Mitä teette ikuisille kyselijöille, työllisyys, mies, terveys....

Musta on ok kysyä toisen kuulumisia.

Ikävintä on, jollei enää ole ystäviä, kun on niin sulkeutunut ja kyvytön vastaamaan mitään kysymyksiin.

Aina sitä jonkin vastauksen voi kehittää.

Ymmärrän, minuakin ärsytti kun ihan kaverit kyseli jatkuvasti työllistymisestäni. En halua puhua siitä, ja osaan kyllä itse hakea työpaikkoja. En vain saa niitä, mutta se ei kuulu kavereilleni. En halua "apua". Olen korkeasti koulutettu, hakemukseni ovat kyllä kunnossa. Osa kavereista jopa on avannut työkkärin sivut edessäni ja sitten on pitänyt yhdessä kohteliaasti niitä katsella, jos olen maininnut että työnhaku menossa. 

Jonkun koiratutun kanssa vaihtaisin vaan äkkiä aihetta. Ja lakkaisin kertomasta uusille tutuille työasioita. Itse kerron koulutuksenmukaisen ammatin kyselijöille, mutta en kerro heille välttämättä jos teen eri töitä nyt tai olen työtön.

Joo, siinä olen samaa mieltä, että pitää olla sosiaalista elämää. Juttelen mielelläni esim tuolle koiramiehelle, ehkä hän on yksinäinen jne. Ja tiedän myös, että hän ei tarkoita kyselyllä mitään pahaa, pelkkää hyvää. Mutta se lähinnä, että jos en halua juuri hänelle kertoa asuntoni kokoa tai tarkkoja työkuvioita, niin millä tavalla siihen voi vastata. Olen aina vastannut jotain, mutta aina kerron jotenkin "liikaa" jos tiedätte. Uskon, että täällä saa hyviä mielipiteitä, siksi kysyn.

Ap

Mielestäni epähienotunteisille tenttaajille voi kyllä valehdella, jos jatkavat sitkeästi jankkaamista jostain asiasta. Toinen vaihtoehto on, että toteat vain lyhyesti, että "kerron sitten, kun jotain tapahtuu" (vaikka sinulla ei olisi suunnitelmissa tehdä näin). Tuttavapiirisi kuulostaa kyllä aika juntilta, jos "hoidoista" kysely on heidän mielestään normaalia kuulumisten tiedustelua.

Ei kuulu sulle.

Aina kun joku alkaa kyselemään, otan pumppuhaulikkoni esiin ja kysyn muistatko miksi istuin elinkautisen. Loppuu yleensä kysely siihen.

Tässähän on enemmän kyse siitä miltä nuo kysymykset sinusta tuntuvat kuin siitä että joku kysyy niitä. Näen ne vain keskustelun avauksena ja sillä, ettei kysyjä ymmärrä niissä olevan mitään pahaa (välttämättä).

Jos joku kysyy jotain mihin ei halua vastata niin esittää vaan ettei kuullut.

Vierailija kirjoitti:

Ei kuulu sulle.

Koiramaailmassa noin ei voi toimia, se on sitten siinä ja joudut väistelemään häntä jos menee välit. Toki on justiinoita, jotka ei välitä, mutta en usko että sellainen henkilö tätä miettisi kotona tai täällä.

Ap

Sanot jotain tosi epämääräistä ja viet keskustelun toiseen aiheeseen.

Vierailija kirjoitti:

Jos joku kysyy jotain mihin ei halua vastata niin esittää vaan ettei kuullut.

Ei luoja, aikuiset ihmisetkö tällaista tekee?

Vierailija kirjoitti:

Jos joku kysyy jotain mihin ei halua vastata niin esittää vaan ettei kuullut.

Hmm. En ole vanhus, kuulossa einole vikaa ja puheen tahti ei ole niin kova, etteikö kuulisi. Esim tämä koiraukkeli aloitti utelun "kello on vast kymmenen, kui sää tähä aikaa oot tääl, eikö sul o töit?"

Ap

kysele heiltä ja heidän elämästään yksityisiä asioita niin ettei sinusta puhumiseen jää tilaa.

Tyypistä riippuen ohitan tunkeilevat ja turhat kysymykset ympäripyöreällä vastauksella tyyliin "aika näyttää", "kuka tietää", "kaikki on mahdollista", tai jos oikein ärsyttää niin vastaan jotain täysin absurdia tyyliin "saatan joutua vankilaan, enkä halua puhua siitä tai ajatella näitä asioita nyt, vaihdetaanko puheenaihetta kiitos"

Ei kyselijöille tarvitse antaa mitään haluamiaan tietoja. Usein ei edes kannata.

Inhoan kanssa sellaisia omituisia kysymyksiä. Esim juuri tämän tyyliset: mistä sä oot tulossa kun sulla on retkeilijän reppu,miksi sinulla ei ole kaulaliinaa, vaikka on näin viileä sää?

Ei minulta kukaan kysy ikinä mitään. Äiti välillä kysyy mitä kuuluu.

Vierailija kirjoitti:

Tässähän on enemmän kyse siitä miltä nuo kysymykset sinusta tuntuvat kuin siitä että joku kysyy niitä. Näen ne vain keskustelun avauksena ja sillä, ettei kysyjä ymmärrä niissä olevan mitään pahaa (välttämättä).

Toki on. Mutta se pointti, että mitä kaikkea ihmiset vastaa näihin? Tuo "aika näyttää" oli melko hyvä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni epähienotunteisille tenttaajille voi kyllä valehdella, jos jatkavat sitkeästi jankkaamista jostain asiasta. Toinen vaihtoehto on, että toteat vain lyhyesti, että "kerron sitten, kun jotain tapahtuu" (vaikka sinulla ei olisi suunnitelmissa tehdä näin). Tuttavapiirisi kuulostaa kyllä aika juntilta, jos "hoidoista" kysely on heidän mielestään normaalia kuulumisten tiedustelua.

No voi junttikin olla sydämellinen ihminen. Auttaa aina kaikessa ja heidän koko perhe on minua kohtaan ystävällinen. Huumori vain lähtee vähän kierroksille. Suomi on täynnä tämmösiä rempseitä miehiä kyllä. Mutta en silti halua säätöjä selitellä. Nyt toki voi aina vastata, että ei korona-aikana voi. Eikä jonkun huumori ole pahalla, hän on varmasti pahoillaan jos minulla ei ole sitä ja tätä asiaa, mitä nyt normaalisti nuorella naisella on. Empaattinen, mutta tulee väärin esille.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Inhoan kanssa sellaisia omituisia kysymyksiä. Esim juuri tämän tyyliset: mistä sä oot tulossa kun sulla on retkeilijän reppu,miksi sinulla ei ole kaulaliinaa, vaikka on näin viileä sää?

Reppu: "Ihan lähikaupassa/kirjastossa/uimahallissa/tms. kävin" Tämän jälkeen aihe on käsitelty eikä sitä ole mitään tarvetta jatkaa.

Huivi: "Katsos mokomaa eipä tullut huivia matkaan". Naurahdat vaikka päälle ja kuten yllä, aihe on käsitelty.

Jos tuttuihinne kuuluu totaalisia pottapäitä jotka ei ymmärrä vihjettä niin älkää jääkö juttelemaan. Noiden esimerkkivastausten jälkeen voi ihan hyin sanoa, että nyt täytyy mennä, kiva nähdä ja jutellaan toiste enemmän paremmalla ajalla. Sitten vaan menoksi.

Sitkeille parisuhdekyselijöille valehtelen aina deittailevani. Koska olen niiiiin kyllästynyt seuraaviin kysymyksiin eli mikä sussa on vikana, miten noin kuuma pakkaus on vapaana, ootko vaan nirso tai kiusallisin, lähdetkö kahville/drinksulle. Joten vastaus on deittailen. Jatkokysymykset tuohon lopetan lyhyeen: Ihan alkuaikoja eletään, en tiedä vielä onko tässä ainesta vakavampaan. Sen enempää ei kellekään kuulu. Jos joku käy liian tungettelevaksi voi aina kysästä: miksi haluat tietää,  Asumismuotoakaan ei sen enempää tarvi kellekään kertoa. Miksi kukaan normaalijärkinen edes utelisi asutko yksiössä vai miten.

Kun olin työtön sanoin utelioille että haen paikkoja, ei ole vielä tärpännyt. Jos joku alkoi tentata enemmän niin lopetin aina kysymällä vastakysymyksen eli: onko sulla töitä tarjolla tai tiedossa avointa paikkaa? Ei ollut eli turha tosta enempää lässyttää. Joku täällä kirjoitti kaverinsa avanneen työkkärin sivut ja sitten katseltiin yhdessä niitä paikkoja. Omat rajat kannattaa vetää ja tossa olisi ollut sen paikka.

Miten te toimitte ikuisten kyselijöiden kanssa? Kysytään niin henkilökohtaisia asioita, että ne eivät muille kuulu. Esim. jokos sulla on mies, joko sulla on työpaikka, mistä sä oot tulossa kun sulla on retkeilijän reppu, (kaupasta ihan, tarviinko luvan muilta tähän?), minkäkokoisessa asunnossa sä asut? Listassa on yleensä vakkarikysymykset työ ja mies, mutta muutakin saattaa tulla, esim ootko sinkku ha onko ketään hoitoa.