Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Raskas kaveri, raskas äitiyden myötä
10.05.2021 |
Rennosta ja kivasta kaverista on tullut äitiyden myötä hirviö. Tappelee miehensä kanssa (kinastelua koko ajan), tietää omasta mielestään aivan kaiken lapsista ja kaikesta. Imettää kohta 2v taaperoa. Tekee kaiken ainoalla oikealla tavalla. On vittumainen muita kohtaan. Ostaa ja hamstraa tavaraa ihan hullun lailla vaatteita, kenkiä, asuja lapselle, ettei ainoa lapsi vaan jää mistään paitsi. Että on aina vähintään sama tai mieluummin parempi kuin muilla. Hankkii ylikehittäviä leluja. Kaikki mahdolliset. Kyttää Toria ja miehensä hakee niitä ympäri kaupunkia. Ei pysty sopimaan MITÄÄN menoja, koska lapsen rytmit menee. Lapsi ei syö kunnolla (miinuskäyrällä), ei nuku kunnolla (ei ole koskaan osannut itsenäisesti nukahtaa päiväunille ja isonakin vielä imetetään yöunille), ja kaikki tämä tämän äidin aivan tarpeettoman hössötyksen takia.
Miten sanoa että alkaa olla niin helevtin raskasta seuraa (ja seurata tuota) että ei jaksettaisi tavata enää ollenkaan...
Kommentit (33)
Vierailija kirjoitti:
Vähän ohi aiheen, mutta joillain ystävillä on sama… Eivät koskaan voi tavata tai tapaamiset pitää sopia minuutilleen, ja ehditään tyyliin juuri istua hiekkalaatikon reunalle kun onkin jo kiire päiväunille.
Ja siis ymmärrän että unet ovat tärkeät. Mutta eikö parivuotiaan päiväuni voi myöhästyä vaikka puolella tunnilla/ haittaako jos ei aina nuku samaa määrää? Tai voisiko joskus opetella nukahtamaan unille vaikka olisikin vieraita kylässä/haittaako jos nukahdetaankin bussimatkalla? Itsellä on myös saman ikäinen lapsi ja haluan tiettyä joustoa vapaa-aikaan, joten en kyttää kelloa minuutilleen. Lapset ovat yksilöitä mutta ei se nyt maailmaa kaada jos rytmi ei ole aina täysin sama.
Raskaita ovat kyllä kavereina tämmöiset joilla äitiys menee hieman ”yli”…
110% hänellä menee vähän yli. Esimerkiksi jos meillä on kattaus, aikuisten kahvit ja lapset leikkivät tämän 30min kahvihetken ajan, niin hän saattaa tulla repimään toisen kodissa kaappeja auki, mikroa auki, koska heidän taaperolla on LOUNAS tms. Ei auta vaikka isäntäväki sanoo, että nyt on aikuisten kattaus että lapset saavat 15-30min päästä ruokansa. Tämä repii kaapit auki ja tukkii taaperonsa pöytään. Mitään joustoa ei todellakaan ole... 😱😱😱
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän ohi aiheen, mutta joillain ystävillä on sama… Eivät koskaan voi tavata tai tapaamiset pitää sopia minuutilleen, ja ehditään tyyliin juuri istua hiekkalaatikon reunalle kun onkin jo kiire päiväunille.
Ja siis ymmärrän että unet ovat tärkeät. Mutta eikö parivuotiaan päiväuni voi myöhästyä vaikka puolella tunnilla/ haittaako jos ei aina nuku samaa määrää? Tai voisiko joskus opetella nukahtamaan unille vaikka olisikin vieraita kylässä/haittaako jos nukahdetaankin bussimatkalla? Itsellä on myös saman ikäinen lapsi ja haluan tiettyä joustoa vapaa-aikaan, joten en kyttää kelloa minuutilleen. Lapset ovat yksilöitä mutta ei se nyt maailmaa kaada jos rytmi ei ole aina täysin sama.
Raskaita ovat kyllä kavereina tämmöiset joilla äitiys menee hieman ”yli”…
110% hänellä menee vähän yli. Esimerkiksi jos meillä on kattaus, aikuisten kahvit ja lapset leikkivät tämän 30min kahvihetken ajan, niin hän saattaa tulla repimään toisen kodissa kaappeja auki, mikroa auki, koska heidän taaperolla on LOUNAS tms. Ei auta vaikka isäntäväki sanoo, että nyt on aikuisten kattaus että lapset saavat 15-30min päästä ruokansa. Tämä repii kaapit auki ja tukkii taaperonsa pöytään. Mitään joustoa ei todellakaan ole... 😱😱😱
Aikuisten kattaus? En ole sellaisesta kuullutkaan ja olen kyläillyt monessa paikassa lasten kanssa. Kaikkialla lapset saa samaan aikaan syötävää kuin aikuisetkin.
Vierailija kirjoitti:
Vähän ohi aiheen, mutta joillain ystävillä on sama… Eivät koskaan voi tavata tai tapaamiset pitää sopia minuutilleen, ja ehditään tyyliin juuri istua hiekkalaatikon reunalle kun onkin jo kiire päiväunille.
Ja siis ymmärrän että unet ovat tärkeät. Mutta eikö parivuotiaan päiväuni voi myöhästyä vaikka puolella tunnilla/ haittaako jos ei aina nuku samaa määrää? Tai voisiko joskus opetella nukahtamaan unille vaikka olisikin vieraita kylässä/haittaako jos nukahdetaankin bussimatkalla? Itsellä on myös saman ikäinen lapsi ja haluan tiettyä joustoa vapaa-aikaan, joten en kyttää kelloa minuutilleen. Lapset ovat yksilöitä mutta ei se nyt maailmaa kaada jos rytmi ei ole aina täysin sama.
Raskaita ovat kyllä kavereina tämmöiset joilla äitiys menee hieman ”yli”…
Näitä on paljonkin.
Pääset juuri saapumaan sovitulle treffipaikalle, niin tämä saattaa puolijuosten lähteä lähikauppaan hakemaan ruokaa taaperolle, tai perua paikan päällä sovitun lounaan, tai alkaa joka tapauksessa jollain tavalla säätämään aikataulua😩 Voi vaikka häipyä paikalta esim
lapsen syntymäpäiviltä 20min tapaamisen jälkeen, koska heidän taaperon unet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän ohi aiheen, mutta joillain ystävillä on sama… Eivät koskaan voi tavata tai tapaamiset pitää sopia minuutilleen, ja ehditään tyyliin juuri istua hiekkalaatikon reunalle kun onkin jo kiire päiväunille.
Ja siis ymmärrän että unet ovat tärkeät. Mutta eikö parivuotiaan päiväuni voi myöhästyä vaikka puolella tunnilla/ haittaako jos ei aina nuku samaa määrää? Tai voisiko joskus opetella nukahtamaan unille vaikka olisikin vieraita kylässä/haittaako jos nukahdetaankin bussimatkalla? Itsellä on myös saman ikäinen lapsi ja haluan tiettyä joustoa vapaa-aikaan, joten en kyttää kelloa minuutilleen. Lapset ovat yksilöitä mutta ei se nyt maailmaa kaada jos rytmi ei ole aina täysin sama.
Raskaita ovat kyllä kavereina tämmöiset joilla äitiys menee hieman ”yli”…
110% hänellä menee vähän yli. Esimerkiksi jos meillä on kattaus, aikuisten kahvit ja lapset leikkivät tämän 30min kahvihetken ajan, niin hän saattaa tulla repimään toisen kodissa kaappeja auki, mikroa auki, koska heidän taaperolla on LOUNAS tms. Ei auta vaikka isäntäväki sanoo, että nyt on aikuisten kattaus että lapset saavat 15-30min päästä ruokansa. Tämä repii kaapit auki ja tukkii taaperonsa pöytään. Mitään joustoa ei todellakaan ole... 😱😱😱
Aikuisten kattaus? En ole sellaisesta kuullutkaan ja olen kyläillyt monessa paikassa lasten kanssa. Kaikkialla lapset saa samaan aikaan syötävää kuin aikuisetkin.
Okei. No nyt sitten kuulet. Meillä oli pääsiäisenä ensin aikuisille kattaus, jossa paljon juomia/ hienoja laseja yms erikoisempia ruokia. Aikuiset söimme rauhassa. Sitten toinen kattaus oli lapsille että kaikki taaperot mahtuivat syöttötuoleineen pöytään sotkemaan sormiruokiaan. ☺️
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän ohi aiheen, mutta joillain ystävillä on sama… Eivät koskaan voi tavata tai tapaamiset pitää sopia minuutilleen, ja ehditään tyyliin juuri istua hiekkalaatikon reunalle kun onkin jo kiire päiväunille.
Ja siis ymmärrän että unet ovat tärkeät. Mutta eikö parivuotiaan päiväuni voi myöhästyä vaikka puolella tunnilla/ haittaako jos ei aina nuku samaa määrää? Tai voisiko joskus opetella nukahtamaan unille vaikka olisikin vieraita kylässä/haittaako jos nukahdetaankin bussimatkalla? Itsellä on myös saman ikäinen lapsi ja haluan tiettyä joustoa vapaa-aikaan, joten en kyttää kelloa minuutilleen. Lapset ovat yksilöitä mutta ei se nyt maailmaa kaada jos rytmi ei ole aina täysin sama.
Raskaita ovat kyllä kavereina tämmöiset joilla äitiys menee hieman ”yli”…
110% hänellä menee vähän yli. Esimerkiksi jos meillä on kattaus, aikuisten kahvit ja lapset leikkivät tämän 30min kahvihetken ajan, niin hän saattaa tulla repimään toisen kodissa kaappeja auki, mikroa auki, koska heidän taaperolla on LOUNAS tms. Ei auta vaikka isäntäväki sanoo, että nyt on aikuisten kattaus että lapset saavat 15-30min päästä ruokansa. Tämä repii kaapit auki ja tukkii taaperonsa pöytään. Mitään joustoa ei todellakaan ole... 😱😱😱
Aikuisten kattaus? En ole sellaisesta kuullutkaan ja olen kyläillyt monessa paikassa lasten kanssa. Kaikkialla lapset saa samaan aikaan syötävää kuin aikuisetkin.
Et ole sellaisesta kuullutkaan?! 😂 Missä
Peräpohjolassa sä elät? 🙈
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemman tehtävä on antaa lapsen kokea pettymyksiä ja auttaa lasta oppimaan pettymysten sietämistä. Tämä on yllättävän vaikeaa monelle, joskus itsellenikin.
Kuulostaa siltä, että lapsen normaali kiukku menee ap:n kaverin ihon alle niin pahasti, että tunnetaitojen opettamisen sijaan hän suojelee lasta niin, ettei tämä joutuisi tuntea mitään ikäviä tunteita. Strategia on huono ja toimimaton, mutta valitettavan yleistä tuo on.
Toinen ääripää on jättää lapsi yksin negatiivisten tunteiden kanssa. Yhtä huono strategia, mutta hyvin erilaiset seuraukset.
Vierailija kirjoitti:
Vanhemman tehtävä on antaa lapsen kokea pettymyksiä ja auttaa lasta oppimaan pettymysten sietämistä. Tämä on yllättävän vaikeaa monelle, joskus itsellenikin.
Kuulostaa siltä, että lapsen normaali kiukku menee ap:n kaverin ihon alle niin pahasti, että tunnetaitojen opettamisen sijaan hän suojelee lasta niin, ettei tämä joutuisi tuntea mitään ikäviä tunteita. Strategia on huono ja toimimaton, mutta valitettavan yleistä tuo on.
Toinen ääripää on jättää lapsi yksin negatiivisten tunteiden kanssa. Yhtä huono strategia, mutta hyvin erilaiset seuraukset.
Kiitos tiedosta! Tälläinen hän juuri on. Onko kyse ns curling-vanhemmuudesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemman tehtävä on antaa lapsen kokea pettymyksiä ja auttaa lasta oppimaan pettymysten sietämistä. Tämä on yllättävän vaikeaa monelle, joskus itsellenikin.
Kuulostaa siltä, että lapsen normaali kiukku menee ap:n kaverin ihon alle niin pahasti, että tunnetaitojen opettamisen sijaan hän suojelee lasta niin, ettei tämä joutuisi tuntea mitään ikäviä tunteita. Strategia on huono ja toimimaton, mutta valitettavan yleistä tuo on.
Toinen ääripää on jättää lapsi yksin negatiivisten tunteiden kanssa. Yhtä huono strategia, mutta hyvin erilaiset seuraukset.
Kiitos tiedosta! Tälläinen hän juuri on. Onko kyse ns curling-vanhemmuudesta?
Lienee ihan osuva termi tällaiselle. Vanhempi työstää usein omia, lapsuudenaikaisia traumojaan. Mikäli ei ole tietoinen traumoistaan, käytös ampuu helposti yli.
Esimerkiksi jos vanhempi itse on jäänyt paljon yksin, liian pienenä pärjäämään liian isojen tunteiden kanssa, hän saattaa suojella lasta tältä kokemukselta siten, että yrittää poistaa lapsen elämästä kaiken, mikä voi aiheuttaa suuria tunteita.
Omaa lapsuuttaan pitäisikin uskaltaa arvioida kriittisesti. Mikä minun kanssani tehtiin oikein, mikä väärin? Mitä haluan toistaa, mitä välttää, jne.
Ja omaa vanhemmuuttaan kannattaisi uskaltaa epäillä. Varmimmin mennään metsään sillä "minä tiedän mitä lapseni tarvitsee" -asenteella.
Esimerkiksi minulla ei ole aavistustakaan, mitä lapseni minulta tarvitsee. Siksi olen häntä kohtaan utelias. Yritän lukea häntä, ymmärtää, kysyä, keskustella. On paljon helpompi asettaa rajoja, kun tunnen lapseni ja hänen tarpeensa, enkä ole autoritäärinen "koska minä olen äitisi ja tiedän kaikesta kaiken" -tyranni.
Toki meillä on tietyt rajat, jotka ovat olemassa vain siksi, "koska minä sanon niin". Esimerkiksi ihmisiä ja eläimiä ei satuteta. Moni raja taas löytää paikkansa kokeilun kautta. Mihin aikaan lapsen pitää mennä nukkumaan, jotta hän jaksaa aamulla herätä riittävän virkeänä. Tämä raja voidaan selvittää yhdessä kokeillen ja keskustellen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän on selvästi yliväsynyt ja huolissaan lapsesta. Väsyneenä ihmiset ovat usein tosi raskaita. Neuvoisin kuten puolisoja, että alle kolmivuotiaan lapsen äidistä ei kannattaisi "ystävyyserota" - mutta toki olet vapaa tekemään kuten tahdot. Voihan sitä tavata harvemmin ja kuulostella miten ystävä kehittyy?
Ei välttämättä hyvä neuvo. Minulla on samantapainen kaveri kuin ap:llä, paitsi lapsia kaksi pienellä ikäerolla. Nyt molemmat ovat jo kouluikäisiä, mutta äitinsä on edelleen kotona, koska ei voi uskoa lapsiaan kenenkään muun hoitoon paitsi pakollisten oppituntien ajaksi. Kouluun päin on yhteydessä monta kertaa viikossa milloin mistäkin omasta mielestään tärkeästä asiasta.
Kamalinta on, että nyt myös lapsista on kasvanut v*ttumaisia käskyttäjiä, jotka saavat raivareita, jos eivät heti saa tahtoaan läpi. Meno perheessä menee aina vain hullummaksi, ja nyt ystävyyseroaminen on todella vaikeata kun lapsetkin jo muistaa minut. Olisi pitänyt häipyä heidän elämästään vuosia sitten.
Tästä tuli mieleen, että mikään ei myöskään ole kyllin hyvää heille. Suosittuja 0-2v harrastuksia ovat jo vaihtaneet/ lopettaneet, ja käyneet valittamassa🙈 En nyt mainitse lajia jota kaikki vauvat harrastavat, ja josta kenelläkään muulla ei ole valittamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän on selvästi yliväsynyt ja huolissaan lapsesta. Väsyneenä ihmiset ovat usein tosi raskaita. Neuvoisin kuten puolisoja, että alle kolmivuotiaan lapsen äidistä ei kannattaisi "ystävyyserota" - mutta toki olet vapaa tekemään kuten tahdot. Voihan sitä tavata harvemmin ja kuulostella miten ystävä kehittyy?
Ei välttämättä hyvä neuvo. Minulla on samantapainen kaveri kuin ap:llä, paitsi lapsia kaksi pienellä ikäerolla. Nyt molemmat ovat jo kouluikäisiä, mutta äitinsä on edelleen kotona, koska ei voi uskoa lapsiaan kenenkään muun hoitoon paitsi pakollisten oppituntien ajaksi. Kouluun päin on yhteydessä monta kertaa viikossa milloin mistäkin omasta mielestään tärkeästä asiasta.
Kamalinta on, että nyt myös lapsista on kasvanut v*ttumaisia käskyttäjiä, jotka saavat raivareita, jos eivät heti saa tahtoaan läpi. Meno perheessä menee aina vain hullummaksi, ja nyt ystävyyseroaminen on todella vaikeata kun lapsetkin jo muistaa minut. Olisi pitänyt häipyä heidän elämästään vuosia sitten.
Tässä tapauksessa aivan sama.
Ensin halveksunnan saivat häneltä ne, jotka menivät töihin kun lapsi oli 1v. Hän itse ei tietenkään mene töihin ennen kuin viimeisellä hetkellä, koska kukaan ei osaa hoitaa hänen lastaan. Mies on yrittänyt ehdottaa hoitajia, mutta ei uskalla jättää 2v lasta 2h ajaksi kenellekään hoitoon! On itsepäinen ja arrogantti, ei mikään väsynyt masentunut raukka.Jos lapsi ei nuku kunnolla, niin kuka sen kanssa valvoo? Ei siis äiti?
En minäkään jättänyt 2v muille kuin miehelleni. Kenelle muulle olisi voinut jättää, jollekin MLL teinityttösellekö, jolla katse kännykässä? Mutta voit toki olla oikeassa, ehkä kiva ystäväsi ei enää olekaan kiva ihminen edes sitten kun saa levättyä ja höllättyä, mistäpä minä tiedän.
MLL teinityttöselle? Kuulostat juuri tältä Apn vouhokaverilta! Vain sinä osaat hoitaa 2v ikäistä vai? Monet lapset menevät varhaiskasvatukseen jo alle 1v iässä.
Kyllä meillä jo alle 1v hoitivat nämä MLL teinityttöset! Jotka muuten ovat kasvatustieteen, oikeustieteen opiskelijoita, arvoalueilla asuvien fiksujen perheiden tyttäriä, voimistelijoita, urheilijoita, vastuullinen säätiö taustalla!
Ja hyvin muuten hoitivatkin!
Noissa kuvioissa mä säälin eniten niitä miehiä.
🇺🇦🇮🇱
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaffepulla kirjoitti:
Noissa kuvioissa mä säälin eniten niitä miehiä.
Mies on ihan suoraan sanonut, että on ihan loppu. Nainen on haukkunut miehen, ettei tee muka mitään. Kukaan ei usko, koska mies ajaa ja rullaa ympäri kauppakeskuksia hakemassa heille tavaroita ja oikeanlaisia merkkikamppeita, leluja, laittaa kaikki ruoat yms.
Ei vain naisen mielestä osaa. Osaa kyllä tosiasiassa ja tekee myös.
Alue: Aihe vapaa
Häntä syötetään koko ajan mitä monipuolisimmilla ruoilla, ruokiin tiputellaan öljyjä yms. Ihan kaikki menee yli, myös ruoan tuputtaminen.