Anoppi haluaa jälkikasvun olevan tekoruotsalaisia
Alkaa tympäisemään anopin lifestyle viimeisen päälle. Halunnut laittaa lastensa nimet ruotsalaiseksi jotta olisivat ns. parempaa väkeä. Mieheni ei pidä nimestään ja tullut sen vuoksi aikanaan kiusatuksi. Sukujuuret eivät ruotsalaiset lainkaan kummankaan vanhemman puolelta eikä puolisoni osaa lauseen vertaa puhua ruotsia. Anoppini vaati että lastenlasten nimet olisi myös ruotsalaiset ja pahoitti mielensä kun pistimme perinteiset suomalaiset nimet.
Ja se jatkuva esittäminen, käytös, kuin hän olisi suomenruotsalainen. Kokee olevansa arvokkaamman ja varakkaamman oloinen. En osaa olla hänen seurassaan ilman että perinteistä suomalaisuuttani väheksyisi. Toinen miniä enemmän hänen mieleen kun on ruotsalaiset sukujuuret ja vertailee sanoen suoraan heidän olevan parempaa väkeä
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei ole äidinkielen yo-koe joten olkoon kirjoitusasu mikä tahansa keskittykää aiheeseen eikä pilkun.Nus.simiseen
Miksi ap valittaa sitä, että anoppi ei osaa ruotsia, jos ja kun hän ei itse osaa suomea? Ymmärrätkö: ap:n oma kielitaito on niin vajavainen, että lapsensa joutuvat jo eskarissa lisäopetukseen, koska kotoa saatu sanavarasto on liian suppea ilmaisemaan yksinkertaisiakaan asioita. Pistimme lapselle nimen - arvaa kahdesti, sattuiko sitä lasta!
Niin että mikä sille lapselle pantiin nimeksi?
Eemil Juhan
-ap
Kumpi noista on suomalainen nimi? Ei sillä, tuo toinen nimi ei ole kyllä mitään kieltä, se olisi nimittäin JuhanI, jos suomeksi halutaan puhua.
Ei kai se haittaa. Jopa 5% suomalaisista on tekoruotsalaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei ole äidinkielen yo-koe joten olkoon kirjoitusasu mikä tahansa keskittykää aiheeseen eikä pilkun.Nus.simiseen
Miksi ap valittaa sitä, että anoppi ei osaa ruotsia, jos ja kun hän ei itse osaa suomea? Ymmärrätkö: ap:n oma kielitaito on niin vajavainen, että lapsensa joutuvat jo eskarissa lisäopetukseen, koska kotoa saatu sanavarasto on liian suppea ilmaisemaan yksinkertaisiakaan asioita. Pistimme lapselle nimen - arvaa kahdesti, sattuiko sitä lasta!
Niin että mikä sille lapselle pantiin nimeksi?
Eemil Juhan
-apKumpi noista on suomalainen nimi? Ei sillä, tuo toinen nimi ei ole kyllä mitään kieltä, se olisi nimittäin JuhanI, jos suomeksi halutaan puhua.
Ymmärsin kysymyksen tuolloin että minkä nimen anoppi antoi lapselleen ja laitoin mieheni etunimet josta kiusattu. Omilla lapsillamme perinteiset ja yleiset suomalaiset nimet mutta niitä en tähän avaa enää ettei liian tunnistettava
-ap
Anoppi kertonut että oli aikanaan puolison kanssa vääntöä siitä että hän halusi lapsilleen ruotsalaisen Juhan-nimen ja lapsen isä Juhani-nimen
-ap
Joo, tämä se syy oikeasti oli. Osittain myös se, että suomenkieltä kirjoitettuna kielenä ei ollut oikeastaan olemassa 1600-1700 -luvuilla, joilloin kirkonkirjojen pitäminen alkoi. Että vaikka se ehkä jopa suomalaistaustainen pappi olisi tiennyt sen suomalaisen muodon puhuttuna, hän ei tiennyt sille kirjoitusasua.