kamalan raskas olo. perheen lemmikki kuoli tanaan akillisesti yllattavaan sairauteen. lapset 3ja 4v olivat mukanani el. laakarissa
kun tuli kiire niin että taksilla vietiin eläintä, ja lapset oli pakko ottaa mukaan. minä itkin surusta ja järkytyksestä pitkään. lapset eivät ymmärtäneet tietenkään miksikuoli ja mitä kuolema on. sain vaan taivaassa ja itken koska minulla on ikävä lemmikkiä.
onneksi lapset eivät vielä osaa surra kuolemaa vaan kyselevät kiinnostuneina. olivat kuitenkin siinä lääkärissä ja näkivät eläimen vetävän viimeisen henkäyksensä ja silittävät sitten kuollutta jäähyväisiksi
minä voin huonosti. kamala olo. lapset jo nukkuvat. minä suren, siivosin kaiken mikä lemmikistä muistutti pois, pesin ja kiillotin paikat mutta mikään ei helpota.
Kommentit (6)
Ap, usean rakkaan lemmikin menettäneenä tiedän miltä sinusta tuntuu. Jaksamista!
tiedän tunteen.. olen kolmen vuoden sisään kanssa haudannut kaksi rakasta koiraani....suru on valtava....
Jopa lapseni muistavat edesmenneet koirat vaikka vanhin oli vain kolmen kun yksi koirista kuoli
Meillä on vain helpottanut, se että olemme ottaneet uuden koiran...
Suru on surtava, kyllä se hiljalleen helpottaaa, mutta ei koskaan unohdu...muuttaa vain muotoaan.
Ja täällä sinä vaan roikut av:lla... Menisit sinne terhokotiin tai jonnekin isäsi luo...
Ihan jo sen takia, että meidän lapsille (5 ja 8v) tuo kissa on niin kamalan rakas, en tiedä miten selviävät siitä, kun joskus siitä aika jättää...
Se on se syöpä semmonen paskamainen nakki.