Miksi en tule uskoon, vaikka kovasti yritän ja haluaisin? Lopullinen napsahdus ei tule!!

Voitko uskoa siihen? Voitko elää raamatun oppien mukaan? Vastaako raamattu arvojasi?



Jos vastaus on kyllä, olet uskossa. Ei siihen mitään hurmiota liity. Se on valinta.

Vierailija:

Toiset saavat myös selvän " napsahduksen" , että tämä on nyt tässä, se selviää heille juuri tiettynä aikana.

Tulee tunne, että kuuleekohan se jumala sittenkään, jos ei käy kirkossa tai julista sitä uskoaan muille, ääneen? Jos hänkin ajattelee, että tuo ei ole " tarpeeksi" uskossa, kun ei ole valmis uhrautumaan sille... Ymmärrättekö mitä tarkoitan?

Voinko olla siis, varma että tämä pienen ihmisen hiljainen usko riittää?

Minulla on lähipiirissä muutama ihminen, jotka ovat nähneet enkelin. Heille yhteistä on se, että he osaavat rauhoittua, kuunnella, katsella ja keskittyä elämään. Eivät hökyile ja hääräile. Kuka tahansa voi nähdä enkeleitä, mutta se vaatii sisimpänsä rauhoittamista.

...etten vain kokisi mitään napsahdusta, ilmestystä tai enkeleitä: tiesin (tiedän), että siinä olisi napsahdellut jo jotain muutakin, jos olisin kokenut jotain tuollaista.



Kannattaa IHAN OIKEESTI lukea Mikko Aallon kirja " Armo kadoksissa" . Mä luin sen ja rupesin uskomaan, että JOPA MINÄ voin pelastua.



Terveisin, ei niin korrekti uskovainen

Kun sinä käännyt Jumalan puoleen ja avaat hänelle sydämesi, hän tekee sinusta oman lapsensa. Tuntui siltä tai ei. :)

Olen itse uskossa eikä minua ole esim. viime aikoina kuunneltu sen enempää kuin teitäkään. Joillakin ihmisillä on kaikenlaisia kokemuksia uskoontulosta mutta suurimmalla osalla ei ole. Itse olen uskossa eli yksinkertaisesti luotan siihen, että Jeesus on kuollut minun pahuuteni takia. Tunnekokemuksiin perustuvat monet taikauskoiset hömpötykset, kristinusko perustuu tosiasiaan: Jeesus kuoli. Ja sitten se perustuu siihen, että ihminen tarrautuu Jeesuksen kuolemaan sovitustekona.

Sitä varten ovat kaste ja ehtoollinen, että ihminen voisi konkreettisesti tarttua Jeesukseen.

Mä luulen, että Jumala antaa joillekin jostain syystä kokemuksia mutta parempi on, ettei anna: kokemukset nimittäin ylpistävät todella usein. Sitä paitsi kokemuksista ei voi olla varma; ne voivat olla ihan oman mielikuvituksen tai hurmoshenkisen kristillisen kokouksen tuottamia. Itse olen kaatuillut ja hötkyllyt joskus äärikarismaattisissa kokouksissa ja ollut olevinani maailman pyhin ihminen. Nykyisin paras todiste Jumalan rakkaudesta ovat ne ihmiset, jotka ihan oikeasti rakastavat. olivatpa kristittyjä tai eivät. (Yleensä eivät ole.)

se tapahtuu silloin kun Jumala toteaa että aika on valmis. Usein tapahtuu silloin kuin vähiten odottaa.



Itse olen uskaltanut sanoa vasta vuoden että olen uskossa.

Sitten vain aloin käydä seurakunnassa, sain seurakuntayhteyden ja tärkeitä uskovia ystäviä. Joskus sitten alkoi tulla niitä hengellisiä kokemuksiakin.

Mä luulen, että kyllä sinä uskossa olet, et vain tiedä sitä! Nyt vaan päätät, että uskossa olet ja mene esim. jonnekin raamikseen, jossa saat vahvistusta. Alfa-kurssi voisi olla tosi hyvä juttu sulle!

Siunausta!

Jos uskot Jumalaan ja haluat elää synnitöntä elämää niin silloin olet uskossa. Ei se varmaan kaikille tule yhtäkkinen hurmos. Minä olen ollut aina lapsenuskossa.

Rukoile nöyrästi ja vilpittömin mielin. Uskovaseksi tulet kun saat syntisi anteeksi. Synnit saat anteeksi kun joku uskovainen ihminen julistaa sinulle synninpäästön. Itsekseen ei uskoon napsahdeta.

anteeksi, mutta seurakuntayhteydestä on paljon apua. Kysele lähiseurakunnista alfa-kursseja, ovat todella kehuttuja.

Raamatun mukaan ihminen voi saada elävän uskon seuraavalla tavalla.

Ensin ihminen katuu syntejään ja etsii toisen ihmisen jolla on jo elävä usko, tämä toinen ihminen voi saarnata synnit anteeksi ja jos to katuva uskoo, että hänen syntinsä on maksettu golgatan ristillä, hän saa rauhan sydämeensä ja uskon lahjan.

vain uskosta, kasteesta ja suun tunnustuksesta, ei siitä että pitäisi tietylle ihmiselle tunnustaa.



Nuo AlFA-kurssit on oikeasti todella kehuttuja, suosittelen lämpimästi, siellä ei painosteta mihinkään, ja keskustella saa todella vapaasti omista epäilyistään, mutta Raamatun perusopetukset käydään hyvin läpi.

Kylläminä pidän itseäni uskovaisena, vaikken ehkä täytä tunnusomaisia merkkejä! (en käy juuri koskaan kirkossa, välillä kiroilen roimasti..) Niinkun joku jo sanoi, olen myös lapsenuskossa, uskon Jumalaan ja siihen että virheistä voi oppia ja apua saa kun pyytää. Rukoilen päivittäin, yksin ja hiljaa. Ei sen pidäkään olla mikään " napsahdus" , vaan hyvä ja levollinen olo itsellä, että on joku johon luottaa ja jolta voi pyytää apua kun ei jaksa.

Voimia ja pieni rukous sinulle!

Tunnusta uskosi Jumalalle, ehkä hän pitää sinua niin vahvana ja varmana tapauksena, että et tarvitse mitään " napsausta" .

Ja uskova todistaa kysyjälle kaikki synnit anteeksi. KAIKKI ei vain osaa niistä. Ja jos sen jaksaa uskoa, niin on taivaskelpoinen. Raamattu sanoo aivan selvästi näin... Joille te synnit anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksiannetut taivaassa ja joilta te ne pidätätte niiltä ne ovat pidätetyt. Nämä ovat Jeesuksen omat sanat opetuslapsille, lukittujen ovien takana. Katumaton ei edes kaipaa armoa, häneltä ne siis ovat pidätetyt, katuvalle kuuluu aina armo. Eikä sitä katumusta muuten tarvitse mitata, kuin niin että ihminen sen itse ilmaisee.



Se että uskoo Jumalaan ei riitä. Taivaaseen pääsyyn tarvitaan henkilökohtainen usko siihen että Jeesus on kuollut juuri MINUN syntieni tähden. Itse en voi itseäni taivaaseen auttaa, mutta Jumala on luvannut armossaan että saan uskoa kaiken anteeksi ja siihen voin luottaa.

jälkimmäisestä kappaleesta. Mutta olen sitä mieltä, että ei sitä anteeksiantamusta tarvitse tietyn ihmisen julistaa. Raamatun lukeminen on tärkeää, ja seurakuntayhteys toki. Mutta kyllä esim Paavalille ilmestyi Jeesus itse näyssä, ja Jumalan Pyhä Henki toimii tänäkin päivänä. Monesta maasta missä evankeliointi on vaikeaa, kuuluu tarinoita siitä miten Jumala on puhutellut ihmisiä jotka ovat löytäneet Raamatun jostain. Eikä näiltä ihmisiltä ole kukaan sitä anteeksiantoa pidättänyt. Tuo Raamatunkohtahan viittaa siihen, jos seurakunnan sisällä on tarvetta kurinpitoon.



uskon kautta olette pelastetut, uskon kautta, ette tekojenne kautta ettei kukaan kerskaisi

Toiset saavat myös selvän " napsahduksen" , että tämä on nyt tässä, se selviää heille juuri tiettynä aikana.

Tulee tunne, että kuuleekohan se jumala sittenkään, jos ei käy kirkossa tai julista sitä uskoaan muille, ääneen? Jos hänkin ajattelee, että tuo ei ole " tarpeeksi" uskossa, kun ei ole valmis uhrautumaan sille... Ymmärrättekö mitä tarkoitan?

Voinko olla siis, varma että tämä pienen ihmisen hiljainen usko riittää?

ettei uskon määrä ratkaise vaan kohde.



Eli jos uskot Jeesukseen vapahtajanasi, hän on kyllä kyllin suuri ja vahva, sinun uskosi ei tarvitse olla.

kunnon ilmestyksen ja vahvistuksen.

Uskon myös tuohon Jeesuksen jättämään järjestykseen ihmisen pelastumisesta. Se että Hän itse on jättänyt ihmisille vallan saarnata synnit anteeksi ei tee siitä ihmistekoa. Sen jälkeen kun Jeesus jätti tuon vallan ihmisille lukittujen ovien takana, Raamatussa ei ole mainintaa siitä että kukaan olisi saanut syntejään anteeksi kahden kesken Jumalan kanssa. Paavali esimerkiksi johdatettiin Ananiaan luo, Jeesus kyllä ilmestyi hänelle, mutta vapaaksi synneistään hän pääsi vasta kun oli puhunut tuon uskovan miehen kanssa. Se ei ole ihmisteko, vaan Jumalan järjestys ja Jumalan työ, jossa uskova ihminen vain lainaa suunsa Jumalan käyttöön.