Mitä teette ikuisille kyselijöille, työllisyys, mies, terveys....
Miten te toimitte ikuisten kyselijöiden kanssa? Kysytään niin henkilökohtaisia asioita, että ne eivät muille kuulu. Esim. jokos sulla on mies, joko sulla on työpaikka, mistä sä oot tulossa kun sulla on retkeilijän reppu, (kaupasta ihan, tarviinko luvan muilta tähän?), minkäkokoisessa asunnossa sä asut? Listassa on yleensä vakkarikysymykset työ ja mies, mutta muutakin saattaa tulla, esim ootko sinkku ha onko ketään hoitoa. Ongelma on se, että en halua valehtelemalla vetää rajoja. En vain halua lähteä missään asiassa valehtelun tielle. Nämä on yleensä koiratuttuja, joiden kanssa puhuisin mielellään nuo koira-asiat, en muuta. Yksikin koiraukkeli kysyy todella usein onko jo töitä löytynyt jne. En tiedä edes hänen nimeään. Enkä tykkää yhtään selitellä työ- tai muiden suhteiden etenemistä kenellekään. Esim. työnhakuprosessi on vaativa ja siihen keskittyminen kuuluu vain minulle. En ala siihen ajatusprosessiin muita sekoittamaan, tämä koskee myös kyseleviä sukulaisia. Hiljaakaan ei kuitenkaan voi olla, joten mitä sanoa?
Kommentit (22)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni epähienotunteisille tenttaajille voi kyllä valehdella, jos jatkavat sitkeästi jankkaamista jostain asiasta. Toinen vaihtoehto on, että toteat vain lyhyesti, että "kerron sitten, kun jotain tapahtuu" (vaikka sinulla ei olisi suunnitelmissa tehdä näin). Tuttavapiirisi kuulostaa kyllä aika juntilta, jos "hoidoista" kysely on heidän mielestään normaalia kuulumisten tiedustelua.
No voi junttikin olla sydämellinen ihminen. Auttaa aina kaikessa ja heidän koko perhe on minua kohtaan ystävällinen. Huumori vain lähtee vähän kierroksille. Suomi on täynnä tämmösiä rempseitä miehiä kyllä. Mutta en silti halua säätöjä selitellä. Nyt toki voi aina vastata, että ei korona-aikana voi. Eikä jonkun huumori ole pahalla, hän on varmasti pahoillaan jos minulla ei ole sitä ja tätä asiaa, mitä nyt normaalisti nuorella naisella on. Empaattinen, mutta tulee väärin esille.
Ap
Utelut vaivaavat sinua mutta silti vaikutat tuntevan tarvetta puolustella esimerkiksi tätä miestä. Miksi? Aikuinen ihminen on vastuussa omasta käyttäytymisestään ja vaikka aikeet sen takana olisivat hyvät, ei se tarkoita sitä, että käytös itsessään olisi hyvää. Vaikka hän olisi muuten sydämellinen ja avulias ihminen, ei se anna hänelle vapaata pääsyä sinun henkilökohtaiseen deittailu-, ym. elämääsi. Et ole velvollinen vastailemaan kiusallisiin ja röyhkeisiin kysymyksiin yhtään kenellekään. Lyhyt "aika näyttää", tai "kerron kyllä sitten, jos jotain tapahtuu" riittää vallan mainiosti, jos et valehtelemaan halua ryhtyä.
No kyllä näitä vankila- ja Hollywood-vastauksia keksii äkkiä jos lyö elämän läskiksi. Mutta kuten tuossa aloituksessa sanoin, niin en tykkää lähteä valehtelun linjalle. Yhden kerran jo valehtelin (asunnon koon alakanttiin, tiesin, että siitä ei herää hänellä jatkokysymyksiä jos sanon pienen kämpän koon. Jos olisin vastannut esim vajaa 60m² niin hän kyselisi tänäkin päivänä miten saan elämäni maksettua) joten nyt on kova muistaminen tässä, että asun niin ja niin pienessä asunnossa.
En itse kysele toisten juttuja, minua ei vähääkään kiinnosta esim. tuon ukon asunto, en saisi sen miettimiseen liittyen mitään motivaation impulssia mieleeni, vaikka olisi pakko sitä jostain syystä miettiä.
Sitten yksi, mitä olen miettinyt, että koeaika moniin työpaikkoihin on 6kk. En mielelläni sanoisi sinä aikana mitään kenellekään. En jaksa sitä päivittelyä, että on rukoiltu, että saisit töitä tai voi että miksi se loppuikin koeajalla! Esitän sitten sen 6kk työtöntä ehkä. En vain jaksaisi sitä päivittelyä mitä nyt sitten jne. Ainut kenelle voin sanoa, on exmies, koska hän ei tee asioista turhaa draamaa, ei häntä kiinnosta juorut tai muu minun elämäni ydin.