Minä olin nuorempana ujo, ahdistunut superjännittäjä, oikea epävarmuuden ruumiillistuma, joka halusi vain sulautua seiniin. Silti minusta tuli yläkoulun aineenopettaja. Olen tyytyväinen valintaani. Kun ikää ja kokemusta tulee lisää, myös itsevarmuus lisääntyy ja jännittäminen vähenee. Kyllä minua vieläkin jännittää aina elokuussa, kun näen edessäni luokallisen uusia, tuntemattomia seiskaluokkalaisia, ja aina vanhempainilloissa, mutta silloin vältän katsomasta ketään silmiin. Katson vaikka hiuksia tai takaseinää tms. Se jännitys menee siitä sitten ohi.

Vastaa

Lainaa

Ilmoita asiattomaksi

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Keskustelun etusivu | Aihe vapaa

Edellinen ketju

Seuraava ketju

Aloita uusi keskustelu