaa eikä parantaa.
Siihen on olemassa lääkkeet ja ne toimii useimmilla erittäin hyvin.
Kyllä syitä ja seurauksia voidaan aina hoitaa. Kaksisuuntaistakin on kahta eri tyyppiä ja ne koettelevat sairastunutta täysin eri tavoin, eli ei voi yleistää kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Myös terapioita ja hoitomenetelmiä on erilaisia.
Ilmiannoin loukkaavimmat kommentit, pöyristyttävää, että vieläkin suhtautuminen on noin syyllistävää ja nuivaa. Kuka tahansa voi sairastua masennukseen ja mielenhäiriöihin, se kannattaa muistaa. Monesti vielä ne masennukseen sairastuneet ovat niitä ahkerimpia ja älykkäämpiä.
Aloittajalle vinkkaan että ottakaa selvää toimiiko kunnassanne akuuttipalvelut aikuispsykiatrian puolella. Monesti tälläinen päivystävä yksikkö löytyy sairaalan tai mielenterveyspalveluyksikön yhteydestä. Jos ei fyysisesti niin ainakin päivystysnumero pitäisi löytyä. Sinne voi hakeutua myös ilman lääkärin lähetettä, jos sen saaminen on tiukkaa. Omainen tai läheinenkin voi soittaa. Palvelu ja terapia on kunnallinen palvelu ja maksutonta asiakkaalleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsilla ei ole mitään uskottavuutta. Olin koko lapsuusikäni syvästi masentunut ja itsetuhoinen, mutta se oli vain huonotapaisuutta, kiukuttelua ja laiskuutta. Kun täytin 16, oireeni otettiin vihdoin tosissaan, sain diagnoosin ja lääkkeet. Psykiatri ihmetteli, miksi kukaan ei ollut puuttunut asiaan aiemmin.
Jep, noinhan se menee ja jos jollakulla - kuten kälylläsi - on sekä neurologisia että psyykkisiä ongelmia, se vaikeuttaa todella paljon avun saamista. Terapeutit harvemmin osaavat toimia autistisen asiakkaan kanssa!
Mutta joka tapauksessa - tietämättä tarkemmin, mitä kälysi ON yrittänyt, hänen pitäisi nyt mennä yksityiselle psykiatrille ja sen jälkeen lähteä etsimään terapeuttia. Julkisella puolella todellakin joutuu lähinnä hoitojonoon.
Homma vaatii rahaa. Voitko sinä/miehesi auttaa?
Eli ensin pitää käydä pari krt psykiatrilla ja aloittaa lääkitys. Oletettavasti kälylläsi jonkinlainen hoitosuhde jo on, koska on saanut jo bipolaarisen diagnoosin. Kaiketi lääkityskin?
Hänen pitäisi itse sopia tutustumisaikoja terapeuteille ja käydä juttelemassa useamman kanssa - ja valita, kenen kanssa kontakti ja kemiat toimivat.
Sitten mennään uudelleen samalle psykiatrille ja hän kirjoittaa Kelaa varten terapialausunnon, jolla haetaan Kelalta korvausta. Sen avulla terapia maksaa alle 40 e kerralta, ilman se on satasen huiteilla.
Kelalta voi saada korvausta jopa kolmeksi vuodeksi, vuosi kerrallaan. Yleensä sitä saa 1+1 vuotta.
https://www.kela.fi/kuntoutuspsykoterapia-nain-haet
Tuo siis on työlästä ja vaatii rahaakin - yhteiskunnan pitäisi tietysti tarjota sitä helpommin, mutta näillä mennään. Ole sinä ap miehesi kanssa tukena!