Lue keskustelun säännöt.
Lapsi kaatoi suutuksissaan puhelimensa päälle mehut, miten toimisit tilanteessa
10.05.2021 |
12-vuotias halusi sen puhelimen mikä "kaikilla muillakin" on. Minulla ei ole varaa siihen joten sai halvemman mallin. Ei nyt mitään nokian kapulaa kuitenkaan. Menetti kiukuspäissään itsehillintänsä ja kaatoi tahallaan mehulasillisen puhelimen päälle. Nyt on ihman puhelinta mutta turvallisuuden vuoksi en halua kokonaan ilmankaan pitää.
Kommentit (46)
Öö..onko tässä nyt todella jotain pohtimista?
Jos oma lapseni toimisi noin, veisimme mehussa uitetun puhelimen yhdessä roskikseen.
Ja ei, lapselle ei tule enää puhelinta, lainatkoon kavereilta tarvittaessa.
Mikä ihme nykyvanhempia oikein vaivaa, lapset hyppii nenille eikä kunnioitusta löydy ketään/mitään kohtaan. 10-20 vuotta vielä tällä mallilla eteenpäin, niin ongelmissa ollaan ja pahasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun sain 8-vuotiaana ensimmäisen puhelimeni oli se maailman hienoin, kunnes isosisko sai kosketusnäytön ja olin niin kateellinen. Sitten säästin uuteen puhelimeen ja 5 luokalla sainkin ostettua itselleni oman kosketusnäytön, vaikkei se mikään iphone mitä eniten halusin ollutkaan. Nykyään olen 19 ja olen onnellinen ettei mun vanhemmat tehneet mulle karhunpalvelusta ja antaneet kaikkea mitä ikinä halusin vaan piti tehdä hommia niiden eteen.
Tässä tapauksessa vanhemmat nimenomaan antoivat jotain sellaista, mitä ei haluttu.
Nykyään on hieman eri kasvatusmalli kuin esimerkiksi - 90 - luvulla. Jos en jotain lahjaa arvostanut niin siitä kuitenkin kiitettiin ja sitä myös käytettiin. Sitä ei rikottu ja syynä käytetty, että ei ollut MINULLE mieluinen. Vanhempani ostivat lahjaksi sen, mikä oli katsottu siinä tilanteessa hyväksi. Vanhempani sanoivat, että kun on omat rahat niin sitten voin tehdä aivan mitä haluan ja voin ostaa aivan mitä haluan. Muuten arvostetaan lahjoja ja niitä kunnioitetaan. Ja niin olen tähänkin asti tehnyt ja edelleen muistan esimerkiksi kukkavaasit ja astiat. Vaikka eivät ihantäysin minun makuuni ole niin on silti kiva muistella niitä tilaisuuksia joista se vaasi on ja kuinka henkilö on minua ajatellut kun on sen hankkinut. Sama on esimerkiksi tv, jonka isäni osti 2009 kun muutin omilleni. Nykyään sillä ei pysty muuta kuin jakamalla katsomaan sarjoja, mutta joka kerta tulee ihana isäni mieleen kun tv:n avaan.
Olisi kyllä joko tukistus ollut tai nahkaremmi jos olisin noin tehnyt kuin mukulasi. Ja olisin omalleni todellakin sanaisen arkkuni avannut ja sitten olisi pentu hävennyt. Tavaroita ei tuhota vain sen takia kun ei miellytä. Rahan arvo on kadonnut penskalta aivan täysin.
Se pärjää ilmankin. Sanot sille, että 2 vuoden kuluttua ostetaan seuraava puhelin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ostit sille kysymättä puhelimen, josta se 12v ei kuitenkaan tykkää? Tämäkin asia olisi ratkaistu hyvin helposti siten, että olisit lähettänyt sen lapsen itse puhelinkauppaan tai menneet yhdessä niitä katsomaan ja sanonut vain, että budjetti on vaikka 200€, jolla olisi itse saanut valita itselleen mieluisimman luurin.
Mitäs jos se budjetti ei riitä siihen puhelimeen jonka halusi koska kaikilla on?
Sitten odotellaan ja katsellaan, jos sen puhelimen saisi vaikka joskus myöhemmin jostain tarjouksesta. Ei niin, että ostetaan jokin halpa kopio tilalle, joka itseä ei miellytä. Uskoisin, että 12-vuotiaalla on kumminkin ollut joku puhelin jo ennestään, joten sitä voi käyttää sen aikaa.
Tässä tapauksessa varmaan olisi vetänyt raivarit ja kaatanut mehut sen vanhan puhelimensa päälle että saisi uuden
Sitten odotellaan ja katsellaan, jos sen puhelimen saisi vaikka joskus myöhemmin jostain tarjouksesta. Ei niin, että ostetaan jokin halpa kopio tilalle, joka itseä ei miellytä. Uskoisin, että 12-vuotiaalla on kumminkin ollut joku puhelin jo ennestään, joten sitä voi käyttää sen aikaa.