Lue keskustelun säännöt.
Puolisollani kova koirakuume. Ei kuuntele minun kantaani
09.05.2021 |
Itsekin pidän koirista ja edellisen kuolemasta nyt 3 vuotta. Se menetys oli itselleni niin raskas etten enää haluaisi sitä kokea. Tuntuu myös pahalta kieltää toiselta koiran ottaminen. Mikä olisi hyvä ratkaisu?
Kommentit (6)
Jos opettelet tietoisesti ajan myötä ajattelemaan, että koirista pitää luopua joskus (niiden elinikä ei ole pitkä, kuin ihmisillä voisi olla), iloa voi olla sen ajan ja varaudu poismenoon vuosien aikana. Sitten jälkikriisin hoito (kenen kanssa jutellaan) ja muistot albumiin. Koirilla on hyvä olla taivaassa ja ilo palaa koirillekin. Tai sitten eri asunnot ja toisella koiria. Osa ihmisistä voi olla ilman lemmikkiä, osa taas haluaa ehdottomasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei elämää kannata pelätä. Kuolema kuuluu elämään, se ei poistu sillä että yrität välttää sen kohtaamista kaikin keinoin. Uuden lemmikin myötä voitte saada kokea taas iloa ja rakkautta!
Suostu sanoen että ulkoilutukset eivät sitten sinun vastuulla lainkaan. Ajan mittaan näkee jos lämpenet myös koiran kanssa puuhasteluun
Pitäisi tietää Sanna Marinin kanta tähän asiaan.
Vierailija kirjoitti:
Suostu sanoen että ulkoilutukset eivät sitten sinun vastuulla lainkaan. Ajan mittaan näkee jos lämpenet myös koiran kanssa puuhasteluun
Ei mulla ole ongelma koiran hoito tai ulkoilutus. Rakastun vaan niin kovasti koiraan, että otan liian raskaasti sen menetyksen.
Ap
Hoitokoira?