Kukaan sukulainen ei onnitellut mua
Tuntuu kuin olisin adoptoitu jostain kun kukaan ei tykkää musta. Veljestä pidetään todella paljon mulle ei sanota edes moi. Varmaan ainoo keino olis muuttaa ihan uuteen paikkaan ja jättää kaikki tänne. Kerta ei kuulu joukkoon niin ei kuulu.
Kommentit (12)
Ikävää mutta melko yleistä, että yksi lapsista on suosikki ja muut ovat kuin ilmaa. Joskus oma lapsuudenperhe on tosiaan niin toksinen, että välien katkominen on parasta.
Onnea täältä kuitenkin. Oliko syntympäivä vai jokin muu saavutus?
yksinäisyys on ihan kamalaa.tsemppiä sinulle!
Eipä enää ees kiinnosta mikää. Kaukaisetkin sukulaiset onnittelee häntä mut mua ei.
Vierailija kirjoitti:
Hulluilla on hullujen jutut
Kuten sinulla
Onnitellut mistä? Ainakaan kenenkään syntymäpäiviä tuskin kukaan muistaa.
Tuollaisella perheiden sisäinen eriarvoisuus eriyttää perheen.
Jatkossa sisarusten välit tulee olemaan huonot.
Itsellä yhtä lellittiin. Muistan kun illalla vain yksi sai illalla ruokaa. Muut kuolattiin nälissään.
Myöhemmin kuulin että isä oli ollut se lellipentu omassa perheessä ... ja sisarusten välit sielläkin huonot....
Ikävää.
Omat lapseni, teinejä, saivat kerjätä isältään synttärionnittelut, mikä vain vahvisti lasten omaa käsitystä isästään. Kaikki muu menee heidän edelle.
Olemme vuosia sitten eronneet.
Typerää touhua.Paljon onnea sinulle.Olet UPEA ja IHANA AINUTLAATUINEN ihminen.KAIKKEA HYVÄÄ,ILOA JA VALOA SINULLE!!!!!
Eihän mulla oo ikinä ollu edes kavereitakaan. Entiiä jaksanko enää tämmöstä.