Miksi en tule uskoon, vaikka kovasti yritän ja haluaisin? Lopullinen napsahdus ei tule!!

oon autuas ja saanut Jumalalta, jo täällä puvun lumivalkoisen.

Näin uskon TODELLA ja se riittää. Välillä valtaa epäilys, mutta sekin väistyy ajoittain kun Jumala antaa lisää uskon voimaa. Anteeksi anoen ja syntiä vastaan taistellen kaidalla taivaan tiellä pääsen perille.

kenenkin kohdalla tekee. Joku tarvitsee kunnon rajun pysäytyksen, toisen elämää johdetaan pikkuhiljaa. Eikä toinen ole parempi toista. Onhan Raamatussakin hyvin erilaisia tarinoita siitä miten kukin on Jumalan kohdannut. Olisihan se hienoa nähdä suuria ihmeitä, mutta toisaalta, Jumala jostain syystä haluaa pitää itsensä tässä maailmassa vähän salattuna. Ehkä me taivaassa näemme sitten Jumalan koko kirkkaudessaan.

Vierailija:

Raamatun mukaan ihminen voi saada elävän uskon seuraavalla tavalla.

Ensin ihminen katuu syntejään ja etsii toisen ihmisen jolla on jo elävä usko, tämä toinen ihminen voi saarnata synnit anteeksi ja jos to katuva uskoo, että hänen syntinsä on maksettu golgatan ristillä, hän saa rauhan sydämeensä ja uskon lahjan.

Minäkin välillä toivon, että usko tulisi ja napsahtaisi minuun jotenkin itsestään, vaikka en voi epäuskoisuudelleni mitään.

10 kirjoitti:

" Ei siihen toista ihmistä tarvita. Kyllä Jumala sinut löytää vaikka yksin erämaasta.

Tunnusta uskosi Jumalalle, ehkä hän pitää sinua niin vahvana ja varmana tapauksena, että et tarvitse mitään " napsausta" . "



Olen ap:n kaltainen. Haluaisin uskoa, mutta en tunne uskoa sydämessäni. Minä ajattelen, että jos jumala on vahva ja olemassa, hän näkisi minut ja tahtoni uskoa ja antaisi mieleeni varmuuden olemassaolostaan.



Teologi (31), minusta tuo " herra armahda minua" , on itsensä huijaamista. On päivän selvää, että jos päättää alkaa johonkin asiaan uskomaan ja hokee jotakin lausetta toistuvasti, siihen alkaa pikkuhiljaa uskoa. En halua huijata itseäni uskomaan, tunteen täytyy tulla jumalasta eikä minusta itsestäni.



Esimerkki: ala-ikäisenä oli kova hinku baareihin. Väärensin henkkarit ja aloin uskotella itselleni, että olen täysi-ikäinen. Toistelin asiaa itselleni päivittäin ja kun aika koitti mennä portsarin ohi ja hän kysyi papreita, närkästyin!! Minähän olin täysi-ikäinen! Moukka kun tuollaisia kyselee. Näytin väärennetyt ja pääsin sisälle. Jälkeenpäin ajattelin, että ohoh, miten tuolla tavalla itseänikin huijasin??

Taisin kahlata viestisi liian nopeasti läpi.





No, jos niin uskot...miksi sitten jumala ei antaisi uskon lahjaa kaikille sitä toivoville? Miksi hän jättäiai jonkun yksin (ilman uskoa siis)?



33

Usko ei olisi uskoa, jos se olisi tietämistä.

Asia ei ole minulle ongelma, mutta vaikka mitenpäin ajattelen, en pysty uskomaan Jeesukseen, vaikka oman uskontoni armokäsitys on minusta ihana. Mutta kun en vain voi. En siis ole kunnon luterilainen.



Joskus yritän laulaa virsiä ja sellaista, mutta ajatus, että rakastaisin Jeesusta ja uskoisin, että hän on Jumala on minulle henkilökohtaisesti..anteeksi, jotenkin täysin mahdoton. Minulle tulee feikki olo itseni kanssa ja häpeän, että miksi yritän huijata itseäni uskomaan jotain, johon en vain pysty uskomaan.



Jos olisin hengellisempi ihminen, etsisin varmaan vastausta islamista ja juutalaisuudesta, mutta nyt vain elän elämääni ja koitan tuntea kiitollisuutta kaikesta hyvästä mitä olen saanut, elää niin että ajattelen asioita myös muiden ihmisten kannalta, luottaa, että elämä kantaa jne.



Yhtään huonompana ihmisenä en itseäni suostu pitämään kuin ne, jotka pystyvät uskomaan.

Lue Raamattua. Ei välttämättä kannata teologien kirjoitteluihin nojata. Luther oli monessa oikeassa mutta kirjoitteli paikkansapitämättömiäkin asioita. Kaikki kirkot, ollut yhtä ja toista. Raamattuun voi luottaa. Sen äärellä rukoile. Sen kautta Jumala puhuu.

Vierailija kirjoitti:

Lue Raamattua. Ei välttämättä kannata teologien kirjoitteluihin nojata. Luther oli monessa oikeassa mutta kirjoitteli paikkansapitämättömiäkin asioita. Kaikki kirkot, ollut yhtä ja toista. Raamattuun voi luottaa. Sen äärellä rukoile. Sen kautta Jumala puhuu.

Miten sinä löysit 17 vuotta vanhan ketjun?

Ole muutaman kerran lukenut raamattua, mutta lähinnä naurattaa ne tarinat.

Mitäs pahaa siinä on, jos pysyy järjissään?

Eivät ne mielisairaudet itsestään synny, nyt vähän psykoosia kehiin, niin johan kuulet jumalan äänen...