Lue keskustelun säännöt.
Masennuksesta toipuneet
09.05.2021 |
Minulla diagnosoitiin talvella vakava masennus vaikean eron laukaisemana. Sopivaa lääkitystä on yritetty löytää ja joitain kertoja olen käynyt psykologilla keskustelemassa. Tuntuu ettei mikään auta, olo on jatkuvasti ihan kamala ja itken joka päivä, tuntuu ettei tulevaisuutta ole. Työssä olen pääosin käynyt paria sauirauslomapätkää lukuunottamatta ja työ myös pitää jollain lailla järjissään. Vapaapäivät ovat täyttä helvettiä tällä hetkellä kun joutuu olemaan yksin itsensä kanssa. Minulla on vain muutama ystävä samalla paikkakunnalla ja heitä en jaksa juurikaan nähdä koska tunnen oloni niin epäonnistuneeksi ja surkeaksi, en koe heidän ymmärtävän tilannettani enkä halua heitä surkeudellani kuormittaa. Heillä on myös omat perheet, parisuhteet ja monilla vuorotyö eikä aikaa kiinnostua minusta.
Kertokaa voiko tästä nousta? Viimeksi tänään on pyörinyt mielessä omien päivien päättäminen mikäli valoa ei ala näkyä tunnelin päässä. En ole suunnitellut itselleni mitään tekeväni, mutta pahimmassa olossa näitä ajatuksia tulee.
Kommentit (36)
Liikunta. Silloinkin, kun ei huvita liikkua. Kun itsensä pakottaa liikkumaan luonnossa edes kävellen päivittäin, saa nukuttua paremmin ja syö todennäköisesti tasapainoisemmin. Uni + liike + ravinto on avain masiksesta toipumiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Brintellix ehkä auttoi itselläni. Ja muutto uuteen asuntoon. Olin kyllä osastollakin sitä ennen kun yritin itsemurhaa.
En tiedä, ovatko hyviä neuvoja juuri sinulle mutta ensin kannattaa ( ainakin yrittää ) ottaa hetki ja päivä kerrallaan.
Yritä tehdä asioita, joista pidät ja koet mielihyvää.
Älä myöskään syyllistä itseäsi, se pahentaa oloa.
Anna itsellesi lupa olla surullinen ja masentunutkin, mutta koeta löytää myös positiivisia asioita.
Ei kannata tehdä ite loppua elämälle kun ei voi tietää mitä on tulossa. Ja voin kertoa että vaikka näyttää siltä, että toivoa ei ole, niin kyllä asiat voi kääntyä parempaan. Mutta tämä toivon puute on just yksi oire silloin kun on masentunut jne...
Eli sinun kannattaa pitää mielessä että sinut ajatukset ovat osa sitä sairautta vaikka itse luulet että mietit sitä objektiivisesti. Olisi erittäin tärkeä että ymmärrät tämän.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, ovatko hyviä neuvoja juuri sinulle mutta ensin kannattaa ( ainakin yrittää ) ottaa hetki ja päivä kerrallaan.
Yritä tehdä asioita, joista pidät ja koet mielihyvää.
Älä myöskään syyllistä itseäsi, se pahentaa oloa.
Anna itsellesi lupa olla surullinen ja masentunutkin, mutta koeta löytää myös positiivisia asioita.
En saa tällä hetkellä mielihyvää mistään enkä tunne positiivisia tunteita. Tuolla aiemmin mainittiin liikunta ja on kyllä totta, että itsensä pitäisi saada liikkeelle vaikka tuntuisi kuinka ylivoimaiselle. Sekin on hyvä neuvo, että kannattanee yrittää ottaa hetki kerrallaan eikä miettiä liian kauas. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata tehdä ite loppua elämälle kun ei voi tietää mitä on tulossa. Ja voin kertoa että vaikka näyttää siltä, että toivoa ei ole, niin kyllä asiat voi kääntyä parempaan. Mutta tämä toivon puute on just yksi oire silloin kun on masentunut jne...
Eli sinun kannattaa pitää mielessä että sinut ajatukset ovat osa sitä sairautta vaikka itse luulet että mietit sitä objektiivisesti. Olisi erittäin tärkeä että ymmärrät tämän.
Se on helppo sanoa, että asiat voi kääntyä parempaan, mutta ei sitä vuosikausia enää jaksa odottaa, hiljaista
mitätöntä todella yksinäistä elämää vuodesta toiseen eikä paremmasta tietoakaan.
Monta vuotta tai vuosi kautta poditte masennusta ennen kun helpotti ja miten?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä aloin valmentamaan itseäni pois masennuksesta lukemalla paljon itsensä kehittämisen kirjoja (kirjastoissa hyvä valikoima), mietiskelemällä,rukoilemalla ja luonnossa kävelemällä.Ymmärsin, että nyt on tosi kyseessä, hengen lähtö lähellä, joten annoin itselleni luvan tehdä kaiken tarvittavan löytääkseni elämänilon ja- halun uudelleen. Kuuntele sydäntäsi mitä juuri sinä tarvitset löytääksesi pinnalle uudelleen. Jokaisella meillä on opastaja sisimmässämme, kunhan hiljennymme kysymään ja kuuntelemaan. Voimia.
Jos mahdollista, hakeudu eroryhmään. Saat vertaistukea ja välineitä käsitellä eroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vertaistuki. Itselleni ollut paljon hyödyllisempi ja pitkäaikaisempi apu kuin vaikkapa kaikkien kokeilemieni lääkkeiden antama hyöty yhteensä. Joku kolmasosa masennukseen sairastuneista ei hyödy lääkkeistä ollenkaan.
Toivottavasti pian pääsee taas f2f-ryhmiin mukaan.
Sama juttu 6 vuoden takainen ero laukaisi masennuksen. Eroa syytän eniten, koska se oli traumaattinen, aktivoi myös aiemmat hylkäämistraumat jne. En myöskään saanut koskaan käydä eksän kanssa läpi eroon liittyviä syitä vaikka se olisi varmaan auttanut eteenpäin.
On erittäin vaikeaa.. en löydä sopivaa uutta asuntoakaan, etsinyt vuosia. Tuntuu että tukehdun tänne, kirjaimellisestikin kun on jonkinlainen sisäiömaongelma. Koko menneisyys pyörii tässä loputtomiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liikunta! Lue kiinnostavia kirjoja! Hanki mielenkiintoinen harrastus. Pidä yhteyttä ystäviisi.
Sun pitäisi löytää elämään uusi innostus ja sisältö.
Tehdä uusia asioita.
Tehdä itsekkäitä asioita yksin. Sellasia mistä vain sinä tykkäät.
Pitää lopettaa selittely. Leikata hiukset. Uusia vaatekaappia. Aloittaa harrastus. Ostaa jokin ihana laadukas käyttöesine. Muuttaa. Uudistaa huonekalut. Tehdä jotain Extremeä.
Sun aivot pitää kiinni menneestä. Siksi masentaa.
Tarttisit 2-3vkoa sairauslomaa ja totaalilepoa ja itsesi toteuttamista . Päätä vaikka että vuokraat asuntoauton ja käyt kaikissa Suomen kansallispuistoissa. Ihan vaan yksin, ihan vaan koska voit. Lääkkeet voit vetää viemäristä.
Ui kylmässä järvessä, sauna, ole kreisi.
Elämä on nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä aloin valmentamaan itseäni pois masennuksesta lukemalla paljon itsensä kehittämisen kirjoja (kirjastoissa hyvä valikoima), mietiskelemällä,rukoilemalla ja luonnossa kävelemällä.Ymmärsin, että nyt on tosi kyseessä, hengen lähtö lähellä, joten annoin itselleni luvan tehdä kaiken tarvittavan löytääkseni elämänilon ja- halun uudelleen. Kuuntele sydäntäsi mitä juuri sinä tarvitset löytääksesi pinnalle uudelleen. Jokaisella meillä on opastaja sisimmässämme, kunhan hiljennymme kysymään ja kuuntelemaan. Voimia.
Äänikirjoja olenkin paljon nyt kuunnellut ja niistä on saanut hiukan lohtua. Muuttaisin kenties myös uuteen kaupunkiin jotta pääsisin paremmin aloittamaan alusta, mutta tukiverkosto on minulle todella tärkeä ja sukulaiseni sekä ystävät asuvat ripotellen ympäri maata, joten nykyisellä seudulla verkostoja on eniten, joskin vähänlaisesti.
En kyllä toivoisi pahimmalle vihamiehellenikään tätä olotilaa. Ero oli tosiaan laukaiseva tekijä, mutta taustalla on paljon muutakin mikä nyt oireilee. Ap
Itsellä masennus parani noin kuukausi sen jälkeen kun pääsin työkyvyttömyyseläkkeelle. Nyt olen onnellinen työstä vapautettu yksilö alle 30-vuotiaana. Masennus on vain muisto menneisyydestä.
Hyvät lääkkeet ja hyvä eläke parantavat parhaiten.
Vierailija kirjoitti:
Sama juttu 6 vuoden takainen ero laukaisi masennuksen. Eroa syytän eniten, koska se oli traumaattinen, aktivoi myös aiemmat hylkäämistraumat jne. En myöskään saanut koskaan käydä eksän kanssa läpi eroon liittyviä syitä vaikka se olisi varmaan auttanut eteenpäin.
On erittäin vaikeaa.. en löydä sopivaa uutta asuntoakaan, etsinyt vuosia. Tuntuu että tukehdun tänne, kirjaimellisestikin kun on jonkinlainen sisäiömaongelma. Koko menneisyys pyörii tässä loputtomiin.
Minulla sama juttu, ero laukaisi muitakin vanhoja traumoja ja lisäksi olin juuri ennen eroa menettänyt toivomani lapsen keskenmenossa. Tsemppiä sinullekin ❤️
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, ovatko hyviä neuvoja juuri sinulle mutta ensin kannattaa ( ainakin yrittää ) ottaa hetki ja päivä kerrallaan.
Yritä tehdä asioita, joista pidät ja koet mielihyvää.
Älä myöskään syyllistä itseäsi, se pahentaa oloa.
Anna itsellesi lupa olla surullinen ja masentunutkin, mutta koeta löytää myös positiivisia asioita.En saa tällä hetkellä mielihyvää mistään enkä tunne positiivisia tunteita. Tuolla aiemmin mainittiin liikunta ja on kyllä totta, että itsensä pitäisi saada liikkeelle vaikka tuntuisi kuinka ylivoimaiselle. Sekin on hyvä neuvo, että kannattanee yrittää ottaa hetki kerrallaan eikä miettiä liian kauas. Ap
Masennuslääkkeet voi aiheuttaa tuota tunnottomuutta.
Suret eroa, ei siihen lääkkeitä tarvita.
Ero on surullista.
Nyt olisi kuitenki aika päästää siitä surusta irti. Kun se menneisyys ei muutu vaikka miten suret.
Nyt oot vaan turvallisessa suru-piehtaroija-kuopassa - masennuksessa! Miten ihanaa mötkötellä vaan. Sitä se sinun aivot huijaa uskomaan.
Et tietenkään tunne mielihyvää kun et anna sille mahdollisuutta.
Pää pois pyllystä ja menoksi. Tai loppuelämäsi voit myös ruikuttaa jos haluat. Mutta se suru ja masennus ei lopu ellet itse tee sille loppua.
Karuja sanoja, mutta niin se on.
Ero on traumaattinen asia ja pikkuhiljaa se mielihyvä sitten palautuu. Sun pitää laittaa keho töihin ! Elää!
Suru eron jälkeen on vain luonnollista. Ei kai suruasi ole tulkittu masennukseksi? Erosurusta toipuminen kesti minulla noin 3 vuotta.
Tiedän myös, mitä masennus on. Sain siihen KELA:n tukeman terapian työkyvyn säilyttämiseksi. Terapiassa hoidin lapsuuteni traumat, olisipa ne ollut hoidettuna jo ennen avioliittoa. Ero ei ehkä olisi ollut edes tarpeen - tai terveempänä en olisi ottanut miestä, joka vähätteli minua (kuten aikoinaan vanhemmat kotona).
Oman masennukseni selätin käymällä mättömetallikeikoilla kun pillerit ja keskustelu ei auttanu. Tosin ei paljoa nyt sulle tähän hätään auta tää, mut piä mieles.