Jäin lapsettomaksi koska en löytänyt miestä

No, et varmasti ole ainoa. Mutta aina ei elämä mene niinkuin on suunniteltu. Sulla on nyt seuraavat vaihtoehdot:

1. Ryhdyt hankkimaan lasta yksin.

2. Jatkat lapsettoman miehen etsintää ja joko löydät tai et.

3. Jatkat miehen etsintää, mutta huomioit myös ne joilla on jo lapsia mutta haluavat kuitenkin lisää. Ja taas joko löydät tai et.

4. Yritä etsiä kumppannuusvanhempi. Joko löydät tai et.

5. Hyväksyt asian ja jäät ilman.

Kannattaa nyt oikeasti miettiä, että kumpi on tärkeämpää "koko paketti" vai lapsi? Toki yksin lapsen teko vaatii rahaa, voimavaroja ja mielellään hyvät tukiverkot. Mutta on sekin vaihtoehto. Myöskään en tuossa vaiheessa todellakaan takertuisi siihen, että  miehen tulee olla lapseton, vaikka kyllä niitäkin löytyy.

Vierailija kirjoitti:

Minäkin jäin ilman lapsia ja edelleen ilman miestä. Uskon, että moni pitää hyvänä tyyppinä, mutta ei vaan tullut sopivaa vastaan enää aikuisena. Varmaan sitten olen ruma, läski ja ärsyttävä. Itselläni ei ole ollut muita kriteerejä miehelle kuin että meidän tulee sopia yhteen ja tykätä toisistamme.

Ilman sukua ja tukiverkkoja en edes harkinnut lasta yksin.

Ymmärrän fiilikset hyvin... 

Vierailija kirjoitti:

Minä jäin myös. Nyt ikää jo 46 ja esivaihdevuosioireet kovina päällä joten lapsettomuus on varma. 

Mulle kävi niin että nuorena kun kävin baareissa löytyi kyllä parisuhteita. En itse asiassa niitä edes hakenut vaan yhden illan seikkailuja, mutta ne tuppasivat päätymään siihen että mies ihastui ja alkoikin suhde. Mutta eihän nämä baarimiehet lopulta mitään avioliitto- ja isämateriaalila olleet joten ne suhteet oli yleensä lyhyitä, muutamasta kuukaudesta vuoteen.

Sitten 30 ikävuodeen jälkeen ei enää baarit kiinnostaneet. Olen introvertti luonne joka en kauheasti käy kuin ruokakaupassa ja töissä, joten eipä niitä miehiä mistään löytynyt. Joskus yritin netin deittipalstoja (Tinderiä ei vielä ollut) mutta aina kävi niin että mies ihastui, mutta minusta tuntui että ei ole mitään ns. kemiaa eikä seksuaalista vetovoimaa, joten lopetin deittailun koska en halunnut loukata lisää miehiä sillä että joudun sanomaan ei kiitos ihan mukavalle miehelle taas. Tajusin että tunnen sellaista vetoa äärimmäisen harvaan, elämäni aikana olin ehkä kolmeen tuntenut. 

Ennen 40 v harkitsin lapsen hankkimista yksin, mutta koska siskollani on vaikeahoitoinen erityislapsi, päädyin siihen että en jaksaisi yksin jos minulle syntyisi samanlainen tai ehkä jopa vielä vaikeampi kehitysvammainen tms. lapsi. Hyväksyin sitten vaan lapsettomuuden. Miehettömyys - sen olen hyväksynyt vasta ihan viime vuosina, ennen vielä haaveilin vähän että jos vanhuudenpäiviksi löytyis kumppanni, vaikkei lapsia tulekaan enää.

Kiitos viestistäsi. Olen itse myös varmasti turhan introvertti (parinmuodostuksen kannalta), viihdyn kohtuu hyvin ihan vaan itsekseni. 

Tuo itseänikin huolestuttaa kovasti, että jos saisin lapsen täysin yksin hoidoilla ja lapsi olisi jotenkin vakavasti sairas, vammainen tai muuten vaan todella suuritarpeinen. Miten pystyisin yksin hoitamaan kaiken, ilman tukiverkkoja. Sukunikin asuu ihan toisella puolen suomea. 

Vierailija kirjoitti:

Tehkää nyt naiset kuten täällä uhoatte ja tehkää lapset ilman miehiä

eli samat sanat kuin te heitätte MGTOW-miehille: ryhtykää nyt vihdoin sanoista tekoihin ja pitäkää se naama ummessa

Äiti jäi kanssani yksin jossain vaiheessa ja on täysin selvää, etten hanki lasta yksin. Ajattelen lapseni parasta enemmän kuin omia halujani. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mene hedelmöityshoitoihin tai pane töpinäksi miehen etsimisessä. Etsi tarvittaessa ulkomailta (paljon helpompaa).

Mutta haluaisinko kokea sen kaiken yksin? Kun haluaisin nimen omaan perheen, eli miehen ja lapsen. En vain jompaa kumpaa. 

Toki olen miettinyt myös ulkomaista miestä, vakavastikin. En vaan tiedä missä edes törmäisin. Etäsuhteisiin en usko. 

Mitä jos vielä jaksaisit etsiä?

Ilmoittaisit seuranhaussa avoimesti etsiväsi parisuhdetta tositarkoituksella, haluavasi miehen ja perheen.

Uskon edelleen, että pitkäaikaista parisuhdetta ja perhettä toivovia, seuraa etsiviä miehiä Suomessa on vähintään kymmeniä tuhansia. Uskon vakaasti, että tästä joukosta löytyisi sinullekin sopiva mies.

Voisitko itse olla aktiivinen? Avata keskusteluja miesten kanssa joko netissä tai irl?

Tiedän, että joillekin on vaikeaa; jotkut eivät koko elämänsä aikana löydä sellaista ihmistä, joka sytyttäisi sen juuri oikean "kipinän" heti ensitapaamisella. Jotkut joutuvat tapaamaan jopa satoja ihmisiä löytääkseen sellaisen leimahduksen.

Mutta jos asia on sinulle tärkeä, kannattaa miettiä, voisitko lähteä mukavuusalueesi ulkopuolelle ja ryhtyä itse hiukan avoimemmin ja aktiivisemmin tutustumaan miehiin?

Niin, ei kai siinä mitään häviä jos aloittaa taas tapailurumban uudestaan. Mutta kai tässä pitää alkaa vakavissaan selvitellä myös omaa hedelmällisyyttä ja lapsen hankkimista yksin. 

Vierailija kirjoitti:

Mulle on nyt kahdessa pitkässä (noin viiden vuoden suhteessa käynyt niin), että mies kyllä antaa ymmärtää olevansa kiinnostunut perheen perustamisesta, mutta kun se "joskus tulevaisuudessa" alkaakin lähestyä niin sitten tuleekin olo, että pitääkin vielä olla sinkku ja tämä ei ehkä ollutkaan se juttu. 

Kyllä mulle on vähän katkera fiilis tullut siitä, kun tuntuu että äärimmäisen vaikea on löytää miestä, joka tosissaan haluaisi sitoutua. 

t. kolmikymppinen

Jep, näin. Tunnen useammankin naisen jotka tulleet miesten taholta vedätetyksi. Ehkä nuoret miehet eivät edes tajua että voivat itsekin olla niitä joilla siittiöt liikkuvat vähän hitaammin eikä se omakaan mahdollinen aikaikkuna hankkia lapsia ole loputon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sulla on vielä aikaa. Toista se on tädilläni.. Kuulemma vuodet vain vieri eikä ketään sopivaa osunut kohdalle. Syynä saattoi olla syrjäinen asuinpaikka sekä mummin omaishoitajana toiminen. Mieletön persoona, mutta aika tuli vastaan. Kaikille ei vaan löydy tässä elämässä sitä oikeaa jonka kanssa voisi perustaa perheen.

Sanon samaa kuin muutkin, harkitse hoitoja tai laajenna hakua ulkomaille Suomi on kumminkin vähän turhan pieni maa.

Kiitos tsempistä! Jep pitää harkita hakua myös suomen rajojen ulkopuolelle. 

Mä muutin 30veenä ulkomaille, nyt olen 38 ja edelleen yksin. Kun on viallinen miesten mielestä, on sitä muuallakin kuin Suomessa... Valitettavasti.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse mies, joka pitkään tuskaili tämän kanssa. Löysin kyllä kiinnostavia naisia, mutta lopulta oli syitä jos toisia, etteivät halunneet lapsia. Pisin suhteeni pimitti sitä asiaa – ja lätkäisi asian pöytään, kun täytin 30. “En muuten halua niitä lapsia”. Hän oli ajatellut, että kun täytän 30, en viitsi lopettaa hyvää suhdetta asian vuoksi. No viitsin. Ja vaikka olisin ihminen, joka luopuu tästä haaveesta hyvän suhteen vuoksi, niin tuollainen “annan ymmärtää, mutta kusetan vain” -valhe ei erityisemmin lisää sitä mahdollisuutta. Hyvää syntymäpäivää, jne.

Sen jälkeen treffailin huonolla menestyksellä pari vuotta. Huomasi, ettei se vapaa naismateriaalikaan ihan parasta enää ollut. Erilaiset elämäntapa- ja mielenterveysongelmat nostivat päätään. Sohvaperunoita, raivottaria ja pelastajaa etsiviä olisi löytynyt.

Lopulta laitoin selkeästi Tinder-profiiliin, että etsin vakavaa suhdetta ja tulevaisuuden haaveisiini kuuluu perhe ja suhde, jossa molemmat käy töissä, että rahaa on turvallisesti ja on varaa puuhata ja matkustella ja kokea kaikkea hauskaa ja liikkua yhdessä.

Parit ehkä vähenivät, mutta laatu parani. Mitä nyt muutama “unelmatyöni on kotiäiti” -tyyppi löytyi :D Nykyään minulla on kiva parisuhde, hyvää seksiä ja kivaa tekemistä ja tulevaisuuden unelmatkin on yhteisiä. Täytän tänä syksynä 34, joten 3,5 vuotta jouduin treffailemaan.

Hienoa että löysit mitä etsit! Rohkaisee itseänikin aktivoitumaan, toivottavasti myös muita lapsettomia sinkkuja tässä ketjussa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sulla on vielä aikaa. Toista se on tädilläni.. Kuulemma vuodet vain vieri eikä ketään sopivaa osunut kohdalle. Syynä saattoi olla syrjäinen asuinpaikka sekä mummin omaishoitajana toiminen. Mieletön persoona, mutta aika tuli vastaan. Kaikille ei vaan löydy tässä elämässä sitä oikeaa jonka kanssa voisi perustaa perheen.

Sanon samaa kuin muutkin, harkitse hoitoja tai laajenna hakua ulkomaille Suomi on kumminkin vähän turhan pieni maa.

Kiitos tsempistä! Jep pitää harkita hakua myös suomen rajojen ulkopuolelle. 

Mä muutin 30veenä ulkomaille, nyt olen 38 ja edelleen yksin. Kun on viallinen miesten mielestä, on sitä muuallakin kuin Suomessa... Valitettavasti.

Tsemppiä! Onneksi elämässä on muutakin. Olen itse alkanut myös kyseenalaistaa kaiken. Olisin varmasti ollut hyvä äiti, mutta olisinko ajanut itseni burn outiin sen kanssa. Olisinko osannut? Olisiko tämä kuitenkin kokonaisuutena minulle parempi polku?

Vierailija kirjoitti:

Tuossa vaiheessa ei auta kuin laittaa asiat tärkeysjärjestykseen. Jos nimenomaan haluat miehen ja sitä kautta lapsen ja perheen, niin kaikki tarmo siihen. Toisaalta, jos oman lapsen saaminen on kaikista tärkeintä, lähde tavoittelemaan sitä yksin. Se ei edelleenkään estä sitä, että löytäisit miehen, mutta se taas, jos ensin yrität löytää miehen, voi johtaa ettet biologista lasta ehdi enää saamaan.

Mieti kumpaa kadut kymmenen vuoden päästä ja toivottavasti löydät vastauksen.

Kiitos. Olen vielä siinä vaiheessa etten tiedä kumpaa katuisin enemmän, sitä etten yritä vielä löytää suhdetta vai sitä etten yritä vielä saada lasta. Pitää miettiä... 

Vierailija kirjoitti:

Yksinäinen nainenhan voi saada lapsen, tarvitaan vain spermanluovuttaja. Omia lapsia haluava mies ei mitenkään.

Kyllä käsittääkseni myös mies voi adoptoida, alkaa sijaisvanhemmaksi tai alkaa seurustella naisen kanssa jolla on jo lapsia. Saati että etsiä naista joka on samanlaisessa tilanteessa kuin minä. 

Miksi naiset vielä 35-vuotiainakin etsivät sitä komeaa, menevää, 183 senttistä rahoituspäällikköä, joka pelaa lätkää vapaa-ajalla? Eikö naiset tosiaan opi kokemuksistaan mitään?

t. 40v mies, joka haluaisi perheen jonkun ihanan naisen kanssa. Eikä ole ulkonäkökeskeinen eikä päihde-/ mt-ongelmainen, muttei myöskään komea eikä jännä.

Vierailija kirjoitti:

Olit kumpaa sukupuolta tahansa suositan laajentamaan hakua. Tähän menee kuitenkin aikaa, koska joudut seulomaan isomman määrän ihmisiä ja varmistamaan heidän rehellisyytensä (ei mikään helppo tehtävä)

Senpä takia kannattaa varata Tinder päivä jonka hyödynnät puhtaasti seuranhakuun. Lupaavimmat ohjaat videopuhelu keskusteluihin.

Kiitos. Ja joo, ainakin aiemmin kun jaksoin vielä nettideittailla niin tuo rehellisyys tuntui olevan monille miehille se vaikein asia. Kaikki mahdollinen saatettiin valehdella iästä lähtien. Ei voi ymmärtää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Utelias. kirjoitti:

Mistä sinä sitä parisuhdetta olet viimeiset 15 vuotta etsinyt vai onko asia vasta nyt ajankohtainen?

Esim Suomi24, Tinder, Okcupid jne. Ei vaan ole tärpännyt, aina jompi kumpi ei kiinnostu tai kumpikaan. Myös työt ja harrastukset olleet sellaiset että valtaosa ollut naisia. Enkä ole koskaan etsinyt seuraa baareista/yökerhoista. Pisimmässä parisuhteessani oli paljon hyvää, mutta mies petti. En päässyt siitä yli, yritettiin kyllä. 

Eli pelimiehiä.

Ihan vaan vinkiksi naisille jotka etsivän tietyntyyppisiä miehiä. Mieti mitä se inun unelmamies harrastaa ja etsiydy saman harrastuksen pariin. Sieltä niitä löytyy. Esim jos haluat runomiehen niin mene runokerhoon. Jos haluat vuorikiipeilijän niin liity kiipeilyseuraan. Jne. Yleensä harrastuspiireissä on muutenkin se sosiaalisin miesaines jo valmiiksi valikoitunut.

En tapaile pelimiehiä enkä ole myöskään tapaillut. Ei kiinnosta. 

Pitää varmaan harkita jotain uutta harrastusta, sellaista missä olisi enemmistö miehiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse mies, joka pitkään tuskaili tämän kanssa. Löysin kyllä kiinnostavia naisia, mutta lopulta oli syitä jos toisia, etteivät halunneet lapsia. Pisin suhteeni pimitti sitä asiaa – ja lätkäisi asian pöytään, kun täytin 30. “En muuten halua niitä lapsia”. Hän oli ajatellut, että kun täytän 30, en viitsi lopettaa hyvää suhdetta asian vuoksi. No viitsin. Ja vaikka olisin ihminen, joka luopuu tästä haaveesta hyvän suhteen vuoksi, niin tuollainen “annan ymmärtää, mutta kusetan vain” -valhe ei erityisemmin lisää sitä mahdollisuutta. Hyvää syntymäpäivää, jne.

Sen jälkeen treffailin huonolla menestyksellä pari vuotta. Huomasi, ettei se vapaa naismateriaalikaan ihan parasta enää ollut. Erilaiset elämäntapa- ja mielenterveysongelmat nostivat päätään. Sohvaperunoita, raivottaria ja pelastajaa etsiviä olisi löytynyt.

Lopulta laitoin selkeästi Tinder-profiiliin, että etsin vakavaa suhdetta ja tulevaisuuden haaveisiini kuuluu perhe ja suhde, jossa molemmat käy töissä, että rahaa on turvallisesti ja on varaa puuhata ja matkustella ja kokea kaikkea hauskaa ja liikkua yhdessä.

Parit ehkä vähenivät, mutta laatu parani. Mitä nyt muutama “unelmatyöni on kotiäiti” -tyyppi löytyi :D Nykyään minulla on kiva parisuhde, hyvää seksiä ja kivaa tekemistä ja tulevaisuuden unelmatkin on yhteisiä. Täytän tänä syksynä 34, joten 3,5 vuotta jouduin treffailemaan.

Tämä. Itsekin kunkin kannattaa pitää rima korkealla, eikä tyytyä mihin sattuu. Tämä vaatii sitkeyttä ja aktiivisuutta.

Niin, on joitain asioita joissa ei vaan voi joustaa. Esimerkiksi tuo päihdeongelma, en ala yhtäkään juoppoa hyysäämään. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi naiset vielä 35-vuotiainakin etsivät sitä komeaa, menevää, 183 senttistä rahoituspäällikköä, joka pelaa lätkää vapaa-ajalla? Eikö naiset tosiaan opi kokemuksistaan mitään?

t. 40v mies, joka haluaisi perheen jonkun ihanan naisen kanssa. Eikä ole ulkonäkökeskeinen eikä päihde-/ mt-ongelmainen, muttei myöskään komea eikä jännä.

Koska sinä et huomaa minua, kun olen yhtä tavallinen ja näkymätön kuin sinäkin. Minä en edes haluaisi mitään lätkää pelaavaa pankkiiria vaan tasapainoisen ja normaalin aviomiehen, joka haluaisi mielummin viettää aikaansa kanssani kuin lätkäareenalla. 

Vierailija kirjoitti:

Lue kirjoittamasi aloitus uudestaan ap. Kirjoitit ettet saa miestä ja miehellä ei saisi olla mt-ongelmia ja päihdeongelmaa. Nyt saat joko tyhjää tai juuri sen ongelmallisen tyypin, ei näin. Kokeile manifestointia ja kirjoita päiväkirjaasi, että sinä saat miehen, miehen joka on kaikkea sitä mitä olet aina halunnut. Minä olen rakkaus, minä olen parisuhde jne.. kuvittele mielessäsi minkälainen rakkaus ja mies on.

No saahan sitä uskoa mihin lystää, mutta ei taida olla meikäläisen juttu tämä. Kiitos kuitenkin. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli sama kohtalo,36 vuotiaana päädyin hankkimaan lapsen yksin.

Millaiset tukiverkot sinulla on? Oletko ollut tyytyväinen ratkaisuusi? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lue kirjoittamasi aloitus uudestaan ap. Kirjoitit ettet saa miestä ja miehellä ei saisi olla mt-ongelmia ja päihdeongelmaa. Nyt saat joko tyhjää tai juuri sen ongelmallisen tyypin, ei näin. Kokeile manifestointia ja kirjoita päiväkirjaasi, että sinä saat miehen, miehen joka on kaikkea sitä mitä olet aina halunnut. Minä olen rakkaus, minä olen parisuhde jne.. kuvittele mielessäsi minkälainen rakkaus ja mies on.

Uskooko joku tosissaan tällaiseen? Ei mihinkään päiväkirjaan kirjoittamalla elämän tapahtumat muutu. Voi olla vaikka kuinka hyvä ja positiivinen ihminen ja silti jää yksin ja lapsettomaksi. Kaikille vain ei ole paria. Kokemusta todellakin on.

Jep...

Mä tapasin 38-vuotiaana mun lasten isän. Jos on vielä hedelmällisyys kohdillaan, niin kyllä 35 v. voi vielä hyvin löytää isän lapsilleen, esim. sellainen, joka on toisella kierroksella lasten osalta. Omasta kokemuksesta yli 27-28 v. vapaat lapsettomat miehet ei pääsääntöisesti halua lapsia, vaikka eivät suoraan sano olevansa vapaaehtoisesti lapsettomia. Moni huijaa kumppania vuosia pitkittämällä lapsiasiaa.